Lue keskustelun säännöt.
Xinran- Kiinan kadotetut tyttäret. Kuka lukenut?
16.02.2015 |
Mulla on juuri luettavana. Ihan kauheaa. Jostain syystä aina luen tollaisia rankkoja/raakoja/raadollisia/tuskallisia kirjoja, tosi tapahtumista. Itken iltaisin kirjaa lukiessani ja öisin ne jutut jää pyörimään mieleen. Järkyttävintä on että osa tarinoista sijoittuu oman syntymäni aikoihin... Olen itsekkin nainen, olisiko oma äitini hukuttanut minut heti synnyttyäni vesisankoon, anopin painostuksesta? Olen myös itse tyttölapsen äiti. Miten kauhea ajatuskin olisi etten olisi koskaan saanut pidellä tytärtäni sylissä vaan kätilö olisi tämän heti tappanut :(
Jostain syystä tuntuu että näitä tällaisia kirjoja on vain luettava, vaikka ne aiheuttavatkin suurta mielipahaa ja ahdistusta. Ne auttavat ymmärtämään maailmaa. Tällaista kirjaa lukiessa sitä muistaa ajatella, miten onnekas onkaan kun on syntynyt Suomen kaltaiseen maahan! Ei enää paljoa ketuta jatkuva tukien leikkaaminen tai verojen nosto. Saatikka sitten pitkät terveyskeskusjonot tai huono kouluruoka... Alkaa tuntua aika pikkujutuilta.
Lukekaa ihmeessä! Avaa vähän perspektiiviä! Varatkaa kuitenkin nenäliinapaketti viereen ;)
Kommentit (10)
Nimen omaa näin #2!! Xinran kirjoittaa muutamassakin kohtaa kirjan olevan viesti niille tyttölapsille, jotka on adoptoitu Kiinasta. Että he saisivat tietää millainen heidän äitinsä tarina on saattanut olla. En kyllä antaisi lapsen vielä lukea tuollaista kirjaa! Aikuisena sitten.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse luen tuollaisia kirjoja senkin takia, että osaan arvostaa synnyinmaatani ja aikaa jolloin elän.
Olen lukenut, vielä parinkin vuoden päästä nousee aika ajoin lukukokemus mieleen. Hurjaa, että kirjassa kuvatusta aikakaudesta ei ole edes kauaa ja osin jossain Kiinan maaseudulla kai samoin ajatellaan yhä. Ajatuksia herättävää tekstiä. Laittoi pohtimaan uudella tavalla myös adoptiota. Keitä ovatkaan nuo äidit, jotka ovat joutuneet lapsistaan luopumaan joko murhaamalla tytön vesisankoon tai karkaamalla ja jättämällä hänet rautatieasemalle... Koskettava kirja. Silloin kun tuntuu, että asiat ovat huonosti pitäisi muistaa, että miljoonilla ihmisillä on asiat vielä huonommin :(
Onhan ihan Suomessakin väsyneet monilapsiset äidit saattaneet tukahduttaa vastasyntyneen jos on sattunut olemaan väärää sukupuolta. Ennen vanhaan piti tytöille kustantaa ne myötäjäiset ja tyttö muutti anoppilaan kun sen sijaan poika jäi huolehtimaan vanhemmistaan.
Olen lukenut. Monet itkut itkin lukiessa. Itse olen tehnyt abortin enkä usko koskaan toipuvani siitä täysin. Jo senkin vuoksi voin samaistua naisiin, jotka joutuvat tappamaan/tapattamaan jo syntyneet terveet tyttölapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, olen lukenut kirjan pariin kertaan...Koskettava. Tunnen muutamia adoptiolapsia. Juuri sellaisia, jotka on löydetty sellaisesta paikasta, jossa on ollut takuuvarma löytyminen, mutta äidistä ei oo tietoakaan...
Olisi aivan ahdistavaa ajatella sellaista kohtaloa omalle kohdalle.
Mut lukekaa kirja! Saa pokkarina muutamalla eurolla...
En oo vielä lukenut, mutta äitini suositteli ko. kirjaa. Aion kyllä lukea sen. Muakin kiinnostaa ap:n tavoin tositapahtumiin perustuvat kirjat. Ja nimenomaan tämmöset järkyttävät. Osaa Suomea arvostaa kun noita lukee. Samaan kategoriaan kuuluu Pohjois-Koresta kertovat kirjat, niitä oon lukenu 3-4 kirjaa...nimiä en nyt yhtäkkiä muista. Yks tais olla Pako Pohjois-Koreasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:24"]
Onhan ihan Suomessakin väsyneet monilapsiset äidit saattaneet tukahduttaa vastasyntyneen jos on sattunut olemaan väärää sukupuolta. Ennen vanhaan piti tytöille kustantaa ne myötäjäiset ja tyttö muutti anoppilaan kun sen sijaan poika jäi huolehtimaan vanhemmistaan.
[/quote]
Mutta Kiinassa tätä tapahtui vielä 20 vuotta sitten ja olen varma että maaseudulla tapahtuu edelleenkin. Poliisi ei tee mitään näiden lopettamiseksi, tyttövauvan tappamisesta ei saa minkään laista syytettä, koska se kuuluu tapoihin. Kiinassa myös äidit joutuivat tehdä näitä asioita vastoin tahtoaan. Jos suomessa väsynyt ja masentunut äiti tappaa lapsensa niin se on eri asia (ei tietenkään mitenkään kevyempi tai parempi asia). Kirja kertoo tyttärensä menettäneistä äideistä ja heidän tuskastaan.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:33"]
En oo vielä lukenut, mutta äitini suositteli ko. kirjaa. Aion kyllä lukea sen. Muakin kiinnostaa ap:n tavoin tositapahtumiin perustuvat kirjat. Ja nimenomaan tämmöset järkyttävät. Osaa Suomea arvostaa kun noita lukee. Samaan kategoriaan kuuluu Pohjois-Koresta kertovat kirjat, niitä oon lukenu 3-4 kirjaa...nimiä en nyt yhtäkkiä muista. Yks tais olla Pako Pohjois-Koreasta.
[/quote]
Siinä tapauksessa suosittelen sulle myös Ishmael Beahin Leikin loppu -kirjaa. Kertoo muistaakseni Sierra Leonelaisesta lapsisotilaasta (omaelämänkerta).
-ap
Olen lukenut. Oli kyllä järkyttävää luettavaa. Naiset ovat myös uhreja, eivät vain tyttövauvat. Kulttuuri ja sairaat tavat painostavat epäinhimillisiin tekoihin.