Kysymys teille joiden 10-11v lapsi on terve ja hyväkäytöksinen!

up

Hei kaikki.
Monenlaista vastausta tulikin, kasvatustavat ovat eri perheessä erilaisia.

Minulle tuli mieleen sanonta "Choose your fights" joka pätee moneen asiaan. Eli on asioita, joita lapsenkasvatuksessa todellakin aikuisen tulee taistella vaikka miten uuvuttaisi. Itse ajattelen, että näitä on esim. toisten kohteleminen, rehellisyys, vastuun kantaminen omalla ikätasollaan (ettei vaikkapa vieritä omia tekosiaan sisaruksensa syyksi), yleinen kohteliaisuus ja käytöstavat (kiitos, anteeksi, kylässä oleville vieraille puhutaan jne). Arvostan siis sosiaalisten taitojen opettamista ykkösenä. Näistä tulee lapselle myös jatkuvasti antaa positiivista palautetta. Kiva kun pidit naapurin mummolle ovea auki kun se tuli rollaattorilla. Kylläpä nätisti lohdutit pikkuveljeä. Ai kun oli mukava tulla kotiin, kun olit keittänyt mulle kahvit.
Sen sijaan omaan arvomaailmaani häntäpäähän jäävät pyykit ja laukunpakkaukset. Ne ovat minusta vain sellaista elämän käytännön areenaa tyyliin Siperia opettaa. Niissä toimii normaalit syy-seuraussuhteet. Jos et pakkaa laukkuusi kirjoja, tulee hankaluuksia koulussa. Jos et vie pyykkejä pesuun, on lempipaitasi maanantaina likainen. Niistä en jaksa normaalia ohjeistusta isompaa pulttia ottaa (paitsi huonona päivänä :) ). Ne on niitä prioriteetissa vähäisempiä taisteluita.

Kysy itseltäsi, mikä sinulle on se taito, jonka haluat lapsesi ehdottomasti oppivan. Vaikka pari kolme, ei mitään 10-20 kohdan listaa. Keskity niihin. Forget loput. Anna palautetta hyvästä. Kokeile, mitä muutosta tästä tulee jos vaikka 3kk lakkaat kaikesta muusta motkottamisen paitsi niistä 2-3 valitsemastasi.
Miltä kuulostaa?

Josko voi opettaa lasta tai ympäristöä. Jos 11 vuodessa ei ole mennyt viesti perille, on aika opettaa ympäristöä, eli sinua. Pakollisia listassasi on vain:
- hampaat pestään
- kyläilyistä sovitaan etukäteen vanhempien kanssa (jos kodin tapa on tällainen)

[quote author="KirkkoSisko" time="20.02.2015 klo 11:29"]

Hei kaikki.
Monenlaista vastausta tulikin, kasvatustavat ovat eri perheessä erilaisia.

Minulle tuli mieleen sanonta "Choose your fights" joka pätee moneen asiaan. Eli on asioita, joita lapsenkasvatuksessa todellakin aikuisen tulee taistella vaikka miten uuvuttaisi. Itse ajattelen, että näitä on esim. toisten kohteleminen, rehellisyys, vastuun kantaminen omalla ikätasollaan (ettei vaikkapa vieritä omia tekosiaan sisaruksensa syyksi), yleinen kohteliaisuus ja käytöstavat (kiitos, anteeksi, kylässä oleville vieraille puhutaan jne). Arvostan siis sosiaalisten taitojen opettamista ykkösenä. Näistä tulee lapselle myös jatkuvasti antaa positiivista palautetta. Kiva kun pidit naapurin mummolle ovea auki kun se tuli rollaattorilla. Kylläpä nätisti lohdutit pikkuveljeä. Ai kun oli mukava tulla kotiin, kun olit keittänyt mulle kahvit.
Sen sijaan omaan arvomaailmaani häntäpäähän jäävät pyykit ja laukunpakkaukset. Ne ovat minusta vain sellaista elämän käytännön areenaa tyyliin Siperia opettaa. Niissä toimii normaalit syy-seuraussuhteet. Jos et pakkaa laukkuusi kirjoja, tulee hankaluuksia koulussa. Jos et vie pyykkejä pesuun, on lempipaitasi maanantaina likainen. Niistä en jaksa normaalia ohjeistusta isompaa pulttia ottaa (paitsi huonona päivänä :) ). Ne on niitä prioriteetissa vähäisempiä taisteluita.

