Ovatko äitisi tai isäsi sanoneet sinua koskaan kullaksi,

Ei.

Tottakai! Ihan jatkuvasti. Ja vielä aikuisenakin (olen nyt 43) sanomme moneste, että olet rakas tms. isän ja äidin kanssa.

Eikä kulu päivääkään, etten sanoisi sitä omille lapsilleni. Monta kertaa.

Isä sanoi kerran rakastavansa. Olin jo aikuinen silloin. Isä on pehmentynyt luonteeltaan nyt vanhemmiten! :)

Kuukausittain kun nähdään. Olen nyt 26v. Välillä myös puhelimessa ja viesteissä, eli oikeastaan useamman kerran kuukaudessa

On, jouluna kokosi meidät lapset yhteen ja sanoi, että hyvää joulua äidin pikku kullille. Myöhemmin olen tajunnut, että mikromunaisällemme toivotti joulut.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:30"]

Tottakai! Ihan jatkuvasti. Ja vielä aikuisenakin (olen nyt 43) sanomme moneste, että olet rakas tms. isän ja äidin kanssa.

Eikä kulu päivääkään, etten sanoisi sitä omille lapsilleni. Monta kertaa.

[/quote]

Onnekas! :) En osaa edes kuvitella millaista olisi ollut jos lapsena isä ja äiti olisivat sanoneet rakastavansa, tai ylipäätään osoittaneet helliä tunteita. Omille lapsilleni kyllä kerron että heitä rakastan, käytän hellittelynimiä jne.

T:4

Ei. Kullaksi ainoastaan sarkastisessa mielessä. 

Eikö kaikille lapsille sanota noin? Meillä oli vanhempien kanssa leikki, että levitettiin käsiä, kuinka paljon rakastetaan - lapsista oli hauskaa kun kädet loppui kesken. Ei enää aikuisena kullitella tai puhuta rakkaudesta. Semmoset jotenkin jää sinne lapsuuteen.

En muista, että olisivat sanoneet rakastavansa. Isä sanoo muruksi. Äiti on aina kutsunut omalla nimellä. Itse sanon joka päivä lapsilleni "oot rakas, oot kulta, oot ihana yms." ja kutsun heitä "Maija-kulta" ja "Matti-kulta", haluan, että he tuntevat olonsa rakastetuiksi toisin kuin itse omassa lapsuudessani ja nykyään.

Ei ole sanoneet, ei ole ollut tuollaiset tapana meidän perheessä. En edes ole halannut heitä moneen vuoteen. 

Isä ei koskaan kuulunut elämääni siittämishetken jälkeen, joten hän ei ainakaan ole sanonut miksikään. Eikä kyllä sanonut äitikään. Meidän suvun puhetyyliin eivät kuuluneet eivätkä kuulu tuollaiset tunneilmaukset. Jos joku olisi nimittänyt kullaksi tai sanonut rakastavansa, olisin tuntenut itseni vaivautuneeksi. Sama muuten koskee halailua ja pussailua. Ei harrasteta meidän suvussa.

Isä on, äidin en muista koskaan sanoneen. En myöskään muista äidin koskaan leikkineen meidän kanssa, tai pitäneen sylissä, kaksi halausta muistan, toisella kertaa olin jo aikuinen. Ei silti ole koskaan tuntunut, että äiti meistä yhtään vähemmän välittäisi.

Edesmennyt isäni on aina kehunut mutta äitini ei koskaan.

N45

Isä kuiskasi korvaani juuri ennen kunnes lähdin alttarille kävelemään silloisen tulevan siippani kanssa. Olin 17v ja se tuntui ahdistavalta. Yäk.

Kuiskasi korvaani siis rakastavansa minua.

Eivät koskaan, kuten eivät juuri muutakaan positiivista. Kuten vaikkapa "kiitos". 

Ei. Ei olla myöskään koskaan halattu vanhempieni kanssa (olen 43). Mutta silti olen aina tiennyt olevani rakastettu.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:33"]

Eikö kaikille lapsille sanota noin?

[/quote]

Aika naiivia, melkein suloisen naiivia. Ei todellakaan. Ei ole sanottu kullaksi eikä rakkaaksi eikä miksikään muuksikaan kuin etunimeltä. Ei ole sanottu että rakastetaan tai tykätään, tai että olisin nätti tai osaava tai mitään muutakaan positiivista. Ei ole halattu eikä taputeltu, eikä muutenkaan kosketeltu kuin pakolliset hoitotoimet pienenä. 

Tervetuloa todellisuuteen.

Ei ole sanottu. Ehkä sen takia inhoon noita jenkkien sweety pie, hi honey ym. typeryyksiä. Ja se nasaalin ja falsetin sekoitus on se lopullinen turn off.

Pumpkin unohtui...