Toinen lapsi harkinnassa, ikäero 5-6 vuotta

Itse olen 24 v ja pikkusiskoni ovat 10 v, 12 v ja 13 v. Olen heidän kanssaan tosi läheinen ja ovat lasteni lisäksi rakkaimpia maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 16:03"]

Itse olen 24 v ja pikkusiskoni ovat 10 v, 12 v ja 13 v. Olen heidän kanssaan tosi läheinen ja ovat lasteni lisäksi rakkaimpia maailmassa.

[/quote]Minulla on 6 vuotta nuorempi veli. Ei meillä ole koskaan ollut mitään yhteistä.

Mulla nyt 6v ja 3v. Kolmatta odotan. Kolmas syntyy syksyllä. Esikoinen aloittanut koulun ja keskimmäinen täyttänyt juuri 4v.

Olen sitten kotona vauvan ja keskimmäisen kanssa aina odottamassa erikoista koulusta kotiin.

Tuo 3v ikäero oli tosi helppo, joten tee ihmeessä toinen :)

Sillä ajatuksella, että sisarussuhde on lapselle elämän pisin läheinen ihmissuhde. Että heille jää toisensa kun vanhemmista aika jättää. En haluaisi olla itse ainoa lapsi.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 11:17"]

Sillä ajatuksella, että sisarussuhde on lapselle elämän pisin läheinen ihmissuhde. Että heille jää toisensa kun vanhemmista aika jättää. En haluaisi olla itse ainoa lapsi.

[/quote]

Kaikki sisarukset ei ole läheisiä toistensa kanssa.

Mulla ihan sama tilanne! Ja ihan samanlaista pohdintaa. Paitsi että mä täytän tänä vuonna jo 37...

Miehelläni on 7v vanhempi sisko ja itsellä 8v nuorempi sisko. Olisin halunnut omalle lapselle pienemmän ikäeron mahdolliseen omaan sisarukseen, mutta asiat ei aina mene oppikirjan mukaan...

Ei tietenkään kaikki sisarukset ole läheisiä, ja lapsi voi kuolla ennen vanhempaansa ja toisesta lapsestasi voi tulla raiskaaja-murhaaja tai kehitysvammainen tai vaikka mitä, mutta vastasin kysymykseen, että MINÄ jaksoin sillä, että halusin sisaruksen lapselle.

Mulla itsellä on 9v nuorempi sisar, joka asuu toisella mantereella ja silti ollaan todella läheisiä ja tärkeitä toisillemme.

Mulla 5 ja 8 vuotiaat. Niin ja 2 kk vauva, paljon helpompaa nyt kuin 2 lapsen kanssa pienemmällä ikäerolla. Että suosittelen lämpimästi. Tietty riippuu vähän vauvastakin.

Kyllä mä vielä sen toisen tekisin :) Ajattele positiivisesti tuota ikäeroa, nyt voit nauttia toisesta vauvasta ihan erilailla kuin sillä standardi 2 vuoden ikäerolla! Ei se vauva- ja taaperoaika loppujen lopuksi kovin pitkä ole.

Meillä lapsilla 5 ja puoli vuotta ikäeroa, suosittelen.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 11:34"]

Meillä lapsilla 5 ja puoli vuotta ikäeroa, suosittelen.

[/quote]

Minkä ikäisiä lapsesi ovat nyt? Ovatko samaa vai eri suokupuolta?

Ystävälläni on kaksi tyttöä viiden vuoden ikäerolla ja hän on nyt ainakin pari vuotta puhunut, etteivät lapset tule toimeen, jatkuva sotatila. Toinen tyttö jo koululainen, toinen tarhassa. Mietityttää, miten sisarusten keskinäisen suhteen luominen onnistuu, kun ikäeroa paljon ja vars alussa "yhteyttä" ei ole välttämättä melko pitkään aikaan...

Up

Mä ymmärrän aloituksessa kaiken muun pohdinnan, paitsi kohdan "ikä alkaa painaa päälle" – siis kolmevitosena? Hitto, miten varhain te oikein vanhenette? Joo, joku muutos hedelmaäälisyyteen tulee, mut oieastiko tuon ikäiset kokee, että ikä oikein painaa päälle? 

Sain esikoiseni 37-vuotiaana ja odotan nyt 42-vuotiaana toista. Viiden vuoden ikäerolla ei tule niinkään leikkikavereita, mutta tuurilla toisiin rakastavat ja tukevat sisarukset, joilla on sitten toisensa kun meistä aika jättää. Ja kun on saanut lapsensa vanhempana, lapsemme väistämättä joutuu menettämään meidät nuorempana kuin parikymppisen äidin lapsi. Se ja oman mahdollisen isovanhemmuuden alkaminen vanhemmalla iällä ovat kuitenkin mun kokemana ainoat haitat siinä, että vanhemmaksi "vasta" tässä iässä.

