Kumma, kun kaikki hankalat lääkärit ym. sattuu ADHD-lasten kohdalle?

Olisiko se, että noita diagnooseja ei tehdä aivan kevyin perustein? Ja neurologisia häiriöitä on vaikea tutkia ihan fyysisesti, niitä pitää esim. tarkkailla ympäristön toimesta. Lääkäri tai opettaja eivät aina ehdi, koska on niin paljon muutakin tekemistä.

Toki hankalilla lapsilla saattaa olla samanlaiset vanhemmat, sillä ADHD on periytyvää. Paljon puhetta ja sählinkiä, vähän keskittymistä ja järjestelmällisyyttä.

Mitä koulutukseen tulee, niin ehkä akateemiset vanhemmat osaavat hakea helpommin lääketieteellistä apua lapsilleen, eivätkä ehkä huutele siitä niin paljon, mene tiedä. Yhtä paljon ADHD:tä kuitenkin löytyy vanhempien koulutustaustaan katsomatta. Kenties ADHD:stä kärsivät vanhemmat eivät ole pystyneet keskittymään opinnoissaan akateemiselle tasolle saakka?

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:48"]

Olisiko se, että noita diagnooseja ei tehdä aivan kevyin perustein? Ja neurologisia häiriöitä on vaikea tutkia ihan fyysisesti, niitä pitää esim. tarkkailla ympäristön toimesta. Lääkäri tai opettaja eivät aina ehdi, koska on niin paljon muutakin tekemistä.

Toki hankalilla lapsilla saattaa olla samanlaiset vanhemmat, sillä ADHD on periytyvää. Paljon puhetta ja sählinkiä, vähän keskittymistä ja järjestelmällisyyttä.

Mitä koulutukseen tulee, niin ehkä akateemiset vanhemmat osaavat hakea helpommin lääketieteellistä apua lapsilleen, eivätkä ehkä huutele siitä niin paljon, mene tiedä. Yhtä paljon ADHD:tä kuitenkin löytyy vanhempien koulutustaustaan katsomatta. Kenties ADHD:stä kärsivät vanhemmat eivät ole pystyneet keskittymään opinnoissaan akateemiselle tasolle saakka?

[/quote]

Olet varmasti oikeassa. Minä väsyneenä jo kyllästyin, kun kaikki tuntuu olevan kamalan dramaattista, tyyliin että lääkäri ei huomannut kuinka lapsella oli tikka silmässä. No joo, täytyy pohtia tätä vähän eri kantilta, taidan olla vähän ennakkoluuloinen nyt. Ap

Voi johtua myös taidoista toimia terveydenhuollossa ja osaamisesta puhua "oikeaa kieltä" lääkäreiden kanssa. Olen itse akateeminen ja jonkin verran aiemmassa työssäni tekemisissä lääkäreiden kanssa. Lapsen myötä ollaan jouduttu kulkemaan aika paljon lääkärissä myös epämääräisten oireiden vuoksi ja nykyään mulla menee oikein sujuvasti lääkäreiden kanssa harvoja yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. (Myös lääkäreissä on aidosti työhönsä sopimattomia ja osaamattomia tapauksia, vaikka ovatkin onneksi erittäin harvassa.)

Olen oppinut ymmärtämään sen lääkäreiden pään sisään rakennetun logiikan ja toimintamallin ja osaan nykyään "syöttää" heille tiedon oikeassa muodossa ja osaan arvioida mikä heille on olennaista tietoa ja mikä ei. Tämä ei kuitenkaan ole maallikolle ollenkaan itsestäänselvää. Auttaa myös kun tietää terveydenhuollon prosesseja ja byrokratiaa, joten osaa toimia siinä tarkoituksenmukaisesti ja toisaalta monet asiat näyttävät ymmärrettäviltä ja paremmin ennakoitavilta.

Joitain ADHD lapsien vanhempia tavanneensa, joilla myös vanhemmilla itsellään on todennäköisesti ADHD, en ihmettelee, jos avun löytäminen voi olla hankalaa ja tulee myös väärinymmärryksiä. En laittaisi tätä suoraan kummankaan osapuolen viaksi, vaan tilanne on vähän kuin pingviini yrittäisi toimia kennelissä.

Heillä tuntuu olevan myös hankalat naapurit ja lapsilla hankalat luokkakaverit. Myös sanat anteeksi ja kiitos ovat vain tyhmille taviksille tarkoitettuja.

Helpottaako tällainen leimaaminen teidän oloanne? Onko tullut mieleen, että suuri osa adhd- ja add-lasten perheistä ei valita, röökaa tai dokaa. Erilaisia haasteita voi olla, mutta sitä ei taatusti helpota ymmärtämätön suhtautuminen.

Tällä yksi korkeasti koulutettu add-lapsen äiti, tunnen monta muutakin. Naapurit ovat oikein kivoja, lapsella on paljon kavereita ja enimmäkseen oikein hyvät opettajat. Lääkäreitä ei ole montaa tavattu, heissä on monenlaisia. Osa tosiaan aika soveltumattomia hoitotyöhön, osa tosi hyviä - nämä kokemukset ihan muiden vaivojen kuin add:n vuoksi.

Lapsi ei ole HANKALA, add tai adhd ei tarkoita hankalaa lasta tai aikuista. Oireisto voi olla hankala ja olo siksi hankala. Aika monella muullakin on lääkäreistä huonoja kokemuksia ja apua tarvitsevalla kokemus, että ei saa oikeanlaista apua. Neurologiset ongelmat ovat siitä hankalia, että niitä on esim. fyysistä vammaa vaikeampi todentaa ja niille, jotka eivät niistä kärsi, niistä aiheutuvat haitat ja ongelmat ovat usein varsin vaikeita käsittää. Aina kun näin on syystä tai toisesta, ihminen kokee mm. turhautumista ja epätoivoa.

Todettakoon vielä, että ainakin minun add-oireinen lapseni on ainakin ihana, taitava, älykäs ja empaattinen eikä ansaitse leimaa, jota ap pyrkii lapselle ja perheelle langettamaan.