Kysy itseltäsi, mikä sinulle on se taito, jonka haluat lapsesi ehdottomasti oppivan. Vaikka pari kolme, ei mitään 10-20 kohdan listaa. Keskity niihin. Forget loput. Anna palautetta hyvästä. Kokeile, mitä muutosta tästä tulee jos vaikka 3kk lakkaat kaikesta muusta motkottamisen paitsi niistä 2-3 valitsemastasi.
Miltä kuulostaa?

[/quote]

Samaa mieltä! Kun lapsi unohtaa pari kertaa koulukirjan kotiin tai saa kokeesta huonon arvosanan,  hän oppii todennäköisesti itse huolehtimaan kouluasioistaan. Ja kuka jaksaa oikeasti valittaa turhaan päälle jääneistä valoista. Voihan ne itsekin sammuttaa, jos kokee sen tärkeäksi.

Suurinpiirtein tämmöinen meilläkin. Neljä vuotta nuorempi poika taas huolehtii itse kamoistaan ja hampaistaan. Semmoisia ne on, yksilöitä

Pojalla alkaa olemaan oireita esimurrosiästä, sen takia saattaa takuta noi jutut ja ekat murkku-uhmatkin alkaa. Äitinä oleminen on sitä mistä irvaillaan ajattelemattomille työpaikalla: "Äitisi ei ole täällä". Eli samojen asioiden toistoa vuodesta ja päivästä toiseen. Musta sun säännöt kuullostaa siltä, mitä olisin itsekin pienenä kaivannut. Meitä ei järjestelmällisesti ohjattu, vaan meillä toimittiin kuten kakkosen tapauksessa ja lopputuloksena oli kaaos joka ulottui kouluun ja sosiaalisiin suhteisiin. Kaikki hampaiden pesusta ja ouhtaiden sukkien vaihdosta piti tajuta hoitaa itse ja se oli oikeasti syvältä varsinkin neljäsluokkalaisena jos kukaan ei ohjaa tähän millään tavalla.

Tämän vuoksi olen sitä meiltä, että alaluokkien huolellisuusnumero on vain numero siitä miten kotiväki on taustavoimana. Niillä tytöillä joilla oli kympin huolellisuus oli äiti, joka sen repun pakkasi ja hiukset aamuisin harjasi. Tietenkin pitää itse opetella nämä taidot, mutta se on vaikeaa jos eletään kakkosen kuvaamassa pellossa. Tulevaisuudessa omien lasteni kanssa olen todellakin tarkempi.

Meillä on mahdollisimman vähän turhia sääntöjä. Joku laukun pakkaaminen edellisenä iltana ei todellakaan ole asia, josta muistutan tai jota vaadin. Kyllä tuossa iässä yksinkertaisesti täytyy jo osata asia, jota ekan luokan ajan opeteltiin. Sama lelujen keräämisen kanssa: se on lapsen huone, siellä saa olla juuri sellaista kuin lapsi tahtoo, kunhan huoneeseensa ei vie ruokaa.

Lasta ei muistutella, ei patistella eikä ojennella. Hän on yksi kodin asukkaista, ei mikään peräänkatsottava tottelevaisuuskone. Tosin meillä ei tunneta termiä turha valo.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 12:38"]

Meillä on mahdollisimman vähän turhia sääntöjä. Joku laukun pakkaaminen edellisenä iltana ei todellakaan ole asia, josta muistutan tai jota vaadin. Kyllä tuossa iässä yksinkertaisesti täytyy jo osata asia, jota ekan luokan ajan opeteltiin. Sama lelujen keräämisen kanssa: se on lapsen huone, siellä saa olla juuri sellaista kuin lapsi tahtoo, kunhan huoneeseensa ei vie ruokaa.

Lasta ei muistutella, ei patistella eikä ojennella. Hän on yksi kodin asukkaista, ei mikään peräänkatsottava tottelevaisuuskone. Tosin meillä ei tunneta termiä turha valo.

[/quote]

Saanko vielä kysyä millaista lapsesi huoneessa on? Osallistuuko kotitöihin, miten? Kuinka hyvin itse oikeasti huolehtii noista asioista?

Mä itse kamppailen näiden asioiden kanssa, koska lukuunottamatta valoja ( meillä on liiketunnistimet, jotka sammuttavat turhat valot jos ei ole liikettä tilassa n. 10 min aikana) meidän terveeltä, paljon kehuja kaikkialta saavalta pojalta oikein mikään noista ei tunnu onnistuvan ilman patistelua.

Ja mä kyllä tunnen myös lapsia, joiden perheessä ajatellaan kuten 2. kirjoittajan, eikä mun mielestäni ole ok, että lapsi esim. jättää vuosikausia hampaansa pesemättä ja pilaa ne vain sen takia, että vanhemmat ei jaksa katsoa perään.

