Jokainen on lahjakas, intuitiolla edetään

Minä odottelin aika monta vuotta lukion jälkeen inspiraatiota, että alkaisin löytää oman alani. Mutta onneksi lopulta, 4 Citymarketin kassalla istutun vuoden jälkeen tajusin, että ei, minulle vaan ei ole mitään kutsumusta eikä unelma-ammattia eikä erityislahjakkuuksia, joten minun on vaan pakotettava itseni opiskelemaan jotain, vaikkei se niin kiinnostakaan, ja sisulla hoidettava opinnot loppuun ja sitten tehtävä sitä työtä. Niin myös tein. Luin tietojenkäsittleytieteen maisteriksi ja olen ollut valmistumisestani asti alan töissä. Olen ihan tyytyväinen valintaani, vaikken edelleenkään ole itse alasta kiinnostunut (enkä mistään muustakaan alasta). Kuitenkin tykkään työstäni enemmän kuin siitä kassalla istumisesta, ja lisäksi rahallinen korvaus on todella paljon parempi, ja mahdollistaa elämästä nauttimisen vapaa-ajalla, mm. matkat, hyvän auton, asunnon hyvältä alueelta.

Tosin nyt jo nelikymppisenä ajattelen, että minullakin ON lahjakkuuteni, mutta se ei vaan ole sellaista mikä olisi nyky-yhteiskunnassa käyttökelpoista. Lahjakkuuteni on syvä intuitiivisuus ja hengellisyys. Luulen, että joskus menneinä aikoina minusta olisi voinut tulla nunna, mystikko tai rukoilija, ja joinain maailman aikoina sellaisia arvostettiin kovastikin. Mutta nykymaailma arvostaa länsimaissa keskittymistä aineelliseen maailmaan ja siinä toimimiseen, ja se on minulle kohtuullisen vastentahtoista ja luonnotonta. Minä olen luonnostani sisäänpäin kääntyjä ja mietiskelijä, en ulkomaailmassa toimiva. Kaltaisteni ei kannata odottaa mitään ammatillista inspiraatiota, vaan ottaa koulutus ja työ asenteella että jotainhan sitä on tehtävä, vaikkei huvittaisikaan.