Vakituinen parisuhde 20-vuotiaana ei ole normaalia.

Aha.

Juu aivan.

No onneksi olin jo 21, kun tapasin mieheni. Nyt 48. En usko. Olen kotoisin Turusta.

Moi ikis

Blaah.. Ei jaksa..

Kai se normaalia on, mutta onko ihan viisasta? En ole aivan varma. Minusta jokaisen pitäisi elää ainakin muutaman vuoden itsekseen ja itselleen lapsuudenkodista lähdön ja vakavan parisuhteen välissä. Tutustuisi itseensä kunnolla ja tulisi ehkä niitä parisuhdeharhalaukauksiakin vähemmän.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:22"]Kai se normaalia on, mutta onko ihan viisasta? En ole aivan varma. Minusta jokaisen pitäisi elää ainakin muutaman vuoden itsekseen ja itselleen lapsuudenkodista lähdön ja vakavan parisuhteen välissä. Tutustuisi itseensä kunnolla ja tulisi ehkä niitä parisuhdeharhalaukauksiakin vähemmän.
[/quote]

Noin minäkin ajattelin, mutta mistä sitä 20- vuotiaana suhdetta aloittaessaan tietää, että se kestääkin pitkään, nyt jo yli 20 vuotta. En viitsinyt hyvää miestä lempata sen takia että siitä tulikin vakavaa.

Itse olin tuonikäisenä jo naimisissa ja lapsi. En ole katunut.

Huono..

No onneksi tapasin mieheni 17 vuotiaana enkä 20! Huh huh.

Joo kun me kaikki ei koeta tarpeelliseksi nussia ympäriinsä ja elää sitä villiä nuoruutta. Jos hyvä mies osuu kohdalle 17 vuotiaana, niinkuin minulle kävi, niin en ala sitä jättämään jonkun kapeakatseisen ja yleistävän mielipiteen takia.

Mikä on vakituinen parisuhde? Miten se eroaa tavallisesta parisuhteesta? Mikä siitä tekee vakituisemman kuin tavallinen parisuhde? Eikö kaikki parisuhteet ole vakituisia? Vai onko ainoastaan avioliitto, avoliitto ja rekisteröity parisuhde vakituisia?

Jokainen löytää sen oikean ajallaan..Jotkut heti 15 - vuotiaana. , toiset 40 - vuotiaana tai myöhemmin :)

Ap on oikeassa. 20-vuotiaana kuuluu vielä kokeilla eri kumppaneita eikä lyödä hynttyitä yhteen kenenkään tietyn kanssa pysyvästi. Sen voi tehdä noin 30-vuotiaana, minkä jälkeen kokeillaan yhteiselämää noin kymmenen vuotta. Tehdään yksi lapsi noin 40-vuotiaana. Useampaa ei enää ehtisi eikä pitäisikään, koska tämä maailma on jo täynnä.

Vantaalla asutaan, 4,5v yhdessä ja ollaan 20&21v. Kummatkin erottu kirkosta, ateisteina.

Ai mutta joo, puhuttiinkin tän ikäisenä sitoutuneista vasta. Onneks olin ajoissa :o

Totta. tTerveen itsetunnon terveen kasvatuksen seurauksena saanut ihminen kykenee pysyvään parisuhteeseen jo paljon ennen kuin täyttää 20.

Voi hitsit! 20 vuotiaana menin kihloihin. Asuinpaikkanamme Espoo ja olen ateisti sekä luonnontieteilijä. Jos yhtään helpottaa, niin meidän parisuhteen osapuolien keski-ikä oli kihlautumishetkellä 24,5 vuotta :P

Sinä et ole normaali.

:D mä aloitin 20veenä suhteeni, jota kestänyt kohta 10v.
t.stadilainen ateisti

Vanhempani tapasivat ollessaan 16 vuotiaita, olivat toistensa ekat seurustelukumppanit, menivät kihloihin parikymppisinä ja naimisiin 23 vuotiaina. Minä synnyin siitä kahden vuoden päästä ja veljeni musta vuoden perästä. Ovat edelleen onnellisesti naimisissa 46 vuotiaina. Isäni ei usko ollenkaan eikä kuulu kirkkoon, äitini on tapakristitty (evlut) eli käy kirkossa vain häissä, hautajaisissa, rippijuhlissa, ristiäisissä ja joulun alla kauneimmissa joululauluissa. Mielestäni he ovat melko normaaleja. Lapsuudessani lähes kaikki tuntemani aikuiset olivat tavanneet puolisonsa siinä parin kympin kieppeillä tai aiemmin. Pidin hyvin outona isäni ystävää (saman ikäistä) joka vakiintui ja perusti perheen vasta lähempänä neljää kymppiä. Nykyään tietty en enää oudoksu sitä mutta en mä kyllä pysty erikoisena pitämään 20 vuotiaita vakavassa parisuhteessa olevia. Olen itse nyt 20 ja juuri puhuimme itseäni vuotta nuoremman ystäväni kanssa että heillä tulee 3vuotta täyteen poikaystävänsä kanssa. Eräs ystäväni on jo perustanut perheen tulevan miehensä kanssa (menevät kesällä naimisiin). Eräs peruskoulukaverini johon en ole ollut paljoa yhteydessä, on ollut yhdessä avopuolisonsa kanssa 15 vuotiaista asti ja suunnittelevat myöskin häitä.

En asu missään landella. En myöskään kovin suuressa kaupungissa. Asun kotkassa.