Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi pelottelee synnytyksellä
08.02.2015 |
Tosi kurjaa. Mulla on 2 vkoa laskettuun aikaan ja anoppi pelottelee synnytyksellä. Hokee, että se oli hänen kohdallaan niin hirveää. Hän vaan mietti, että onko tämä näin kamalaa ja mahtaako selvitä. Mutta että minkäs teet, hirveää se on.
Oma äitini ei käyttänyt synnytyksessä mitään kivunlievitystä ja sanoo, että kyllähän se sattui, mutta ei se nyt niin hirveää ollut. Hänestä supistukset oli helpompi kestää kuin kuukautiskivut.
Kommentit (10)
Älä usko äitiäsi, vaikkakin on toki todennäköisempää, että olet tullut äitiisi kuin anoppiisi, mutta äitisi ehkä hieman kaunistelee asioita. Kannattaa varautua kauheaan kipuun ja epiduraaliin niin sen selviää. Mulla meni synnytykset ihan hyvin, eikä edes sattunut, mutta en uskaltanut olla uhkarohkea ja kokeilla ilman epiduraalia. Halusin olla niin varma kuin mahdollista, ettei ole kipuja, koska synnytys on ihan järkyttävän kivuliasta puuhaa. Mutta kyllä se hyvin menee kun antaa mennä vaan. Itse ajattelin, että sama, kuin menisin mestauslavalle. Oli sit positiivinen yllätys, kun ei se niin kauheaa ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 02:24"]
Voisitko sanoa anopillesi, että pitää kauhukokemuksensa omana tietonaan. (Jos nyt välttämättä haluaa kertoa synnytyksistään sinulle, lupaa vaikka kuunnella sitten, kun lapsesi on syntynyt. Nyt vaan ei ole sen aika.)
Myös minä olen saanut kuulla kauhukertomuksia synnytyksistä, tosin kertojana on ollut oma äitini. Arvaapa, onko ollut mukava kuulla, kuinka äiti on saanut kärsiä minua ja sisaruksiani synnyttäessään.
[/quote]
No voi kyynel.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 02:30"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 02:24"]
Voisitko sanoa anopillesi, että pitää kauhukokemuksensa omana tietonaan. (Jos nyt välttämättä haluaa kertoa synnytyksistään sinulle, lupaa vaikka kuunnella sitten, kun lapsesi on syntynyt. Nyt vaan ei ole sen aika.)
Myös minä olen saanut kuulla kauhukertomuksia synnytyksistä, tosin kertojana on ollut oma äitini. Arvaapa, onko ollut mukava kuulla, kuinka äiti on saanut kärsiä minua ja sisaruksiani synnyttäessään.
[/quote]
No voi kyynel.
[/quote]
Niinpä niin. Se oli kamalaa, mutta siihen tunteeseen ei ole pakko jäädä niin kuin kerroin loppuosassa kommentistani. Voi ruveta luottamaan itseensä ja uskomaan, että synnytyksestä selviää ihan varmasti tavalla tai toisella. Mutta sitähän sinä et varmaankaan lukenut, vai mitä?
Sano anopillesi, että tukkii turpansa. oikeasti. Jotain tilannetajua! :/
Silloin kun anoppisi on synnyttänyt ei ollut saatavilla niin paöjon kaikkea kivunlievitystä kuin nykyään. Mun anoppi synnytti 70- luvulla, piti maata koko synnytys sängyssä, huutaa ei saanut eikö mitään kivunlievitystä.kaikille tehtiin myös eppari.
Itsellä oli epiduraalin lisäksi vaikka mitä muuta mömmöä ja ei jäänyt mitään traumoja tai tikkejä. Eli on hyvin todennäköistä että anoppisi synnytys on pahempi kuin sinun tulee olemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on takana 2synnytystä. Kummatkin ovat käynnistys synnytyksiä mutta aivan erillaisia. Ekasta syntyi 4,2 kg vauva ja repeämät tuli sekä tulehdukset ( tästä nyt 12 v). Toisesta syntyi 2.8kg vauva ja plump tyttö oli ulkona( tästä nyt n.1,5v). Nyt ovat noiden neuvola korttien mukaan samoja kokoja tuossa 1,5 vuoden iässä. Synnytykset voivat olla täysin erillaisia vaikka samalla ihmisellä.