MInä muistutan lähes päivittäin 10-vuotiasta tyttöä: pesemään hampaat (aamuisin joskus unohtuu), laittamaan likavaatteet pyykkikoriin, muistamaan koulujutut (jos jotain erityistä, esim. koe tulossa).

Leluja en todellakaan käske siivoamaan päivittäin, heillä on usein siskonsa kanssa esim. laajalle levitettyjä legoleikkejä, jotka kehittyy päivästä toiseen. Kerron viikossa pitää lattai tyhjentää että saa imuroitua, muuta en vaadi.

Kouluasiat mielellään jättää viime tippaan. Enkä mä niistäkään aina sano. Hän saa muikkarin ja kärsii mahdollisen rangaistuksen koulussa, en rankaise enempää. kokeisiin luvut käydään toisinaan yhdessä, että samalla muistuisi mieleen se "oikeatapa" lukea ja perehtyä aiheeseen. Toisinaan jää omilleen, ettei huomautella tulevista kokeista. Hän tietää. että paremmasta tuloksesta 8-10 saa rahaa. Se välillä innostaa poikaa lukemaan, jos hankinnoissa siintää jotain kivaa.

Valoja jättää, sänkyä ei tule pedattua.. koululaukun pakkailee välillä iltaisin. Etenkin silloin kun on aamuun jättänyt ja sitten joku asia on unohtunut kotiin. Kokemuksen kautta tuntuu menevän paremmin perille.

Joka ilta käy suihkussa, mutta hampaiden pesu toisinaan "unohtuu". Niistä muistuttelen. ainakin seuraavalla kerralla pitää paremmin pestä. Vaatteet tuo pesuun, kun on pesun aika. Ei joka ilta.

Enkä vaadi tuota huoneen siivoustakaan. Kunhan se on perjantaisin kello 18.00 mennessä katseen kestävässä kunnossa niin saa viikkiksen. Olen pyrkinyt opettamaan perusteellisemman siivouksen kerran-pari kuussa. Että tulee ne nurkatkin sitten siivottua viimeistään imurin ja luutun kanssa.

Samoilla ohjeilla kasvatettu myös pari tyyppiä jo teini-ikään.

Kaikki kolme ilmoittelevat menoistansa. Se on PAKKO. Meidän pitää tietää missä kukin menee ja milloin.

Pitää muistuttaa. Mutta eiköhän se aikuisuuteen mennessä opi. Ei 11- vuotiaan voi olettaa olevan miniaikuinen. Jos tuonikäinen hoitaisi liki kaiken itsenäisesti ei vanhempia enää tarvittaisi.

Miksi pitää siivota huone joka ilta? Tuo on outo sääntö joka tappaa lasten luovuutta. Mulla on itselläkin usein esim. joku ompelu- tai askarteluprojekti meneillään ja kyllä närkästyisin jos joku käskisi joka päivä siivoamaan tarvikkeet pois (ennen kuin homma on tehty).

Muistuttelen näistä kyllä, osittain menee jo itsenäisesti, läksytkin. Syy ettei tee jotain voi olla myös, ettei huvita vaikka osaisikin.

Lapsi ei opi, jos häntä ei opeta. Kakkosen kotona asuu näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä, jotka sitten aiheuttavat harmia monella eri tavalla.

Meidän 11 v vaatii kyllä peräänkatsomista. Pesee kyllä hampaat aamuin illoin ja ottaa lääkkeensä. Toki noin kerran viikossa lääkkeet unohtuu tai "unohtuu", jolloin siitä pitää huomauttaa.

Pakkaa koululaukkunsa kyllä, mutta siellä on kyllä ihan kaikkea mahdollista... vanhoja näyttämättömiä kokeita, viime vuoden vihkoja, karkkipapereita ym. Pakko ajoittain tarkastaa.

Vie kyllä suihkun jälkeen sukat ja kalsarit pyykkiin, mutta muita vaatteita saa väkisin kerätä "kun ei niitä tarvitse pestä". Kavereita tulee ja menee ennakkoon sovittujen rajojen puitteissa, ei ongelmaa sen suhteen. Kotiintuloajoista pitää kiinni.

Huonetta ei juuri tarvitse siivota, koska ei hänellä enää mitään varsinaisia leluja ole. Läppäri on pöydällä ja puhelin, kajarit ym. Niitä saa raivata että läksyt mahtuu tekemään.

Kokeisiin luku ei suju ellei sitä valvota. Ei oma-aloitteisesti lue. Ja sen näkee koulutuloksista.

