Ovatko äitisi tai isäsi sanoneet sinua koskaan kullaksi,

No on tietysti. Äiti sanoo jatkuvasti kun puhutaan ja nähdään. "otatko kulta lisää kahvia?" Ihan normaalia mun perheessä. Isä ei taida sanoa muutakun lapsenlapsiaan :) mutta halaa ja auttaa aina.

Ei ole kulliteltu eikä rakastettu... Joskus iltaisin sai istua äidin sylissä kun se katsoi uutisia.

Ei ikinä enkä osaa sitten sanoa sitä lapsillenikaan valitettavasti. Vähän aikaa sitten mietin tuota murua ja rakasta termejä etteivät ne tunnu edes luontevilta suussani kun en ole tottunut niihin. Minkäänlaisten tunteiden näyttäminen suvussani ei ollut soveliasta. 

En kyllä muista, että olisivat ikinä sanoneet. Meidän perheessä ei tuollaiset sanalliset hellyydenosoitukset olleet tapana. Sylittelyä ja kiehnäämistä, hiusten koskettelua ja leikkimielistä painia on kyllä aina ollut, enkä yhtään epäile, etteivätkö vanhemmat rakastaisi meitä tai olisi meistä ylpeitä.

Itse asiassa en myöskään muista koskaan nähneeni vanhempieni suutelevan tai halailevan, saattavat nojailla sohvalla toisiinsa ja hieroa, mutta osoittavat rakkautta toisilleenkin lähinnä tekoina.

Isoäidin muistan kutsuneen meidän kuopusta mummun kultapojaksi, kun hän oli lapsenlapsista nuorin.

Toivottavasti ette jatka samaa perinnettä omien lastenne kanssa. Aika järkyttävää, että noin monen perheessä ei ole avoimesti näytetty tunteita.

Meidän mutsi välillä pienessä etyylissä sanoo, että rakastaa ja ilman meitä olis jo lähteny tästä maailmasta, et menee jo turhanki säälittäväksi. Kaipa se omalla tavallaan sit välittää, vaikka viina on aina ollut se ykkönen

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:55"]

Eivät koskaan, kuten eivät juuri muutakaan positiivista. Kuten vaikkapa "kiitos". 

[/quote]

Hurjaa ajatella että positiivisten tunteiden ilmaukset lasta kohtaan ovat olleet ilmeisesti tosi harvinaisia meidän vanhempien sukupolvessa. Mun perheessä oli ihan sama juttu.

Omille lapsilleni olen "pakottanut" itseni kertomaan kuinka rakkaita minulle ovat - nyt se sujuu jo onneksi ihan luonnostaan. Nyt en osaa edes kuvitella ettenkö halaisi ja sanoisi rakastavani. On ihanaa kuulla samat jutut myös lapselta!

Lapsuudenperheessäni ei todellakaan halailtu enkä muista itsekään koskaan sanoneeni vanhemmilleni että heitä rakastan. Ihan o.k välit meillä silti oli, en ole vanhempiani esim. vihannut - paitsi tietty teininä ehkä vähän. Ei me toisaalta hirveän läheisiäkään olla, mutta tullaan toimeen.

T:4

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 12:19"]

Toivottavasti ette jatka samaa perinnettä omien lastenne kanssa. Aika järkyttävää, että noin monen perheessä ei ole avoimesti näytetty tunteita.

[/quote]

Tai ehkäpä niitä tunteita ei vaan kaikilla ole. Vaikea näyttää sellaista mikä puuttuu; tämän voin ainakin omien vanhempien kohdalta todeta.

Omat poikani iältään 18v. ja 21v. ja heille sanon silloin tällöin esim. näin: "kulta rakas, tuotko sen lasin tänne ?" jne., eivät vastaa mulle mitenkään kun noin heille sanon, mutta vaikuttaa siltä etteivät laita puheitani pahaksikaan, kyllä muuten jotain kommenttia kuuluis. :)

En muista ikinä kuulleeni vanhemmilta mitään rakkaaksi tai kullaksi sanomista. Eikä nyt tule halaamistakaan mieleen. Ei sitä voinut paljon olla, koska vanhempien halaaminen tuntuu minusta nyt aikuisena kiusalliselta. Mutta isä piti kyllä sylissä, kun katsottiin telkkaria.

