Eerikan tapaus osoittaa, että huostaanottoja ei todellakaan tehdä liian helposti

Hei 16 - sillä Eerikallahan oli hoitokontakti psykiatriselle. Se katkesi - sen annettiin katketa - eikä lasu tiennyt tästä mitään.

Eerikan tapaus kertoo vain sen että kukaan ei hallitse kokonaisuuksia ja virheitä tulee. Virheitä voi aivan yhtä hyvin tulla toiseenkin suuntaan kun hutiloidaan noin. 

Sitä paitsi asian vienti koulusta sossuun ei takaa yhtään mitään. Sossu ei kerro koululle ollenkaan, mitä tekee. Opettajat tai rehtori sit vaan tekee uuden ilmon, kun tajuaa, että asia ei menekään eteenpäin. Ensin luotetaan, että asia on nyt hoidossa, kun se on sossulla. No ei ole. Siispä opettajat ja rehtori jatkaa ilmojen tekemistä. Koululla vielä pyörii joku kuraattori tms. ja kertoo, että asia on hoidossa, vaikka muuta ei saakaan kertoa. Siinä ope taas ihmettelee, käveleekö taas kerran työkaverin yli ja tekee ilmon, vaikka samaan aikaan kuraattori vakuuttelee, että asia on viety eteenpäin ja on hoidossa. Koululla ja sossulla ei ole mitään yhteistyötä oikeasti. Vaikka siis muka on. Tieto ei vaan kulje. Ettö jos koululta tehdään usieta ilmoja, jonkunpitäisi oikeasti jo sossussakin tajuta, että hätä on kyseessä.

ope

Syy miksi Eerikaa ei huostaanotettu oli Toukon äiti. Jos Toukon äiti ei olisi ollut sossu, niin Eerika ois huostaanotettu

Mun mielestä tää osoittaa vaan sen, että huostaanottoja tehdään ehkä mielivaltaisesti. 

Taas yksi jankkausketju aiheesta.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 09:21"]

Syy miksi Eerikaa ei huostaanotettu oli Toukon äiti. Jos Toukon äiti ei olisi ollut sossu, niin Eerika ois huostaanotettu

[/quote]

Voi olla näin, mutta onko tästä syytä syyttää sossua, jos isäkin vaikuttaa rehelliseltä ja lapsestaan huolestuneelta? Kai nyt jokainen ammattikunta on taipuvainen ajattelemaan että aha, tässä on toinen ammatti-ihminen mukana joten asia on "kunnossa". Jos vaikka sairaan lapsen sukulainen on lääkäri, niin kai toinen lääkäri luottaa silloin siihen että lapsi on suuremmassa turvassa eikä pienemässä tämän tosiasian takia.

Sosiaaliviranomaisten työ ei ole helppoa. Heillä on liikaa töitä ja liian vähän pätevää henkilöstöä ja ylipäänsä liian vähän henkilöstöä.

Tuossa Erikan tapauksessa on hirveän helppoa sanoa jälkikäteen, että olisi pitänyt tehdä huostaanotto. Julkisuudesta saadun kuvan perusteella tilanne ei ollut viranomaisille niin selkeä. Ylipäänsä sen selvittäminen, mitä perheessä todella tapahtuu, on vaikeaa. Kun vielä vanhemmat salailee asioita, valehtelee, puhuu ristiin, on jotain merkkejä, joista ei ihan tiedä, mitä ne tarkoittavat jne. on todella vaikea tehdä aina oikea päätös. Mitä helpommin erilaisten viitteiden perusteella aletaan tehdä huostaanottoja, sitä enemmän väkisinkin tapahtuu myös vääriä huostaanottoja.

Tapaus osoittaa että suurin osa sossuista on epäpäteviä jotka ei puutu kun tilanne on vakava mutta ottaa lapset huostaan jos äiti tekee makaroonilaatikon väärin. Kertonee aika paljon ls-tilanteesta tänä päivänä. Muutosten aika ja äkkiä!

Tarkin äiti on yhtä syyllinen ja pitäisi asettaa myös syytteeseen, toivottavasti ämmä päsee hengestään!

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 09:21"]

Sitä paitsi asian vienti koulusta sossuun ei takaa yhtään mitään. Sossu ei kerro koululle ollenkaan, mitä tekee. Opettajat tai rehtori sit vaan tekee uuden ilmon, kun tajuaa, että asia ei menekään eteenpäin. Ensin luotetaan, että asia on nyt hoidossa, kun se on sossulla. No ei ole. Siispä opettajat ja rehtori jatkaa ilmojen tekemistä. Koululla vielä pyörii joku kuraattori tms. ja kertoo, että asia on hoidossa, vaikka muuta ei saakaan kertoa. Siinä ope taas ihmettelee, käveleekö taas kerran työkaverin yli ja tekee ilmon, vaikka samaan aikaan kuraattori vakuuttelee, että asia on viety eteenpäin ja on hoidossa. Koululla ja sossulla ei ole mitään yhteistyötä oikeasti. Vaikka siis muka on. Tieto ei vaan kulje. Ettö jos koululta tehdään usieta ilmoja, jonkunpitäisi oikeasti jo sossussakin tajuta, että hätä on kyseessä.

ope

[/quote]

Koulujen ja sossujen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä. Ei ole vain suomalainen ongelma, että koulujen opettajat - jotka de facto ovat näitä lapsia lähinnä olevia viranhaltijoita - tehdessään lastensuojeluilmoituksia, kokevat, ettei "mikään mene perille". Tästä on tehty samansuuntaisia havaintoja muuallakin maailmassa. 