Paimennettava pikkuapina tuo on edelleen.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 12:51"]

Lapsi ei opi, jos häntä ei opeta. Kakkosen kotona asuu näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä, jotka sitten aiheuttavat harmia monella eri tavalla.

Meidän 11 v vaatii kyllä peräänkatsomista. Pesee kyllä hampaat aamuin illoin ja ottaa lääkkeensä. Toki noin kerran viikossa lääkkeet unohtuu tai "unohtuu", jolloin siitä pitää huomauttaa.

Pakkaa koululaukkunsa kyllä, mutta siellä on kyllä ihan kaikkea mahdollista... vanhoja näyttämättömiä kokeita, viime vuoden vihkoja, karkkipapereita ym. Pakko ajoittain tarkastaa.

Vie kyllä suihkun jälkeen sukat ja kalsarit pyykkiin, mutta muita vaatteita saa väkisin kerätä "kun ei niitä tarvitse pestä". Kavereita tulee ja menee ennakkoon sovittujen rajojen puitteissa, ei ongelmaa sen suhteen. Kotiintuloajoista pitää kiinni.

Huonetta ei juuri tarvitse siivota, koska ei hänellä enää mitään varsinaisia leluja ole. Läppäri on pöydällä ja puhelin, kajarit ym. Niitä saa raivata että läksyt mahtuu tekemään.

Kokeisiin luku ei suju ellei sitä valvota. Ei oma-aloitteisesti lue. Ja sen näkee koulutuloksista.

Paimennettava pikkuapina tuo on edelleen.

[/quote]

Ihanko totta vapaan kasvatuksen hedelmä? Minusta tuo ap:n lista on asioita, jotka opetellaan ja opitaan 6-7 vuoden iässä, sen jälkeen ne ovat lapsen vastuulla ja jos homma sujuu, ei vanhemman kannata mennä väliin. Ehjää kun ei kannata korjata. Kun Wilmassa ei ole ainuttakaan huomautusta puuttuvista kirjoista, jumppakamppeista tai mistään muustakaan, niin miksi vanhemman pitäisi leikkiä papukaijaa ja hokea, että muista-muista-muista? Ja jos kokeista tulee kymppejä, niin ei kai sitä kannata haukkana valvoa vieressä, että luetaanko. Apua tarjotaan, jos lapsi sitä haluaa, mutta jos kaikki on kunnossa, niin onvain lapsen aliarvioimista koko ajan seurata, mitä on meneillään.

En muistuta pesemään hampaita, vaan poika menee hammaspesulle ja ilmoittaa tästä minulle. Aiemmin tuli tilanteita, että tenava väitti pesseensä, "sä et vaan huomannut".

Lapsi ei siivoa huonettaan, koska se on täynnä minun sotkujani. Kirjoituspöytänsä saa pitää niin sekaisena kuin haluaa, muualla tavaroita ei juuri olekaan.

Lukee kokeisiin itsenäisesti.

Uloslähtiessään unohtaa puhelimen ja alaovi menee kiinni kahdeksalta. Toistaiseksi on aina ehtinyt kotiin ennen sitä.

Vaatehuolto toimii niin, että minä katson milloin vaatteet ovat pesua vaille, ei hän itse sitä huomaa, vaan haluaisi käyttää samoja vaikka loppuelämänsä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 12:38"]

Meillä on mahdollisimman vähän turhia sääntöjä. Joku laukun pakkaaminen edellisenä iltana ei todellakaan ole asia, josta muistutan tai jota vaadin. Kyllä tuossa iässä yksinkertaisesti täytyy jo osata asia, jota ekan luokan ajan opeteltiin. Sama lelujen keräämisen kanssa: se on lapsen huone, siellä saa olla juuri sellaista kuin lapsi tahtoo, kunhan huoneeseensa ei vie ruokaa.

Lasta ei muistutella, ei patistella eikä ojennella. Hän on yksi kodin asukkaista, ei mikään peräänkatsottava tottelevaisuuskone. Tosin meillä ei tunneta termiä turha valo.

[/quote]

Saanko vielä kysyä millaista lapsesi huoneessa on? Osallistuuko kotitöihin, miten? Kuinka hyvin itse oikeasti huolehtii noista asioista?

Mä itse kamppailen näiden asioiden kanssa, koska lukuunottamatta valoja ( meillä on liiketunnistimet, jotka sammuttavat turhat valot jos ei ole liikettä tilassa n. 10 min aikana) meidän terveeltä, paljon kehuja kaikkialta saavalta pojalta oikein mikään noista ei tunnu onnistuvan ilman patistelua.

