Lue keskustelun säännöt.
En pidä lapseni kaverista
21.03.2006 |
Ekaluokkalaisella lapsellani on eräs ystävä, jota en kertakaikkisesti pysty sietämään. Olen yrittänyt, ja olen aina ollut hänelle ystävällinen, mutta kohta pinna palaa... Hän on vaan niin moukka ja epäkohtelias, ja selvästikin jostain kai kateellinen lapselleni?? Kaikki lapseni harrastukset ovat tosi tyhmiä, kaikki lelut on tyhmiä jne... hänen omansa tietysti ovat parhaita... arrghh.... Mitä ihmettä pitäisi tehdä, katsoa vaan kiltisti sivusta vai pitääkö kohta alkaa puhumaan lapselle, että voisi katsella muitakin kavereita...? Onko muilla ollut tällaista ongelmaa?
Kommentit (6)
äläkä ota henkilökohtaisesti tällaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en myöskään pidä kaikista lapseni kavereista ja yhtä olen kieltänyt leikkimästäkin tytön kanssa, koska on niin ilkeä ja arveluttava ihminen. Voi raivostua ihan pikkuasiasta ja ottaa vaikkapa jalkapallon kokoisen kiven ja heittää päälle. En voi sietää tapausta ja se minulle sallittakoon. Lapsetkin ovat vain ihmisiä, omia persooniaan, eikä kaikista voi mitenkään pitää. Katson myös, että minun kotonani pätee minun kasvatussäännöt ja tänne on turha tulla kenenkään lapsilleni ilkeilemään - tarvittaessa vaikka poistan talosta. Eri asia sitten mitä ulkona tapahtuu, siellä lapsellani on oikeus kävellä pois ja valita kaverinsa. Ketään ei tarvitse kestää vain kestämisen vuoksi.
Ehkä opngelma on siinä, eikä kaverissa?
Meidän lasten kanssa pyörii n.10 lasta, joista osasta pidän, osasta en.
Seuraan tilannetta, mutta lähden siitä, että näiden kavereiden avulla lapsi oppii monia tärkeitä asioita, kuten suvaitsevaisuutta ja niitä tärkeitä ihmis-suhdetaitoja:)
Lapsi huomaa miten erilaisia ihmiset ovat ja oppii pitämään puoliaan, ottamaan toiset huomioon ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
En puutu herkästi, mutta keskustelemme paljon!
Jos me olemme lähdössä esim. jollekin matkalle, hän heti oikein halveksivasti sanoo, että hän on ollut siellä ja joku toinen paikka on paljon parempi. ja siis koko ajan vastaavia juttuja... Tiedän, että lapset on erilaisia, ja vaan kuitenkin lapsia, mutta säälittää lapseni puolesta, kun hän ei osaa puolustautua :-(. Mitenkähän sitä saisi opetettua lapselle puolustautumistaitoja, kun perusluonteeltaan on niin kiltti...
Kysyisin miltä kaverin käyttös tuntuu.
Mitä hän niissä tilanteissa mielessään ajattelee, mitä haluaisi sanoa?
Mitä hän ajattelee tapahtuvan, jos aukaisee suunsa!
Tai jos lapsella on vaikeuksia ilmaista itseään (?) voit pyytää lasta kirjoittamaan, tai kirjoitattette yhdessä tarinaa tästä kaverista.
Kehittelette tarinaa, jossa lapsi pääsee sanomaan takaisin kaverilleen, niin että hän pääsee vaikuttamaan lopputulokseen;-)
Yhden lapseni kanssa piirsimme, kun oli tapahtunut jotain. Lapsi ei suostunut puhumaan, mutta piirsi tapahtuman paperille ja sitä kautta pääsimme keskustelu yhteyteen!
Keinoja on monia! Pääasia on , ettet painosta, vaan kaikki käy leikin kautta.
Näin voit auttaa lastasi, jos hän ei uskalla/osaa ilmaista tunteitaan.
T.8
T.8
munkin tyttärelläni on yksi kaveri joka on välillä todella ärsyttävä, katellinen ja leuhka! No yritän vaan sietää ja olla kohtelias, ei kai sitä muutakaan voi, tyttömme kun tuntuu viihtyvän hyvin hänen kanssaan.