Koulu epäilee lapsella jotain neurologista ongelmaa, mutta... Mitä tekisitte?

Onko opettaja nainen ja nimi alkaa E:llä.

Jos lapsesi saa diagnoosin, hän luultavasti saa esim. toimintaterapiaa, jolloin voitte pyytää häntä koululle opastamaan kuinka lapsen kanssa tulisi toimia.

ilman diagnoosia "lapsi on hankala", diagnoosilla olette oikeutettuja tukitoimiin ja erityiskohteluun (esim. kuulosuojaimet tunnilla.

Sille koulupsykologille voit kertoa kaiken, mitä lapsi on kertonut opettajan käytöksestä ja mitä olet itse havainnut.

Pyydä lapsellesi kaikki apu ja erityisesti kuntoutus mitä vaan saat.

Kiusatuksi tuleminen korreloi erittäin vahvasti sosiaalisten taitojen heikkouden kanssa. Kaikki taitojen kohtentaminen ja toisten lasten parempi ymmärtäminen vähentää konflikteja ja myös kiusatuksi tulemisen tunnetta.

Kuulon yliherkkyys voi myös lieventyä kuntoutuksella. Huutaako se opettaja oikeasti vai vaan lapsen mielestä? Miksi opettajan täytyy korottaa ääntään? Onko luokassa sellaisia pässinpäitä, joille normaali puhe ei mene perille?

Koulu haluaa lapsesi parasta pitkällä elämän mittaisella tähtäimellä. Älä tuijota nykyhetkeä vaan mieti millaisessa kunnossa lapsesi pitäisi olla, että ammattikouluun/lukioon siirtyminen onnistuisi ja sitten myöhemmin työelämä.

Lapsi ei tule sen sairaammaksi, jos PÄÄSEE tutkimuksiin. Päinvastoin, on etuoikeus päästä selvityksiin. Ja jos olisikin niin, että herkkä lapsesi ei kestä melua, hälinää, vihaisia ihmisiä ja hyötyy esimerkiksi pienemmästä opetusryhmästä, se ei ole hänelle kosto vaan -etuoikeus.

Nykyisin ryhmäkoot suurenevat ja yksilöllistä opetusta ja opetussuunnitelmia saa yhä harvempi. Jos lapsesi osoittautuu jollakin tavalla erityistä tukea tai huomiota tarvitsevaksi, se on tässä yhtälössä ainoastaan hyvä asia.

Ymmärrän toki, että ajatuskin lapsen poikkeavuudesta on ensimmäiseksi lähinnä kauhistuttava, pettymys  ja ahdistuksen syy. Mutta ajan myötä kaikkeen sulautuu ja löytää sitten ne hyvätkin puolet. Lpasi kun ei "tyhmene" sen diagnoosin myötä vaan saa taritsemaansa vahvistusta. Tai sitten selvityksen siitä, että kehityksessä ei ole poikkeavaa.

Usko pois, tosiaan tiedän mistä puhun

Erityislapsi x3

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 21:26"]

Meillä on tällainen tilanne: eräs koulun opettajista (ei oma luokanope) ehdotteli 9-vuotiaalla olevan jotakin neurologista ongelmaa, (esim. as tms.) Ongelmia on kuulemma lähinnä sosiaalisissa suhteissa ja muutakin on ilmennyt. Olen samaa mieltä, että lapsella varmasti on vähintäänkin jotain ongelmaa, ehkä jopa diagnoosiksi astikin.

Mua vaan surettaa se, että koulu laittaa kaikki ongelmat nyt tämän asian syyksi... Lasta on kiusattu koulussa, mutta ei heitä näytä se kiinnostavan. Opettaja huutaa joka päivä, ja se todella ahdistaa lasta ja korviin sattuu, kun hän on niin herkkä kuuloltaan. Lapsi pelkää raivoavaa opettajaa ja kiusaavia kavereita, eikä halua puhua. Nyt se on sitten lapsen syy, kun hän ei ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa... Ei varmasti tule olemaankaan tuollaisella esimerkillä... Lapsi kyselee, miksi opettaja ei osaa käyttäytyä ja opettaja kyselee, miksi lapsi ei puhu! Kyllä hän mulle puhuu.

Nyt mun pitäisi vissiin mennä sinne minne lie, etsimään apua lapselle. En ymmärrä, mitä koulu tällä haluaa. Toivovatko he tosiaan lapsen parasta, vai yrittävätkö vaan tämän varjolla pakoilla omaa vastuutaan? Joka tapauksessa on varmaan lapselle hyväksi mennä johonkin juttelemaan, ehkä ennemminkin psykiatrille... Mutta mitä mä ton koulun kanssa teen? Hankala tilanne...

[/quote]

Otat yhteyttä koulupsykologiin viipymättä. Pyydät koululle palaverin jossa mietitte onko lapsella tarvetta tehostettuun tukeen. Mietitte tukitoimet. Siitä se lähtee. Vaadi koululta toimenpiteitä ja muista myös kasvattaa lastasi.

Mä kanssa menisin tutkimuksiin jos vaan pääsisin ja kuten ylempänä sanottiin, sosiaaliset haasteet yleensä tosi helposti johtaa kiusatuksi tulemiseen.

