Psykosomaattiset oireet (?) ja avun tarve
Jotkut varmasti minut tunnistavatkin mm. eilen tehdystä (ja nyt jo poistetusta..) kondyloomakeskustelusta. Sen lisäksi olen tehnyt tänne aiemmin myös muutaman muun terveyteen liittyvän keskustelun.
Ongelmanani on siis älytön ja jatkuva sairastumisen ja erilaisten sairauksien pelko. Tämä alkoi muistaakseni viime syksynä erään ikävän tapahtuman jälkeen, luullakseni. Tilanne on nyt viimeisen kuluneen kuukauden aikana pahentunut radikaalisti ja ajattelen sairauksia lähes joka minuutti. En kehtaa enää edes varata YTHS:lle aikaa, sillä olen ravannut siellä syksyn jälkeen jo muutamaan kertaan...
En oikein tiedä, miten jatkaisin tätä asiaa. Kaikki ajatukset ovat sekaisin päässä ja päälimmäisenä on pelko. Eniten pelkään tällä hetkellä kondyloomaa ja endometrioosia. Eilisessä keskustelussa vakuuteltiin, että minulla tuskin on kondyloomaa (vaikka eipä sitä näin netissä voi koskaan varmaksi sanoakaan) ja hetken jo uskoinkin. Tänään alkoi kuitenkin alapäätä kihelmöimään ja se tuntuu hassulta. Pahinta on, etten tiedä kuvittelenko vain kaiken :/ Endometrioosia epäilen alavatsakipujen (etenkin munasarjojen lähellä olevien alueiden) takia.
Kolmantena pahimpana stressitekijänä on raskauden pelko. Harrastin seksiä viimeksi heinäkuun lopussa, jolloin käytimme myös kondomia. Tämän jälkeen kuukautiset jäivät pariksi kuukaudeksi ja tein 5-7 testiä (en muista enää). Kaikki negatiivisia. Kävin myös terveydenhoitajan luona, joka vakuutti, että kuukautiset jäivät traumaattisen kokemuksen ja läheisen menetyksen vuoksi pois. No, kuukautiset sitten aikanaan palasivat ja ovat tulleet tähän saakka täysin normaalisti. Silti toisinaan olen melkein varma, että olen raskaana, vaikka mitään oireita ei ole.
Haluaisin myös käydä uudestaan sukupuolitautitesteissä (lähinnä varmuudeksi), mutta en uskalla varata aikaa, koska pelkään nahkeaa suhtautumista.
Viime yö oli todella vaikea ja olin ahdistunut. Itkin monta tuntia, koska pelkäsin niin paljon kaikkia sairauksia. Tänään olen ajatellut niitä jatkuvasti ja kauhuissani mietin, onko tämä enää ees normaalia. Kehtaanko varata tämän takia vaikka jutteluajan terveydenhoitajalle? Pelkään sekoavani :( onko muita kohtalontovereita?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:47"]
Tilanteesi ei ole erityisen harvinainen. Sairauksien pelko on käsittääkseni suht yleinen ahdistushäiriö. Olen kärsinyt siitä itsekin. Hae rohkeasti apua, sillä sinua voidaan auttaa. Mitä nopeammin haet apua sen parempi. Voit hakeutua ensin vaikka ihan yleislääkärin, miksei terveydenhoitajankin juttusille. He osaavat ohjata sinut eteenpäin. Tsemppiä! Muista, ettei sinulla ole mitään hävettävää ja että et ole tilanteessasi yksin.
[/quote]
Kiitos rohkaisusta :) taidan varata ajan heti maanantaina, inhottavaa vaan kärvistellä näiden "oireiden" tai oireiden kanssa...
Raskaustesti kertoo sulle ootko raskaana. Jos olisit heinäkuussa hedelmöittynyt niin parin kuukauden päästä synnyttäisit. Tässä vaiheessa olisi mahaa ja vauva potkii.
Mielenterveystoimistokin voi auttaa.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:54"]
Raskaustesti kertoo sulle ootko raskaana. Jos olisit heinäkuussa hedelmöittynyt niin parin kuukauden päästä synnyttäisit. Tässä vaiheessa olisi mahaa ja vauva potkii.
[/quote]
Vatsassa tuntuu välillä sellaista nykimistä, jota tosin olen tuntenut jo monen vuoden ajan... Silti mietin välillä tosissani raskaustestin ostamista. Syksyn jälkeen olen tosin laihtunut 10kg, eli ainakaan en olisi saanut raskauskiloja...
-ap
Minusta tuntuu siltä, että nämä pelkotilat ja muut viittais/voisi viitata johonkin mielenterveydenhäiriöön. Vaikka todellakin nyt vaikea tämän yhden tekstin perusteella sanoa.:) Tuskin vakavaa, mutta kun ajatukset alkaa vaikuttamaan yöuniin, niin ei kannata jäädä asian kanssa yksin. Jos lääkärintutkimuksissa ei ole oikeasti mitään hälyyttävää, mene terkkarille juttelemaan sairauden peloistasi. Voisit saada terapiaa? Terveydenhoitaja on ammattitaitoinen ja tietää, mitä tilanteessasi kannattanee tehdä. Tsemppiä, kaikkia meitä joskus pelottaa, mutta älä anna peloille valtaa. Kaik kärjestyy!
