Lue keskustelun säännöt.
Minä järjestäisin vanhusten kotihoidon näin
27.01.2015 |
Vanhuksilla on välillä liian paljon tavaraa ja iso asunto. Kotihoidolla ei ole resursseja eikä työntekijöillä tahtoakaan huolehtia tästä kaikesta. Kotihoidon ehtona olisi, että kotiin järjestetään yksiötä vastaava tila, jossa kaikki toiminnot tapahtuvat. Ruokailu, nukkuminen ja lähellä wc. Ruoka toimitettaisiin joko mm pakasteina tai päivittäin. Työskentelyvälineissä täytyisi olla jokin standardi, ettei tarvitsisi iänikuislla siivousvälineillä jynssäillä. Matot pois. Vaippoja olisi pakko käyttää jos muuten lorottaa lattioille ja tupakoida ei saisi sisällä, jotta hoitajalla olisi jotenkin inhimilliset olosuhteet. Wc-tilat ovat välillä ongelmallisia. Kerran viikossa voisi vanhus käydä yhteiskuljetuksella saunomassa tai pesulla ja virkistäytymässä. Siellä olisi myös hiustenleikkuut ja jalkojenhoito ym samalla. Lääkkeiden jako mukaan ehkä myös ja likainen pyykkipussi vaihtuisi puhtaaseen, edellisellä kerralla pestäväksi jätettyyn. Kotona kuvayhteys, joka aukeaisi automaattisesti tarkistamaan, että miten keittiössä on sujunut, onko syönyt, ottanut pakastimesta seuraavan ruoan sulamaan, ottanut lääkkeensä jne.
Parempi olisi, jos vanhukset muuttaisivat sivuasuntoon sukulaistensa luokse asumaan! Työnä vanhusten hoitaminen on ikävä kyllä suorittavaa ja tylsää ja sitä on jotenkin muutettava tehokkaammaksi, niin ettei vanhus itse joudu opiskelemaan mitään uutta, esim tuosta kuvayhteydestä. Tarjotaan valmis ratkaisu ja jos se ei tunnu omalta, niin sitten hoitakoot sukulaiset! Kakki aikaa vievä yksilöllinen hössöttäminen karsittaisiin pois ja vanhus velvoitettaisiin hakemaan virkistystä kodin ulkopuolisista palveluista. Inhimillisyys löytyy niistä ihmisistä, jotka välittävät tuntemastaan vanhuksesta. Kotihoito järjestää vain ammattimaista apua itselleen helpommalla tavalla. Jos sopeutuu pienennettyyn arkeen, voi palvelu tuntua silti tyydyttävältä.
Kommentit (34)
Mitään kameroita ei kyllä saa asennellatoisen asuntoon. Sillain se kävis, että asiakas itse aukaisee kameran ja osaa/muistaa sen sulkea.
Lääkejaot on menossa apteekkiijakeluun lähiaikoina.
T. Entinen kotihoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksiöitä on palvelutaloissa jonne kaikki vanhukset eivät yleensä pääse (asuntoja ei ole tarjolla enempää) jos selviävät vielä joten kuten kotihoidossa.
Muistisairauden vaikeuttavat huomattavasti uuden oppimista jo siinä vaiheessa kun ne eivät rajoita muuten elämää.
Tarkoitan, että siihen isoon asuntoon järjestettäisiin pienempi yksiötä vastaava tila, jossa hoito tapahtuisi. Yli jäävät huoneet jäisivät vanhuksen omalle vastuulle. Saisivat pölyttyä ihan rauhassa! Hoitaja vetäisi ovet kiinni, jotta lika ei leviäisi niin paljoa sinne. Ongelmien kasaantuessa ilmoittaisi esim isännöitsijälle paloturvallisuusriskistä! Vanhukselle voisi myös sanoa, että aikansa kuluksi voisi miettiä, että mitä tekee tuolle muistojen määrälle, että siivoaisiko vai jakaisiko jo pois eläessään!
ap
Kuinkas monta vanhusta sä ap edes noin pinnallisesti tunnet? Kun tässä näitä omankin suvin vanhuksia mietin niin toi sun systeemisi ei toimisi heistä kummallekkaan. Yksi on muistisairas, häneltä ei voi edes odottaa että muistaisi yhtään mitään noista vanhukselta itseltään vaatimistasi jutuista (alzheimer mm vie nälän tunteen, eli muistisairas ei tajua, että pitäisi syödä, siinä ei mikään pakaste tiskipöydällä auta yhtään mihinkään) ja toinen on täysin liikuntakyvytön: pää kyllä noi kestäisi, mutta jalat ei. Ja molemmat on kotihoidossa, kun eivät ole niin huonossa kunnossa että kunta näkisi tarpeelliseksi antaa laitospaikkaa.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 13:37"]
Tarkoitan, että siihen isoon asuntoon järjestettäisiin pienempi yksiötä vastaava tila, jossa hoito tapahtuisi. Yli jäävät huoneet jäisivät vanhuksen omalle vastuulle. Saisivat pölyttyä ihan rauhassa! Hoitaja vetäisi ovet kiinni, jotta lika ei leviäisi niin paljoa sinne. Ongelmien kasaantuessa ilmoittaisi esim isännöitsijälle paloturvallisuusriskistä! Vanhukselle voisi myös sanoa, että aikansa kuluksi voisi miettiä, että mitä tekee tuolle muistojen määrälle, että siivoaisiko vai jakaisiko jo pois eläessään!