Yksi syy on se, että opettajat eivät tietenkään ole lastensuojeluilmoitusten asiantuntijoita - mutta pienikin tietämys siitä, mikä olisi oleellista ilmoituksessa, voisi parantaa ilmoitusten vastaanottoa. Esimerkiksi pelkkä "on ollut poissa koulusta 150 tuntia" ei valitettavasti anna kovin paljoa lastensuojelulle välineitä toimia. Lisäksi usein se viesti, minkä lasu saa ilmoituksessa, herättää kysymyksen, "eikö tätä ongelmaa voisi koululla hoitaa?". Asiaa mutkistaa se, että välttämättä aikaa ei ole soitella koululle ja kysyä tarkemmin - vaikka varmaan pitäisi. Mutta opettajia perinteisesti on vaikea saada kiinni. 

Toinen pulma on se, että lasu ei saa kertoa koululle, mitä ollaan tekemässä tai ollaanko. Toki voidaan järjestää viranomaispalavereita oppilaan asioissa, mutta ne usein sitten vie helposti aikaa parikin tuntia kaikilta, eikä yhteistä aikaa ole helppo löytää. Kuraattorien toki pitäisi olla koululla sosiaalisen asiantuntijoita, mutta yhdellä kuraattorilla voi olla 2 tai 3 koulua ja niissä yhteensä 1000 oppilasta. Minulle on muutamakin kuraattori sanonut, että koululla ongelmana on se, että opettajat eivät tiedä, mihin sitä kuraattoria tarvitaan ja kokevat itse asiassa heidät jonkinlaisina rangaistuksina oppilaille (ei kovin hyvä lähtökohta!). 

Sen verran koetan kannustaa, että jos jonkin oppilaan tilanne tuntuu aivan toivottomalta, niin uutta lastensuojeluilmoitusta putkeen vaan! Ja kannattaa sitten melkein soittaa ensin ja vasta sitten tehdä ilmoitus. Kun on mahdollisuus puhua suoraan, vastapuoli voi tehdä kysymyksiäkin ja niihin saa vastattua. Mehän kaikki tiedetään, että pelkkä lintsaus ei ole syy esimerkiksi huostaanottoon - mutta oppilaan itsetuhoisuus on samoin kuin laiminlyönnit kotona (ja väkivalta). Varmasti saa myös hermostua, jos kokee, ettei lapsen asioita oteta vakavasti! Useimmiten minusta sossut ovat "liian kilttejä naisia", mutta on myös kaikenlaisia muitakin, tympääntyneitä, leipiintyneitä, ylityöllistettyjä ja toivonsa menettäneitä. 

Yleensä kannattaa ohjata oppilas kuraattorille ja terkalle, sieltä koululääkärille ja sitä kautta esim. psykologille, jos oppilaalla itsellään tuntuu olevan merkittäviä vaikeuksia. Usein sellaiset tilanteet, joissa oppilaan kokemasta väkivallasta tai itsetuhoisuudesta ei ole oikein mitään muuta kuin aavistuksia, ovat vaikeita. Usein nämä lapset eivät puhu mitään ja selittävät mahdolliset näkyvät vammat jollain kaatumisilla ja niin edelleen. 

Kuraattorillakin on muuten vaitiolovelvollisuus, eikä hän välttämättä voi oppilaasta opettajalle kertoa, vaikka opettaja haluaisikin kuulla, miten asia on hoidossa. Minusta itsestäni olisi hyvä, jos palaveerattaisiin niin, että oppilas itse olisi paikalla, niin ei tulisi näitä salaisten asioiden luovuttamisia, kun kaikki voisivat puhua saman lapsen asioista face to face, asianomaisen ollessa paikalla. Harvoin ne asiat puheella pahemmiksi muuttuvat!

Eerikan tapaus paljastaa heikot kohdat systeemissä, mutta myös kertoo sen, miten HARVOIN näin karmeita asioita tapahtuu - vaikka lasten asiat ovatkin melko retuperällä monessakin suhteessa. Kuten vaikka siinä, että viranomaisyhteistyö ei toimi. 

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 01:26"]On äärimmäisen haastava tehtävä ottaa selville kuka valehtelee ja kuka puhuu totta. Lisäksi pelkkä valehtelu ei ole lainmukainen huostaanottoperuste.