Ja mä kyllä tunnen myös lapsia, joiden perheessä ajatellaan kuten 2. kirjoittajan, eikä mun mielestäni ole ok, että lapsi esim. jättää vuosikausia hampaansa pesemättä ja pilaa ne vain sen takia, että vanhemmat ei jaksa katsoa perään.

[/quote]

Mitä tarkoitat, että millaista pojan huoneessa on? Siellä on juuri sellaista kuin poika haluaa, muistaakseni juuri nyt lattialla joku kartta ja sen päällä tinasotilasarmeijat vastakkain ja vieressä historiankirja Napoleonin maailmanvalloituksesta.

Mihin kotitöihin hänen pitäisi mielestäsi osallistua? Meillä jokainen huolehtii omista asioistaan eli omat pyykit pyykkikoriin, omat tiskit koneeseen jne. enkä enempää vaadi,  koska en vaadi itseltänikään.

Kouluasioistaan huolehtii hyvin, herää joka aamu ihan itsenäisesti 6.30. Wilmassa ei ole yhtäkään muistutusta tai huomautusta. Jouluna keskiarvo oli yli 9. En keksi yhtäkään syytä, miksi poikaa pitää patistaa, kun asiat jo nyt sujuvat. Hampaansa pesee ja hammasraudoista huolehtii. Parturissa käy 4 vko välein itsenäisesti (parhaan kaverin äiti on parturi). Illat viettää perheen kanssa, läppärinsä on olohuoneessa eli on "valvovan silmän alla" ja siinä tulee juteltua kaikenlaista, vaikka en varsinaista läksykuulustelua pidäkään. Puhutaan koulusta, tulevista kokeista jne.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 12:49"]

Pitää muistuttaa. Mutta eiköhän se aikuisuuteen mennessä opi. Ei 11- vuotiaan voi olettaa olevan miniaikuinen. Jos tuonikäinen hoitaisi liki kaiken itsenäisesti ei vanhempia enää tarvittaisi.

[/quote]

Joo ei 11-vuotiaan vielä tarvitse kaikkea muistaa ja hoksata, mutta meillä on 14-vuotiaskin jota jumankauta tarvii muistuttaa joka asiasta, kokeisiin luvusta ja miltei lukea sen kanssa, ja huolehtia että se edes aamulla menee pissalle.

Nyt alkaa ärsyttää kun ei puhtaista vaatteista osaa huolehtia myöskään, eli pyykkejä pesuun ajallaan, sitten aamuisin huudetaan kun ei ole vaatteita kuulemma päälle laitettavaksi.

Meillä asuu yksi 10-vuotias huithapeli poika. Toiminnanohjauksessa tosiaan toivomisen varaa... On varainainen kävelevä täystuho.. Kaikki hukassa ja muisti mitä sattuu. Välillä etsitään kissojen ja koirien kanssa tavaroita hänen jäljiltään. Ei todettuja oppimisvaikeuksia. On haaveilija ja taivaanrannanmaalari.

Käytös on moitteetonta. On kohtelias, ystävällinen, omaa sosiaalisen pelisilmän, ei kiusaa ja ennenkaikkea uskaltaa olla oma itsensä ja tarvittaessa myös myöntää virheensä auliisti.

en jaksa provosoitua tuosta haihattelusta, vaikka avaimet,rahat,vaatteet, kaikki on aina kateissa. On opettanut minulle enemmän tästä elämästä tuo lapsi, mitä itse pystyisin ikinä hälle opettamaan, joten...  Perspektiiviä asioihin.

11-vuotiaalta pojalta koulu sujuu hienosti ja omatoimisesti. Muistaa asiat, läksyt on aina tehty ja luettu, tavarat mukana, ei myöhästele, käyttäytyy hyvin koulussa  (käytös 10) jne. Kotona on silloin tällöin jostain pienistä asioista sanomista: likaisia vaatteita lattialla, juonut esim. kaakaota huoneessaan, muki jäänyt sinne, suihkussa käynnistä saa joskus muistuttaa ja hampaiden pesusta, joskus pyyhe märkänä rytyssä kylppärin lattialla. Huone on aika siisti melkein aina ja sänky pedattu. Muistaa sopia menoista ja tulee sovitusti kotiin. Olen kyllä tyytyväinen pojan toimintaan ja voin sanoa pääseväni helpolla.

Koulujuttuja esim. enkun tai matikan kokeisiin luku, tehdään yhdessä, saakin yleensä kymppejä.