Hei te entiset bulimikot ja muutkin syömishäiriöiset, miten raskausaika meni?

up

Anoreksiaa sairastin useamman vuoden. Eka raskaus sujui hyvin, vaikkakin puntariosuus neuvolassa oli helvettiä. Raskauskilot synnytyksen jälkeen saivat inhoamaan itseäni. Tulin pian uudelleen raskaaksi ja aloitin pakonomaisen liikkumisen puoleen väliin asti raskautta. Nyt tässä raskauskiloja pudottelen itseinhon kourissa ja pyrin pitämään järjen päässä ja laihduttamaan terveellisesti

Todella huonosti. Sairastuin anoreksiaan uudestaan synnytyksen jälkeen kun maha ei miellyttänyt ja laihdutin lyhyessä ajassa 24 kg vaikka raskauskiloja oli tullut vain 14. Ja vieläkin kamppailen, kun tuntuu että pitäisi olla 10 kg laihempi (BMI jo 19, mutta näen itseni lihavana). Suosittelen todella miettimään, kannattaako ex-syömishäiriöisen hankkiutua raskaaksi, tuoreille äideille kun asetetaan hirveästi ulkonäköpaineita ja ilkeimmät kommentoivat myös sitä, onko maha heidän mielestään liian iso viikkoihin nähden. Itselleni tuli kymmeniä kommentteja, "ootko varma ettei ole kaksoset", "onpa muhkea maha", "mitäs jos ne onkin kolmoset"... Raskauden jälkeen ihmiset kyttäsivät tosi tarkkaan palautumista ja lähes joka kerta kommentoivat vartaloa. Kertoivat kuinka mahaa kannattaa sitoa, miltä se heidän mielestään nyt näyttää...

Joo, en todellakaan tee lisää lapsia.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 15:32"]Todella huonosti. Sairastuin anoreksiaan uudestaan synnytyksen jälkeen kun maha ei miellyttänyt ja laihdutin lyhyessä ajassa 24 kg vaikka raskauskiloja oli tullut vain 14. Ja vieläkin kamppailen, kun tuntuu että pitäisi olla 10 kg laihempi (BMI jo 19, mutta näen itseni lihavana). Suosittelen todella miettimään, kannattaako ex-syömishäiriöisen hankkiutua raskaaksi, tuoreille äideille kun asetetaan hirveästi ulkonäköpaineita ja ilkeimmät kommentoivat myös sitä, onko maha heidän mielestään liian iso viikkoihin nähden. Itselleni tuli kymmeniä kommentteja, "ootko varma ettei ole kaksoset", "onpa muhkea maha", "mitäs jos ne onkin kolmoset"... Raskauden jälkeen ihmiset kyttäsivät tosi tarkkaan palautumista ja lähes joka kerta kommentoivat vartaloa. Kertoivat kuinka mahaa kannattaa sitoa, miltä se heidän mielestään nyt näyttää...

Joo, en todellakaan tee lisää lapsia.
[/quote]

Nämä kommentit ovat kaikkein kauheimpia. Viikko synnytyksen jälkeen työkaverini taputteli mahaani "millonkas se tulee ulos?". Hetkeä aiemmin olin ollut niin iloinen, kun mahduin omaan lempparitakkiini. Myös oma mummoni sai mielen matalaksi, kun hoki vain "onpa outoa nähdä Lissu noin pullukkana"
-4

Minulla on taustana epätyypillinen syömishäiriö. Ahmimista ja sen vastapainoksi tiukkaa kontrollointia (esim. sain syödä vain klo 15). Tervehdyin noin viisi vuotta ennen raskautta. Tosin suhde ruokaan tulee aina olemaan vähän spesiaali :/

Raskaus sujui hyvin! En saanut mitään kummempia mielitekoja. Päinvastoin tunsin tarvetta syödä tosi terveellisesti. Siis ihan konkreettisesti kun tuli nälkä, niin halusin esim. kanasalaattia. Lihomista en pelännyt, koska paino nousi maltillisesti ja maha oli minusta ihana :) Takaapäin ei huomannut että olisin ollut raskaana. En siis tiedä, olisiko huomattava painonnousu ollut kriisinpaikka.

Jännitin eniten aikaa synnytyksen jälkeen, mutta ihan suotta. Kolmessa viikossa täysimetys oli tehnyt tehtävänsä ja vain pari kiloa oli enää ylimääräistä. Tämä siis ilman mitään ponnisteluja. Vaunulenkit sulattivat loput löysät pois ja imetyksen jatkuessa paino suorastaan romahti ja piti alkaa huolehtimaan siitä, ettei se laske liikaa.

Tunnistin itsessäni mielihyvän tunteet, kun olin oikein laiha ja ihmiset päivittelivät. En silti halunnut palata vuosien takaiseen pahaan oloon, joten kiltisti "lihotin" itseni taas normaalipainoon.

Puhu aiheesta rohkeasti. Silloin muut osaavat puuttua ajoissa, jos meinaat lipsua pahoille tavoille.

Niin, ja onneksi olkoon! Kaikkea hyvää teille!