ap
[/quote]
Pitkältihän esim. siivoaminen ja etenkin järjestyksen ylläpito on jo omalla vastuulla tai omaisten vastuulla. Makuuhuone, keittiö, olohuone ehkä imuroidaan (kerran kahdessa viikossa) lattioiden pesu harvemmin kotipalvelun toimesta, mutta ei todellakaan mitää 150 koko asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kuolen ennenkuin joudun kotipalvelun asiakkaaksi.
Mun mielestä vanhuksen paikka ei ole yksin kotona. Paras olisi, että vanhuksen asunto myydään ja hän menee palvelutaloon ja mielellään ajoissa, eli jo vuosia ennenkuin kunto romahtaa. Palveluita voisi ostaa tarpeen mukaan, aluksi ei ehkä tarvitsisi kuin vaikka siivousapua. Tällaisiahan on jo olemassa. Talossa olisi ohjattua toimintaa, kerhoja, kuoroa, jumppaa jne, kuntosali ja yhteisiä tiloja oleskeluun, telkkaria voisi katsella yhdessä, voisi käydä esiintyjiä ja vierailijoita esim. kouluista ja päiväkodeista. Mahdollisuus ulkoiluun pitäisi olla myös.
Mitä järkeä on että vanhuksilla on talo ja tilillä rahaa ja sukulaiset sitten perii ne aikanaan ja yhteiskunta maksaa vanhuksen hoidon? Ymmärrän varattomien vanhusten kohdalla, mutta monilla on mammonaa vaikka kuinka paljon. Esim. setäni asuu palvelutalossa, hänen oma talonsa on vuokralla, auto myytiin, hänellä on kesämökki, peltoja vuokralla ja kymmeniä hehtaareja metsää ja tililläkin reippaasti rahaa. Yksi lapsi sitten perii kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 13:45"]
mitää 150 neliöistä asuntoa.
[/quote]
Moni vanhus asuu pienillä tuloilla suuressa asunnossa, joka on ostettu joskus ammoisina aikoina kun asuntojen hinnat olivat vielä kohtuullisia. Nyt joutuvat pienestä eläkkeestä maksamaan isoa yhtiövastiketta ja rahat eivät tahdo riittää lääkkeisiin. Omaiset asuvat jossain kaukana eivätkä pääse etäisyyden vuoksi auttamaan.
Monelle vanhukselle olisi hyväksi ottaa alivuokralainen, joka voisi osan vuokrasta kuitata pienellä kotiavulla. Ja omaisilla olisi rauhallisempi olo, kun tietäisivät että joku huomaa jos vanhus kaatuu eikä pääse ylös.
Suuressa asunnossa on helppo järjestää riittävästi yksityisyyttä ja rupatteluseuraa olisi tarjolla oman maun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoito EI hoida vanhuksen asuntoa OLLENKAAN. Ei yhtäkään neliötä. Ei edes siivoa kakkaläjiä lattialta, kokemusta on. Kotihoito hoitaa vain ihmistä.
Keittiön ja kylpyhuoneen siirtäminen on vanhassa kerrostalossa vaikeaa, usein mahdotonta, joten ap:n systeemi kaatuu jo pelkästään siihen. Esim. meidän 119-neliöisessä kämpässä ei olisi mahdollista järjestää tuollaista "yksiötä" ilman isoa remonttia, koska keittiö ja kylppäri ovat kaukana toisistaan.
Eihän kotihoito tee muutenkaan kuon välttämättömän. Ei todella esim. Siivota vanhuksen kotona. Lääkkeet tulee apteekista annosjakeluna, turvarannekkeet on ja joillain kotiovessa hälytin, joka pärähtää soimaan jos vanhus pyrkii ulos. Et sä ap mitään uutta keksinyt. Tuo karmeus on vanhustyön arkipäivää jo nyt ja hurjemmsksi vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tarjotaan valmis ratkaisu ja jos se ei tunnu omalta, niin sitten hoitakoot sukulaiset! Kakki aikaa vievä yksilöllinen hössöttäminen karsittaisiin pois "
Ikävä kyllä, sinulta puuttuu kommentissasi täysin elämän realiteetit ja tietämys eletyn elämän tuomat muutokset ja sairaudet, vaikka vanhuus ei ole sairaus, mutta se tuo monia muutoksia elämään, halusimme sitä tai emme, oli kysymys hoitajasta, lähiomaisesta tai vanhuksesta. Usein dementoitunut vanhus ei ole edes tässä ajassa tai ympärissä, eikä se ole syy huonoon kohteluun tai alla arvoiseen hoivaan.
