Olen välillä tosi huono äiti :(
Meinaan välillä menettää malttini lähes 1-vuotiaan kanssa ihan liian pahasti. Olen ollut alusta saakka yh, omaa aikaa saanut enemmän vasta parin kuukauden ajan kun isä on ottanut lasta luokseen muutaman tunnin kerrallaan, muutaman kerran viikossa. Kaiken järjen mukaan siis näitä fiiliksiä ei pitäisi olla kun kerran omaa aikaakin saan. En ole väsynyt, turhautunut ennemminkin.
Tiedän, ettei lapsi todellakaan kiusaa tahallaan ja tiedän, että rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa olen koskaan rakastanutkaan. Inhottaa, että välillä tuntuu kuin tekisi mieli mätkäistä lasta jollain. Ja tietenkään en mätkäise, nytkin tässä avaudun kun lapsi touhuaa itsekseen. Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (5)
Äitikin on vain ihminen. Paitsi palstan supermammat, jotka eivät koskaan edes epähuomiossa hermostu.
Mutta hiukan mua ihmetyttää, että miksi lapsi on vielä touhuilemassa?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 22:21"]Äitikin on vain ihminen. Paitsi palstan supermammat, jotka eivät koskaan edes epähuomiossa hermostu.
Mutta hiukan mua ihmetyttää, että miksi lapsi on vielä touhuilemassa?
[/quote]
Normaalisti menee nukkumaan klo 21, tänään oli pitkä päivä ja kerkesi kotimatkalla nukahtamaan päikkäreille niin että heräsi vasta klo 19. Ap
Myös 1-vuotiaan äitinä tiedän ajoittaisen turhautumisen tunteen, kun lapsi esim. kaivaa kaapeista tavarat lattialle lukemattomia kertoja päivässä. Silti minun ei ole koskaan tehnyt mieli satuttaa lastani. Ymmärrän väsymisen/turhautumisen, sillä vaikka en ole yh, vaan lasten isä pyörii illat kotona, niin silti muutaman tunnin oma aika silloin tällöin ei aina auta, vaan sen jälkeen voi olla lähes yhtä väsynyt kuin ennenkin. Voisitko vuorotella lapsen hoidossa välillä muiden tuttujen tai sukulaisten kanssa tai saada jostain muuta apua? Kyllä lapsen satuttamisajatukset kertovat siitä, ettei kaikki ole ihan kunnossa, vaan tarvitset lisää tukea tai arjen jakamista. Hyvä äiti olet silti ihan varmasti!
Hei me kaikki ollaan välillä huonoja äitejä omasta mielestämme, kyllä se siitä taas helpottaa! :)
Ehkä nyt, kun isä hoitaa lasta edes hetkellisesti, sulle valkenee miten yksin olet ollut lapsen kanssa? Se on rankkaa, kun vastuuta ei voi jakaa! Ja jos on itsellä paha olo, niin sen purkaa aivan liian herkästi lapseen. Se ei tietenkään ole oikein, mutta inhimillistä kuitenkin. Olet varmasti hyvä äiti!