Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseni juoksee edestakaisin?
28.01.2015 |
Lapseni on kohta kaksi vuotta harrastanut lähes pakonomaista edestakaisin juoksemista. Täyttää pian neljä.
Esimerkkitilanteita:
Lapsi leikkii sisarensa kanssa kaikessa rauhassa leluilla lattialle. Sitten, aivan kuin ohjelmoituna, nousee seisomaan, kääntyy kuin robotti ja menee omalle juoksupaikalleen (juoksee aina samassa paikassa), ja alkaa juosta edestakaisin. Tekee sitä pari minuuttia jos ei kukaan mene ja vie hänen huomiotaan muualle.
Kesken ruokailunkin tämä juoksun tarve saattaa tulla.
Jos lasta estää tekemästä tuota, esim juuri kesken ruokailun ei kyllä pääse juoksemaan, niin hytkyy paikoillaan ja on levoton.
Lapsi saa todellakin liikuntaa joka päivä, ulkoillaan päivittäin 1-2 kertaa (paitsi kovilla pakkasilla, yli -20).
Sisaren päikkäreiden aikaan puuhaan tämän juoksijan kanssa kaikenlaista, askarrellaan, piirretään, maalataan, tai tehdään yhdessä kotihommia esim pyykkien ripustamista kuivumaan.
Hän myös rymyää kavereiden kanssa useamman kerran viikossa.
En siis usko, että tuo johtuu liikunnan puutteesta. Se on jotenkin niin pakonomainen juttu hänellä. Kesken jonkin mukavan puuhankin poistuu aina yhtäkkiä kuin ohjelmoitu robotti ja alkaa juoksemaan. Juoksee 4-5metrin matkan ja takaisin.
Keksittekö mitään syytä tuolle?? 4-v neuvolassa aijon kyllä ottaa tuon esille, mutta siihen on vielä pari kuukautta.
Kommentit (18)
Tiedän erään toisenkin lapsen, joka tekee noin. Kyseessä selvästi isompi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän erään lapsen, joka juoksee noin ja hänellä on adhd. Mutta kai noin pieni voi juosta ihan muutenkin ilman mitään diagnooseja.
Juoksin lapsena uunia ympäri ja käytävää edestakaisin. Energiaa oli vain niin paljon että oli pakko liikkua. Sulla on kanssa energinen lapsi.
Meidän autistisellä tytöllä on tuollaista pakkotoimintaa. Herää joskus yölläkin ramppaamaan edestakaisin. Jos ollaan esim. hotelllissa, etsii sielläkin paikan, missä voi ravata.
Aspergerpoikani tekee samantyylisiä asioita, mm kävelee enemmän varpaillaan kuin koko jalalla astuen. Liittyy hänellä vireystilan säätelyyn. Voi aivan hyvin olla yksi "oire" useammastakin eri oireyhtymästä, mutta todennäköisemmin sinulla vain on energinen lapsi. Jos tuo on ainoa "murhe", en olisi lainkaan huolissani :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska hän on lapsi.
kesy siellä neuvolassa samalla, miten aikoa taipuu.
Meillä autistinen 9v poika tekee samaa. Ei nyt kesken ruokailun, mutta juoksee käytävää edestakaisin. Mutta se nyt on meidän pienin huoli. Paitsi kun herää keskellä yötä tekemään tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti kyse on samasta kuin minulla, ehkä taustalla jotain harmitonta neurologista, ehkä as-piirteitä tai jotain, mutta ei ne mitään sen kummempia hoitoja tartte. Kun innostun jostain asiasta, mulla pitää hyppiä ja pomppia. MBD-diagnoosin omaava yli 50-v veljeni kävelee aina edestakaisin, kun pohtii jotain asiaa. Ei pysty tekemään sitä paikoillaan. Se on jotain purkautumatonta energiaa, mutta kaikkeen ei tartte diagnoosia, vaikka jokin poikkeama aivotoiminmassa sitä ohjaisikin.
Ihana! Viekää urheiluharrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 09:00"]
Juoksin lapsena uunia ympäri ja käytävää edestakaisin. Energiaa oli vain niin paljon että oli pakko liikkua. Sulla on kanssa energinen lapsi.