Mieheni on mua kyllä seitsemän vuotta nuorempi ja ollaan molemmat onnekkaita geenien suhteen, säilyvää sorttia.

Oma, ainoa sisarukseni on mua viisi vuotta vanhempi, ja vaikkei olla arjessa läheisiä, hyvissä väleissä ja varmasti tarvittaessa toistemme tukena.

Kummitädistäni ole nähnyt sen kriisin, mitä ainoa lapsi voi keski-iässä kokea vanhempansa menettäessään. Se vahvisti päätöstä antaa toisenkin lapsen tulla, jos on tullakseen.

Tunnen 10:n vuoden ikäerolla olevia läheisiä sisaruksia ja parin vuoden ikäerolla olevia ikuisia riitakumppaneita. Ja toisinpäin. Sisarusten väleistä ei voi päättää loppupeleissä kukaan muu kuin he itse. En tajua näitä "liian iso ikäero" -puheita.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 12:20"]

Mä ymmärrän aloituksessa kaiken muun pohdinnan, paitsi kohdan "ikä alkaa painaa päälle" – siis kolmevitosena? Hitto, miten varhain te oikein vanhenette? Joo, joku muutos hedelmaäälisyyteen tulee, mut oieastiko tuon ikäiset kokee, että ikä oikein painaa päälle? 

Sain esikoiseni 37-vuotiaana ja odotan nyt 42-vuotiaana toista. Viiden vuoden ikäerolla ei tule niinkään leikkikavereita, mutta tuurilla toisiin rakastavat ja tukevat sisarukset, joilla on sitten toisensa kun meistä aika jättää. Ja kun on saanut lapsensa vanhempana, lapsemme väistämättä joutuu menettämään meidät nuorempana kuin parikymppisen äidin lapsi. Se ja oman mahdollisen isovanhemmuuden alkaminen vanhemmalla iällä ovat kuitenkin mun kokemana ainoat haitat siinä, että vanhemmaksi "vasta" tässä iässä.

Mieheni on mua kyllä seitsemän vuotta nuorempi ja ollaan molemmat onnekkaita geenien suhteen, säilyvää sorttia.

Oma, ainoa sisarukseni on mua viisi vuotta vanhempi, ja vaikkei olla arjessa läheisiä, hyvissä väleissä ja varmasti tarvittaessa toistemme tukena.

Kummitädistäni ole nähnyt sen kriisin, mitä ainoa lapsi voi keski-iässä kokea vanhempansa menettäessään. Se vahvisti päätöstä antaa toisenkin lapsen tulla, jos on tullakseen.

Tunnen 10:n vuoden ikäerolla olevia läheisiä sisaruksia ja parin vuoden ikäerolla olevia ikuisia riitakumppaneita. Ja toisinpäin. Sisarusten väleistä ei voi päättää loppupeleissä kukaan muu kuin he itse. En tajua näitä "liian iso ikäero" -puheita.

[/quote]

Isälläni oli 12 vuoden ikäero nuorempaan veljeensä ja olivat todella läheisiä. Monesta asiasta kiinni sisarusten välit!

No tota.. Mulla on kaksi pikkusisarusta, 6:n ja 7:n vuoden ikäeroilla. Ja ovatpa vielä eri isältä kuin minä. Mutta me kolme ollaan tosi läheisiä kaikesta huolimatta. Meillä on omat jutut, joita muut ei ymmärrä, keskustellaan asioista ja lasketaan leikkiä. Mä nyt olen meistä se vanhin, mutta juuri tossa vanhojen tanssien aikaan tapasin nuorimman version kavereita. Olivat hirmu kivoja, eivätkä edes vierastaneet mua "vanhana" immeisenä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 12:58"]

No tota.. Mulla on kaksi pikkusisarusta, 6:n ja 7:n vuoden ikäeroilla. Ja ovatpa vielä eri isältä kuin minä. Mutta me kolme ollaan tosi läheisiä kaikesta huolimatta. Meillä on omat jutut, joita muut ei ymmärrä, keskustellaan asioista ja lasketaan leikkiä. Mä nyt olen meistä se vanhin, mutta juuri tossa vanhojen tanssien aikaan tapasin nuorimman version kavereita. Olivat hirmu kivoja, eivätkä edes vierastaneet mua "vanhana" immeisenä.

[/quote]

Kun mietin esikoiseni vauva-aikaa.... No, se on aika sumuista. Eli jos tekisimme (saisimme) vielä toisen, mitetin jaksanko taas uudestaan kaiken alusta (yöheräilyt yms) . Nyt kun lapsemme on jo niin iso ja sen kanssa on helppoa olla niin pelkään että "idylli menee pilalle". 

Siis haluaisin toisen lapsen, mutta en uskalla.

meillä on kahdella lapsella 5 v ikäeroa. vanhempi on tyttö ja nuorempi poika, kivasti hoitivat isommat sisarukset vauvaa.

kaikki ikäerot on hyviä