Mikä mun tehtävä olisi jos sota syttyisi taas?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:16"]

Mulla ei lapsia, heikohko koulutus, kaikennäköistä mielenterveysongelmaa. Olisin varmaan miinapartiossa, eli juoksisin räjäyttämässä miinat joukkojen tieltä.

[/quote]

Onhan se nyt selvää että sotatoimialueelle ei kouluttamattomia viedä, ovat vain vaaraksi itselleen ja muille.

[/quote]Eikai siinä mitään koulutuksia tarvita, senkun kipität vaan minkä kintuista lähtee kunnes räjähtää.

Oletteko muut miettineet, mihin teitä pyydettäisiin?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:11"]Oletteko muut miettineet, mihin teitä pyydettäisiin?
[/quote]

Kyllä olen. Olen terv.huollon ammattilainen, mutta tällä hetkellä jatko-opiskelija. Että jatkuisiko opiskelu entiseen malliin vai pitäisiköhän lähteä hommiin jonnekin?

Tää on yks sellanen aihe, mistä ei kuulu puhua vakoiluvaaran takia. Suomen valmiudesta ja organisoinneista ei vaan kuulu puhua näin yleisellä palstalla!

Mulla ei lapsia, heikohko koulutus, kaikennäköistä mielenterveysongelmaa. Olisin varmaan miinapartiossa, eli juoksisin räjäyttämässä miinat joukkojen tieltä.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:15"]Tää on yks sellanen aihe, mistä ei kuulu puhua vakoiluvaaran takia. Suomen valmiudesta ja organisoinneista ei vaan kuulu puhua näin yleisellä palstalla!
[/quote] lol

Todennäköisesti olisitte kaikki sotilaiden viihdytysjoukoissa.

Ehkä jakamassa pillua sotilaille rintamalla. Pilluille on aina tarvetta. 13 vuotiaan pojan tasoiselle estrogeeneillä pumpatuille naisille ei. Ja niitähän riittää.

Nykyäänhän on näitä fitness-naisiakin :D 

Ne ainakin kelpaisi ihan hyvin junttaamaan haupitsia routamaahan tai kantamaan murkuloita, kaatamaan puita jne. 

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:11"]Oletteko muut miettineet, mihin teitä pyydettäisiin? [/quote] Kyllä olen. Olen terv.huollon ammattilainen, mutta tällä hetkellä jatko-opiskelija. Että jatkuisiko opiskelu entiseen malliin vai pitäisiköhän lähteä hommiin jonnekin?

[/quote]

Taitaisipa olla niin, että tietenkin pitäisi. Eri laitosten suurtalouskokeillekin olisi käyttöä.

Mutta voipihan olla niin, että on aiheita, joista ei kuulu puhua.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:15"]

Tää on yks sellanen aihe, mistä ei kuulu puhua vakoiluvaaran takia. Suomen valmiudesta ja organisoinneista ei vaan kuulu puhua näin yleisellä palstalla!

[/quote]

Ehkä me naiset, jotka emme ole käyneet armeijaa, emme vain ymmärrä tällaisia juttuja. Että näistä ei saisi puhua. Varsinkin kun nämä eivät ole mitään meille kerrottuja asioita, vaan ihan omaa päättelyä. Kukaan ei ole sanonut, ettei saisi puhua. Tietysti jos jotain ketjuja kovasti poistetaan, niin sehän kertoo jostain.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 11:16"]

Mulla ei lapsia, heikohko koulutus, kaikennäköistä mielenterveysongelmaa. Olisin varmaan miinapartiossa, eli juoksisin räjäyttämässä miinat joukkojen tieltä.

[/quote]

Onhan se nyt selvää että sotatoimialueelle ei kouluttamattomia viedä, ovat vain vaaraksi itselleen ja muille.

Toki koulut toimivat jos koulu ei ole valloitetussa/taistelun kohteena olevassa kaupungissa.  

Sodankin aikana yhteiskunnan on toimittava sen mitä pystyy. Sota näkyisi tyhjempinä hyllyinä kaupoissa, mahdollisina nostorajoituksina pankeissa, polttoainetta ei välttämättä saisi tankata mielinmäärin, tehtaita saatettaisiin ottaa palvelemaan sotakoneistoa, sairaaloissa hoidettaisiin haavoittuneita... jotain tuollaista. 

Riippuu sodan laajuudesta. 

Jos sinulla on noin pieni lapsi, tehtäväsi olisi huolehtia hänestä.

Jos olisi pakko jotain tehdä, minusta olisi hauska olla propagandan kirjoittaja. En ole käynyt armeijaa, mutta yleissivistys on laaja (myös historiantuntemus) ja yliopiston suomen kielen opintojakin tuli käytyä läpi hyvin paljon. Olen myös lukenut viime sotien propagandatekstejä (kansan isänmaallista puolustustahtoa nostattavia tarkoitushakuisia tekstejä jonkin verran). Enää ei tietysti sama jylhä tyyli purisi, mutta voisi sieltä aina jotakin lainailla - jotain sellaista, mikä koskettaisi jokaisen kansalaisen sielunpohjan uinuvia isänmaallisia kohtia aina Turusta Utsjoelle asti.

Sillä kaikkihan me tiedämme, että tässä on kysymys demokratian puolustamisesta. Siinä missä aikaisemmin vastassa oli Stalin ja Neuvostoliitto, nyt Venäjä pullistelee samanlaisin ottein johdossaan mafiatyyliin hallitseva diktaattori. Niin silloin kuin nytkin Venäjä käyttää samanlaista retoriikkaa omille kansalaisilleen ja koettaa antaa ymmärtää, että maat, joihin he hyökkäävät, itse asiassa toivovat pelastetuksi tulemista. Tai ainakin osa kansasta, kuten Suomen työläiset tai vaikkapa Itä-Ukrainan separatistit.

Tässä tilanteessa monia pelottaa. Kovasti. On ihmisiä, jotka katsovat, että on parempi ottaa tänne venäläinen ydinvoimala, jos se saa jättämään Suomen rauhaan. "Neuvotellaan." Mutta jossain vaiheessa tulee vastaan raja, jota ei voida enää ylittää. Neuvottelua ei käydä sellaisilla ehdoilla, että jos ostat meiltä, jätämme teidät rauhaan. Jos ostat muualta, takaamme, että se kostetaan. Näin toimii mafioso. Tasapuolisista kauppakumppaneista taas toinen tekisi ison tilauksen toiselta ja toinen taas vastavuoroisesti toiselta.

Se raja - missä se menee? Se menee monessa paikassa. Yhtäältä se menee kartalla tuttuna viivana. Suomi on ennenkin pakotettu väkinäisiin kompromisseihin, ja niihin onkin jotakuinkin sopeuduttu. Raja menee ilmatilaloukkauksissa. Kuinka usein niitä voi olla, jotta vielä jaksamme hymyillä ja koettaa uskoa annettuun selitykseen? Olla kuin moneen kertaan petetty puoliso, joka haluaa uskoa toisen olleen työmatkalla, koska ei uskalla aloittaa samaa riitaa uudelleen ja kuunnella samoja solvauksia.

Jne. jne.