Hyvin kuitenkin huolehtivat meistä, joten ihan välitetty olo mulla oli.

Omien lasten kohdalla se halaaminen on sitten pitänyt väkisin opetella. Kuten joku jo sanoikin, niin kyllä se vähän luontevammin jo käy, kun on muutama vuosi harjoiteltu.

Kyllä ovat, ihan pienestä asti ja tekevät sitä vieläkin vaikka olen jo melkein viiskymppinen. Meillä "kullitellaan" kotona myös, niin me vanhemmat lapsille (ja tietty toisillemmekin) kuin lapsetkin meille.

Ei ole, eikä kukaan muukaan.

Mun 70-vuotias äiti sanoo mua kullannupuksi aina kun lopetetaan puhelu, eli melkeinpä joka päivä. Mun mielestä se on ihanaa :)
Isäni suusta taas en ole koskaan kuullut mitään tuollaista.

Ei ole koskaan sanottu, vasta aikuisiällä halattu kun lähtenyt kotoa tms. Sen jälkeen äiti saattanut halata onnitteluksi tms kun on nähnyt että halaan kavereitakin. XD Sen on kyllä saanut kuulla mikä kaikki on mennyt pieleen tai miks on huono. :P

Päätin jo aikaa sitten että omia lapsia halaan ja hellin ja opettelen sanomaan että rakastan ja opetan heitäkin kertomaan. Ja näin olen tehnytkin ja he sen osaavatkin. :)

Isäni perheessä ei koskaan näytetty tunteita, joten noita sanoja en ole koskaan hänen suustaan kuullut, mutta käytöksellään hän osoittaa välittävänsä :) äiti taas aina kutsunut kullaksi, rakkaaksi yms ja kertoo aina rakastavansa <3

kutsuvat pettymyksesksi

Kyllä äiti ainakin on sanonut rakastavansa ja kutsunut kaikenlaisilla hellittelynimillä. En muista onko isä sanonut, mutta molemmat vanhemmat kyllä halailevat minua vielä nyt aikuisenakin (olen 25v.).

Siskolleni äiti sanoi kun sai valkolakin, että paskapaperit. Millä oikeudella mutta kyseessä siis äitini joka synnytti kolme lasta joita ei halunnut avioliitossa. Sai kolme tytärtä ja poika olis pitänyt tulla mahtisukuun. Äiti konttorirotta ja isä myyjä. Mutta jotkut ihmiset vaan on parempia kuin muut ja voivat siis lapsiaankin oikeutetusti kiusata...

 Äiti ei koskaan ole sanonut rakastavansa. On kyllä hellittelynimet ollut käytössä ja on kehunutkin joskus, lähinnä nätiksi tms. Syliä ja silittelyä toivoin enemmän lapsena. Se on jotenkin aina pitänyt vaatia että saisi mennä syliin. Isä aina halasi ja pussaili mutta se oli jotenkin etovaa kun ei käytännössä koskaan ollut kotona vaan ryyppyreisuillaan. Isä myös aina kysyi että kuka isän kulta on ? ja minun piti vastata siihen tietty oma nimeni. Sekin ällötti vaikka toki isästä lapsena tykkäsinkin.

Omille lapsille sanon joka ikinen päivä että rakastan heitä ja halailen paljon. Lapset ovat 3-14 v.

Mieheni ei koskaan sano rakstavansa mutta teoilla sen osoittaa esim halimalla, pusuttelemalla painimalla yms. Lapsetkin osaavat sanoa että rakastavat meitä.

Meillä on aina kotona vanhemmat kertoneet kuinka tärkeitä ja rakastettuja ollaan. Vielä nykyäänkin puhelimessa kerrotaan kuinka tärkeitä ollaan puolin ja toisin. Omille lapsilleni kerron joka päivä kuinka rakkaita he ovat. Tämä on mielestäni itsestään selvää. Meillä myös halataan paljon ja lapset saa olla sylissä ä. Halaan myös aina sisaruksiani ja vanhempiani kun nähdään.