Jos lapsi on pitkään valitellut, että opettaja huutaa, niin olet kai käynyt koulussa kuuntelemassa oppitunteja, niin että tiedät onko kyse lapsesi kokemuksesta vai siitä, että opettaja todella huutaa?

Kyllä tosiaan, olen ollut koululla itsekin kuulemassa sitä raivoamista ja se ei ole mitään kivaa. Opettaja huutaa kurkku suorana ja paiskoo ovia, ja kiukuttelee muillekin opettajille, lapsista nyt puhumattakaan... Että ei ole mitään lasten satua tää juttu... Lapsi on myös kertonut mm. että opettaja haukkuu ja repii paperit silpuksi jos joku tekee tehtävät huonosti (tätä en ole itse nähnyt, mutta miksei pitäisi paikkaansa, kun muukin pitää). Että tuskin on vaan mun lapsessani vika, vaikka olisi maailman autistisin ihminen... :( En minä ainakaan haluaisi tuollaista kuunnella, vielä vähemmän joku lapsi ja erityislapsi vielä (mahdollisesti).

Olenkin miettinyt, että ehkä se on lapsen kannalta parasta vaihtaa luokkaa tai jopa koulua, kun ei näytä tuossa luokassa onnistuvan... On hänellä kyllä siellä kolme kaveriakin, että jotain sentään... :) Kyllä me nyt mennään sinne psykiatrille tai mihin mennäänkään, ja toivotaan että kaikki kääntyy parhain päin. En mä sinäänsä mitään neurologista diagnoosia pelkää, kun ne on jo tuttuja oman perheen ja ystävien kautta...

ap

Niin että vika on taas kiusatussa ja siinä että se reagoi kiusaamiseen. No tästä on hyvä aloittaa syrjäyttäminen yhteiskunnasta.

Keskustele asiasta rehtorin kanssa. Ei ole ammattimaista käytöstä!

Asperger voi kokea kiusaamisena sellaisetkin asiat, joita tekijä ei ole kiusaamiseksi tarkoittanut. Heikot sosiaaliset taidot johtavat helposti riitoihin ja kahnauksiin, jotka helposti etenevät kiusaamiseksi.

Huonot sosiaaliset taidot syrjäyttävät; halusit sitä tai et.

Jos totta puhutaan, niin en oikein ole tiennyt, kenelle puhuisin tästä opettajasta. Toisten vanhempien kanta näyttää olevan, että kaikki on hyvin ja ilmeisesti muut opettajatkin tykkäävät olla kiukuttelun kohteena...

ap

Ei kait opet silloin huuda, kun siellä joku vanhempi on paikalla?

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 21:45"]Kyllä tosiaan, olen ollut koululla itsekin kuulemassa sitä raivoamista ja se ei ole mitään kivaa. Opettaja huutaa kurkku suorana ja paiskoo ovia, ja kiukuttelee muillekin opettajille, lapsista nyt puhumattakaan... Että ei ole mitään lasten satua tää juttu... Lapsi on myös kertonut mm. että opettaja haukkuu ja repii paperit silpuksi jos joku tekee tehtävät huonosti (tätä en ole itse nähnyt, mutta miksei pitäisi paikkaansa, kun muukin pitää). Että tuskin on vaan mun lapsessani vika, vaikka olisi maailman autistisin ihminen... :( En minä ainakaan haluaisi tuollaista kuunnella, vielä vähemmän joku lapsi ja erityislapsi vielä (mahdollisesti).

Olenkin miettinyt, että ehkä se on lapsen kannalta parasta vaihtaa luokkaa tai jopa koulua, kun ei näytä tuossa luokassa onnistuvan... On hänellä kyllä siellä kolme kaveriakin, että jotain sentään... :) Kyllä me nyt mennään sinne psykiatrille tai mihin mennäänkään, ja toivotaan että kaikki kääntyy parhain päin. En mä sinäänsä mitään neurologista diagnoosia pelkää, kun ne on jo tuttuja oman perheen ja ystävien kautta...

ap
[/quote]
Olisko todella noin?
On niin valitettavan yleistä, että usein käännetään vika opettajaan/kouluun/päiväkodin hoitohenkilöstöön/ neuvolatätiin jos lapsessa ilmenee jotain avun tarvetta. Oikeasti sinua yritetään auttaa ja ota se apu vastaan ja tee yhteistyötä.

Kiitos mielipiteistä, mä poistun nyt palstalta tältä illalta. :)

ap

Siis en mä kiellä, etteikö lapsella olisi ongelmaa. Melko varmasti on. Eräskin tuntemani aspergerin äiti on samaa mieltä. Mä vaan pelkään, että koulun kanssa mennään ojasta allikkoon, jos lasta aletaan esim. syyttelemään tai mikään ei muutu koulussa ainakaan parempaan suuntaan tämän opettajan kanssa... Apu otetaan kyllä vastaan. :) Heippa. :)

ap

Sanoisin, että diagnoosin omaaville lapsille sallitaan huomattavasti enemmän häiriökäyttäytymistä ja ongelmia, kuin taviksille. Ilman papereita leimautuu häiriköksi.