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 22:09"]
Minusta tuntuu siltä, että nämä pelkotilat ja muut viittais/voisi viitata johonkin mielenterveydenhäiriöön. Vaikka todellakin nyt vaikea tämän yhden tekstin perusteella sanoa.:) Tuskin vakavaa, mutta kun ajatukset alkaa vaikuttamaan yöuniin, niin ei kannata jäädä asian kanssa yksin. Jos lääkärintutkimuksissa ei ole oikeasti mitään hälyyttävää, mene terkkarille juttelemaan sairauden peloistasi. Voisit saada terapiaa? Terveydenhoitaja on ammattitaitoinen ja tietää, mitä tilanteessasi kannattanee tehdä. Tsemppiä, kaikkia meitä joskus pelottaa, mutta älä anna peloille valtaa. Kaik kärjestyy!
[/quote]
No toivottavasti ei oo vintti pimenemässä... Kärsin nuorempana masennuksesta (kesti vuosia) ja itsetuhoisuudesta, mutta nyt viimesen vuoden on menny tosi hyvin. Oikein ihmettelen välillä, miten voi olla niin kepee ja hyvä olo menneisyyteen verrattuna. :/
- ap
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 07:23"]
Mulla on ihan sama juttu. Jos yksi vakava sairaus suljetaan tutkimuksissa pois, löydän uuden tilalle. Sain mielialalääkityksen ahdistuneisuushäiriöön. Auttoi kyllä. Nykyisin en syö lääkkeitä ja aina silloin tällöin tulee näitä vanhoja oireita.
[/quote]
Itse en haluaisi syödä lääkkeitä lainkaan :/ muutama vuosi sitten määrättiin jonkinlainen lääkitys, mutta en koskaan aloittanut sitä. Kuinka kauan olet kärsinyt tästä pelosta?
- ap
Hei ap,
Mulla ihan samoja ajatuksia ja pelkoja. Oon pystynyt hallitsemaan niitä, mutta välillä on huonojakin päiviä. Nyt on ollut tuttavapiirissä pari todella ikävää tapausta ja heti pelkää, että omalle kohdalle sattuu. Googlaan myös eri tauteja ja oireitani.
Mulla johtuu myös tää siitä, et oon ikääni nähden kokenut jo pahoja sairauksia, selvinnyt kyllä niistä, mutta jääneet kummittelemaan.. entä jos? Mitä jos?
Oon kanssa saanut lääkityksen ahdistuksen hoitoon, mutta lopetin koska olen nyt raskaana. (Odotusaikakin on ollut aika rankka, kun pelkään että vauvalle tapahtuu jotain tai itse kuolen synnytyksessä..jne.)
Yritän vaan aina järkeillä, et kaikki me täältä lähdetään ja yritän elää hyvän ja onnellisen elämän siihen asti..
Ehkä traumat joista puhuit oireilee sairauden pelolla, koska niitä ei ole käsitelty? Arvaan vain. Mustakin parasta olisi varata aika vaikka YTHS kautta psykologille tv. Keskusteluapu voisi olla sulle hyväksi. Sairauden pelkoon voi vähän auttaa se että lakkaa lukemasta eri sairauksista netistä tm. Voimia <3
Vaivan potkiminen ei ole nykimistä. Vauvan hiekka on nykimistä kyllä mutta ne liikkeet ja potkut mitkä ovat päivittäisiä ovat kunnon muljuamista. Se monottaa ihan kunnolla ja sen myös näkee olettaen että olet hoikka. Ja varsinkin jos olet laihtunut niin näkisit tässä vaiheessa selkeästi sen mahan hyllymisen.
Jep, aika ahkerasti olen viime aikoina googlaillut, vaikka tiedän sen vain pahentavan. Lisäksi tarkkailen jokaista kipua ja tuntemusta kropassani ja pelkään heti, ettei se ole normaalia. Nolottaa puhua kavereille, koska he nauravat ja sanovat hulluksi. Siksi tuntui jotenkin luontevammalta tulla tänne kirjoittamaan - olenhan aiemmin saanut paljon fiksuja kommentteja :)
13: Niin, kyseisestä tapahtumasta puhuminen vai inhottaa todella paljon ja haluaisin vain unohtaa sen. Jotenkin pystyn hyvän ystäväni kanssa siitä puhumaan, mutta todella vastahakoisesti enkä mielelläni. Yleensä tuon sen esiin, jos pelkään nukkumaanmenoa tai painajaisia todella paljon jonakin iltana.
14: Siinä tapauksessa tuskin olen raskaana. Mitään muljumista en ole huomannut, pelkästään vatsan "tykytystä" sydämen lyöntien tahtiin.
- ap
Mulla on ihan sama juttu. Jos yksi vakava sairaus suljetaan tutkimuksissa pois, löydän uuden tilalle.
Sain mielialalääkityksen ahdistuneisuushäiriöön. Auttoi kyllä. Nykyisin en syö lääkkeitä ja aina silloin tällöin tulee näitä vanhoja oireita.
http://areena.yle.fi/tv/1903030
Katsokaapa tuo, paljon hyvää asiaa juurikin ap:n kuvailemasta olotilasta ja sen hoidosta.
Tsemppiä! :)
Tilanteesi ei ole erityisen harvinainen. Sairauksien pelko on käsittääkseni suht yleinen ahdistushäiriö. Olen kärsinyt siitä itsekin. Hae rohkeasti apua, sillä sinua voidaan auttaa. Mitä nopeammin haet apua sen parempi. Voit hakeutua ensin vaikka ihan yleislääkärin, miksei terveydenhoitajankin juttusille. He osaavat ohjata sinut eteenpäin. Tsemppiä! Muista, ettei sinulla ole mitään hävettävää ja että et ole tilanteessasi yksin.