Soitin äidilleni sairaalasta että nyt se alkaa, äiti kysyi paljonko olen auki ja vastatessani "en juuri yhtään" äiti repesi nauruun ja totesi "sulla on mahtava helvetti edessä". Nyt se naurattaa, silloin itketti :D
Mutta ei mulla mitään helvettiä tullut. Toki teki kipeää, mutta helppo ja nopea synnytys josta ei jäänyt trauman traumaa tai muitenkaan pahoja fiiliksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille että kiva kun paljasti julman ja ilkeän luonteensa jo hyvissä ajoin niin tiedät pitää lapsenlapsen turvallisen välimatkan päässä. Ihan selvä sadisti on!
Ei sitä kivutonta synnytystä olekaan. Jokainen meistä kuitenkin kokee sen kivun eri tavalla. Omasta mielestäni se on positiivista kipua joka vie synnytystä eteenpäin. Asenteesta kai se on eniten kiinni, ja siitä että kaikki menisi hyvin, kuten suuressa osassa synnytyksiä näin käy. Minulla ollut niin paljon pahempiakin kipuja, sellaisia joista ei tiedä milloin helpottaa. Tuosta tietää että menee nopeasti ohi.
Itselläni joka synnytys on mennyt hyvin. Kaikki on mennyt luonnollisesti eteenpäin ja suihku + ilokaasu on riittänyt hyvin. Pahin on minusta avautumisvaihe 8 cm - 10cm. Minulla laskettuaika 3 viikon päähän ja odotan malttamattomana että pääsisi synnyttämään. Nuo on niin hienoja kokemuksia ja aivan mahtava saada pitkän odotusajan jälkeen vauva viimein syliin.
Minun kauhukokemukseni liittyy siihen 3pv. sairaalassa olo aikaan, ja tämä on pahin pelkoni koko synnytyksessä - miten kestän synnytyksen jälkeen olla sairaalassa siihen asti että lääkäri tutkii vauvan!
Onnea synnytykseen! Älä pilaa elämäsi mahdollisesti hienointa kokemusta muodostamalla kauhutarinoista ennakkoluuloja.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko sanoa anopillesi, että pitää kauhukokemuksensa omana tietonaan. (Jos nyt välttämättä haluaa kertoa synnytyksistään sinulle, lupaa vaikka kuunnella sitten, kun lapsesi on syntynyt. Nyt vaan ei ole sen aika.)
Myös minä olen saanut kuulla kauhukertomuksia synnytyksistä, tosin kertojana on ollut oma äitini. Arvaapa, onko ollut mukava kuulla, kuinka äiti on saanut kärsiä minua ja sisaruksiani synnyttäessään. Ajattelin, että no niin, myös minä saan kärsiä synnytyksissä.
Omat synnytyskokemukseni ovat kuitenkin olleet ihan erilaisia. Otin asioista selvää ja valmentauduin mahdollisimman luonnonmukaiseen synnytykseen. Varauduin myös siihen, että kivunlievitystä saatetaan tarvita. Tietenkään synnytykseni eivät olleet täysin kivuttomia, mutta eivät ne olleet myöskään kammottavia tapahtumia. Siinä vaiheessa, kun sain lapsen syliini, olin jo miltei unohtanut synnytykseen liittyvän vaivannäön ja nyt vuosien päästä en edes muista kaikkea, mitä tapahtui. Muistan ainoastaan, miten yhä rakastan lapsiani.
Voit valita, haluatko kuunnella anoppiasi ja mennä mukaan hänen hysteerisiin muisteluihinsa vai haluatko luoda omia muistikuvia lapsesi syntymästä. Voit suhtautua anoppisi tavoin, että synnyttäminen on jotakin ihan kauheaa tai voit suhtautua kuten äitisi: syntyminen on luonnollinen tapahtuma ja lapsen synnyttäminen sattuu jonkin verran, mutta ei niin paljon, etteikö sitä kestäisi. Ja aina on saatavilla erilaisia kivunlievittäjiä, jos tuntuu sittenkin vaikealta. Käytä apunasi suihkuja, vesiallasta, synnytysjakkaraa, kävele ja liiku mahdollisimman paljon, jotta synnytys etenisi normaalisti.
Tsemppiä!