Pelkään, että muutun äidikseni

Tätä olen koko elämäni yrittänyt välttää. Nyt viime aikoina olen huomannut itsessäni piirteitä, eleitä, ääniä ja käyttäytymistä, mitä hänelläkin on. Saatan suuttua sekunnin murto-osassa ja seuraavalla hetkellä olen taas ihan normaali. Pelkään mennä ulos, aamuhommiin menee tunteja aikaa, illat menee itkien kotona. En halua muuttua äidikseni. Hän oli kamala meille. En voisi ikinä hankkia lapsiakaan, jos olisin kuin hän. Vaikka kuinka yritän, en pysty pääsemään irti tästä tunteesta. Tuntuu, kuin en hallitisisi itseäni ja olen ihan vieras. Tuntuu kuin olisin äitini. Hän on koko ajan läsnä. Minussa.