Lue keskustelun säännöt.
Höh, en taida sittenkään kuolla
25.02.2015 |
Olen ollut sairaana pari kuukautta ja ravannut lääkäreissä. Pidemmittä puheitta tulin siihen tulokseen että minulla on vakava sairaus ja kuolen pois. Nyt näyttää siltä että olen paranemaan päin ja koko juttu oli väärä hälytys. Olen ollut niin masentunut että ajatus kuolemasta oli oikeastaan lohdullinen. Suunnittelin jo että vedän viimeiset kuukaudet pillereitä, aloitan tupakan polton ja luen synkkiä kuolemasta kertovia kirjoja.
Nyt koko suunnitelma meni ihan haaskuun. Toisaalta olen jollain ihmeellisellä tavalla ehkä hieman helpottunut, etten kuolekaan, mutta nyt minun täytyy kestää tämä pitkä elämä, eikä mulla ole oikein suunnitelmia miten sen viettäisin. Olen yksinäinen ja köyhä. Naisia on ollut paljonkin, mutta lopetin baareissa käymisen, niin sekin ilo on poissa. En tiedä pitäisikö olla pettynyt vai iloinen.
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 22:10"]
Tuttua juttua mullakin on usein se tunne että kuolen. Toisaalta se ois helpotus, toisaalta mua pelottais kamalasti. Itse elän päivä kerrallaan ja suosittelen sitä sullekkin, turha sitä on murehtia tulevia, masentuu vaan turhaan entistä enemmän.
[/quote]
Joo, tunnustan että kyllä muakin on pelottanut ajatus kuolemasta ihan hirveästi. Mutta hetkittäin olin valmis hyväksymään asian. Siinäkin tunteessa oli jotain hienoa ja romanttista. Kuolla vain pois...
Ehkä näistä äärimmäisistä kokemuksista oppii jotain, kuten arvostamaan tavallista elämää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua juttua mullakin on usein se tunne että kuolen. Toisaalta se ois helpotus, toisaalta mua pelottais kamalasti. Itse elän päivä kerrallaan ja suosittelen sitä sullekkin, turha sitä on murehtia tulevia, masentuu vaan turhaan entistä enemmän.