Eerikan tapauksessa oli virhe olla puhuttamatta lasta sen enempää kahden kesken, mutta usein voi olla ettei lapsikaan kerro totuutta. Mistä sen sossukaan voisi tällöin ennustaa, ja tietää mikä tapaus on vakava ja mikä "puuhastelua väärien huolenaiheiden" parissa. Niin karulta kuin se kuulostaakin, kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon pitää olla näyttöä. Joskus lapsen tilanne huonoissa oloissa pitkittyy kun tarpeeksi pitävää näyttöä ei saada. Eerikan tapauksessa "näyttö" tuli liian myöhään, kun tämä pieni tyttö oli jo menehtynyt :(

t. tuleva sossu
[/quote]

Olihan näyttöä vaikka kuinka paljon. Mutta jos haluaa olla kuin ne apinat rivissä: yksi kädet korvilla, yksi kädet silmillä, yksi kädet suulla. Kukaan ei vaan tainnut työpaikan menetyksen pelossa uskaltanut uhmata sossujohtajaa, joka sanoi kaiken olevan kunnossa. Vastuu on helppoa siirtää muille, kun tilanne on epämiellyttävä. Ainakin meidän koulutusohjelmaan kuului tunnistaa tilanteet, joista uhri oli ihan klassinen oppikirjaesimerkki pahoinpidellystä lapsesta. T. Sosionomi

Viranomaiset eivät tällä hetkellä voi keskustella avoimesti tiedossaan olevista asioista. Meillä on vahvat lait, jotka takaavat asiakkaiden yksityisyyden suojan ja salassapitovelvollisuuden erilaisille ammattihenkilöille. Ja jossain määrin näin pitääkin olla. Poliisi, sosiaaliviranomaiset, opettajat, lääkärit, päiväkodin henkilökunta, koulukuraattorit, psykologit jne. eivät voi kertoa keskenään toisilleen kaikkea, mitä tietävät. Silloin niistä tiedon murusista, joita yhdella taholla on, voi olla todella vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa. Jos kaikkien tieto yhdistettäisiin, tilanne voisi näyttää ihan toiselta.

Kyllä, sosiaalityöntekijän homma on epäkiitollinen. Teet niin päin tai näin päin, aina on väärin päin.

Miten niin osoittaa? Mielestäni ennemminkin lastensuojelussa keskitytään liiaksi puuhastelemaan väärien "huolenaiheiden" parissa, ja oikeasti karmaiseviin tapauksiin ei pystytä tai osata puuttua tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 01:07"]Miten niin osoittaa? Mielestäni ennemminkin lastensuojelussa keskitytään liiaksi puuhastelemaan väärien "huolenaiheiden" parissa, ja oikeasti karmaiseviin tapauksiin ei pystytä tai osata puuttua tarpeeksi.
[/quote]
Näin asia saattaa olla. On mukavampaa puuhastella niiden helppojen ja vastaanottavaisten asiakkaiden parissa kuin tarttua "ilkeisiin" ongelmiin joiden hoitamisessa tarvitaan jämäkkyyttä.

On äärimmäisen haastava tehtävä ottaa selville kuka valehtelee ja kuka puhuu totta. Lisäksi pelkkä valehtelu ei ole lainmukainen huostaanottoperuste.

Eerikan tapauksessa oli virhe olla puhuttamatta lasta sen enempää kahden kesken, mutta usein voi olla ettei lapsikaan kerro totuutta. Mistä sen sossukaan voisi tällöin ennustaa, ja tietää mikä tapaus on vakava ja mikä "puuhastelua väärien huolenaiheiden" parissa. Niin karulta kuin se kuulostaakin, kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon pitää olla näyttöä. Joskus lapsen tilanne huonoissa oloissa pitkittyy kun tarpeeksi pitävää näyttöä ei saada. Eerikan tapauksessa "näyttö" tuli liian myöhään, kun tämä pieni tyttö oli jo menehtynyt :(

t. tuleva sossu

Niinhän se yleensä on, mutta kyllä sellaisiakin tapauksia on joissa huostaanottoon on päädytty liian kevein perustein.

Usein taustalla on niinkin karu asia kuin raha. Kunnalla ja sosiaalitoimella on intressi hakea vaikealle tapaukselle huostaanottoa senkin vuoksi, että silloin valtiolta korvataan lapsen huostaanottokustannukset. Esimerkiksi psyykkisesti sairaan lapsen pitäisi ehkä olla psykiatrisessa sairaalahoidossa, mutta koska kunnalla ei ole sairaalapaikkoja riittävästi, lapselle haetaan mieluummin valtion kustantamaa huostaanottoa kuin kunnan maksettavaksi jäävää maksusitoutumus-paikkaa muuhun sairaalaan.

Pystyn näkemään sieluni silmin Touko Tarkin tilittämässä keltaisella medialle epäoikeudenmukaisesta, väärin perustein tehdystä huostaanotosta, mikäli Eerikan sosiaaliviranomaiset olisivat ehtineet puuttua ajoissa. Lehdistölle annetussa nyyhkytarinassa kerrottaisiin huostaanotosta, joka johtui vain pienestä asunnosta, josta oltiin kyllä juuri muuttamassa suurempaan, sekä mustasukkaisen ex puolison antamista tekaistuista pahoinpitelysyytteistä.