[/quote]
Onko sinulla todettu ADHD?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 09:00"]
Juoksin lapsena uunia ympäri ja käytävää edestakaisin. Energiaa oli vain niin paljon että oli pakko liikkua. Sulla on kanssa energinen lapsi.
[/quote]
Onko sinulla todettu ADHD?
[/quote]
Ei ole. Terve potra poika minusta tuli.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 09:37"]
anna lapsen juosta
[/quote]
Ai niin kuin Forrest Gump leffassa... run Forrest run
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulta. Aikanaan poika teki samaa ja eskari-ikäisenä viimein saatiin diagnoosi Touretten oireyhtymä.
Moi,
Meillä on myös isokokoinen 4,5v poika joka tekee täsmälleen samaa, (heiluttaa käsiään myös aina välillä juostessa). Juoksu tapahtuu yleensä myös varpaillaan. Jos kysyy että, että miksi juokset niin keksii "todennäköisimmin hätävalheen" että koska olen iloinen. Mutta pystyy kyllä lopettamaan, jos alkaa jutella jostain muusta tai tarjoaa suosikkikirjaansa. Juoksu liittyy yleensä meillä siihen aikaan, kun vanhemmat eivät anna mitään tekemistä. Eli ei osaa keksiä leikkiä yksin vieläkään (vaikka pikkuveli leikkisi yksin vaikka kuinka pitkään) ja kun ei ole tekemistä alkaa monesti juoksu. Kirjat on monesti ainoa pelastus, eli lukiessa juoksua ei tapahdu (hän oppi todella nuorena lukemaan). Kyläpaikoissa ja kaupoissakin tätä tapahtuu, jonka takia tämä on meille tosi raskasta. 4 vuotis neuvolasta saatiin lähetteet perheneuvolan psykologille, mutta näissä ainakin meidän kunnassa on puolen vuoden jono. Menossa on kuitenkin jo sarjakäynnit ja jotain tuloksia saadaan muutaman viikon päästä.
Me vanhempina ollaan ihan loppu tähän juoksuun, koska se on lisääntynyt hirmuisesti viimeisen puolenvuoden aikana. Ennen päivässä saatettiin juosta 10min päivässä, nyt päivästä jopa pari tuntia voi mennä juoksuun jos ei kokoajan ole vieressä sitä hillitsemässä. Netistä lukiessa oireet viittaisivat Asbergeriin tai ADHD:n, mutta käsittääkseni noin nuorta ei vielä diagnosoida.
Jos jollain olisi konsteja tähän juoksun hillintään, niin otettaisiin kyllä vastaan. Päiväkotiaika alkaa pian ja kyllähän tuolla juoksulla kiusatuksi pääsee :(. Se mitä olen netistä nähnyt niin, magnesium on toiminut jollain (banaania yms magnesiumia paljon sisältäviä ruokia lisätä) tai saada vain rutiinit todella tiukoiksi. Niitä meinattiin kokeilla seuraavaksi, jos näistäkin olisi jollain kokemusta niin kertokaa?
Minulla oli vähän samanlaista lapsena!
En juossut vaan kävelin ympäriinsä.
Tein sitä vielä koulussakin. Saatoin esimerkiksi kesken oppitunnin nousta pulpetista ylös ja kävellä ympäri luokkahuonetta. Minun kohdallani päätettiin että opettaja katsoin opettajaan ja hän antoi nyökkäämällä minulle luvan. Kävin luokan takana, kiersin opettajan pöydän ja menin takaisin istumaan. Pikkuhiljaa riitti että sain opettajalta nyökkäyksen. En noussut enään ylös.
En tehnyt sitä kiusallani. Tuli vain tunne että haluan kävellä. Minulla ei ole mitään diagnoosia.
Onnistuisiko jos kotona sopisitte että ruokailun aikana lapsi kysyy/katsoo aikuista ja tämä antaa luvan juosta? Jos lapsi jotenkin oppisi tunnistamaan juoksemisen tarpeen ja pikkuhiljaa pystyisi hillitsemään sitä?
Meillä tehdään myös samanlaista juoksua. Poika täyttää keväällä 4 v. Ja on tehnyt samaa siitä asti kun oppi juokseen.