Jokainen vanhus tarvitsee räätelöinyt mallin, jotta hän pärjäisi omassa kodissaan mahdollisimman pitkään esim. tutun ympäristön ja ihmissuhteet. Usein pakasteessa ei ruuat katoa lainkaa, koska välttämättä vanhus ei edes muista onko syönyt vai ei (eikä välttämättä tunne nälän tai kylläisyyden tunnetta), samoin nesteytys.
Eikä vanhus ole ilkeä tai pahatapainen, vaan se voi johtua lääkityksestä, sairaudesta jne. tai hän elää aivan toista aikaa, mitä me kuvittelemme.
Jos sinua kiinnostaa, niin kuin todennäköisesti, kun teit keskustelun aloitteen, tutustu edes netistä vanhusten kotihoidosta, jos sinulta puuttuu koulutus ja käytännön kokemus.
"Vanhukselle voisi myös sanoa, että aikansa kuluksi voisi miettiä, että mitä tekee tuolle muistojen määrälle, että siivoaisiko vai jakaisiko jo pois eläessään! ap "
Voi hyvä tavaton, tätä tietämystä. Muistot säilyvät läpi ihmisiän esim. valokuvat ovat kullanarvoisia, mitä vanhemmaksi hän elää, sitä tärkeämmäksi ne tulevat, sillä niiden avulla hän palaa aikajärjestyksessä omaan aikaansa nuoruuteen ja lapsuuteen.
Useimmat vanhukset eivät enää elä tässä ajassa ja ympäristössä, vaan ovat palanneet omaan nuoruuteen ja lapsuuteen, ja siksi kaikki muistot ovat äärimmäisen tärkeitä. Sellainen on ihmismieli. Toivottavasti et työskentele vanhusten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitä järkeä on että vanhuksilla on talo ja tilillä rahaa ja sukulaiset sitten perii ne aikanaan ja yhteiskunta maksaa vanhuksen hoidon? Ymmärrän varattomien vanhusten kohdalla, mutta monilla on mammonaa vaikka kuinka paljon. Esim. setäni asuu palvelutalossa, hänen oma talonsa on vuokralla, auto myytiin, hänellä on kesämökki, peltoja vuokralla ja kymmeniä hehtaareja metsää ja tililläkin reippaasti rahaa. Yksi lapsi sitten perii kaiken"
Suurin osan palvelusta maksaa vanhus, ellei ole rahaa tai realisoitavaa omaisuutta, vanhus on oman onnensa nojassa ja lähiomaisten armoilla, sillä jokainen palvelu on hinnoiteltu erikseen ja osa kunnallisesta palveluista kunta on yksityistetty eli maksetaan markkinahinta tämän päivän eläkkeet eivät todella riitä maksuihin.
Voihan sen kotihoidon järjestää ihan miten vain jos vanhuksella suinkin on siihen varaa. Tulee yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kun vanhus maksaa itse joka ainoasta kotona tai esim. palveluasumisyksikössä tarvitsemastaan tarvitsemastaan avusta ja palvelusta (esim. vuokra, lääkkeet, ateriapalvelu, turvapuhelin, kulunvalvonta, siivous, pyykinpesu jne.) sen sijaan, että hän asuisi pitkäaikaishoito-/laitospaikalla jonka maksu kattaa nämä samat avut ja palvelut.
Onko vanhuksen oikea paikka asua kotona, jos hän kaikista maksamistaan avuista ja palveluista huolimatta pelkää olla kotonaan, yksinäisenä ja turvattomana?
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 14:41"]
Voihan sen kotihoidon järjestää ihan miten vain jos vanhuksella suinkin on siihen varaa. Tulee yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kun vanhus maksaa itse joka ainoasta kotona tai esim. palveluasumisyksikössä tarvitsemastaan tarvitsemastaan avusta ja palvelusta (esim. vuokra, lääkkeet, ateriapalvelu, turvapuhelin, kulunvalvonta, siivous, pyykinpesu jne.) sen sijaan, että hän asuisi pitkäaikaishoito-/laitospaikalla jonka maksu kattaa nämä samat avut ja palvelut.
Onko vanhuksen oikea paikka asua kotona, jos hän kaikista maksamistaan avuista ja palveluista huolimatta pelkää olla kotonaan, yksinäisenä ja turvattomana?
[/quote]
Laitoshoitoa puretaan kokoajan eikä sitä ole tarjolla muille kuin sairaille vanhuksille. Esim. tehostetussa palveluasumisesta vanhus maksaa suurimman osan itse, hoitotuki johon tarvitaan lausunto lääkäriltä tulee kaikille yhteiskunnalta ja vähä varaisella vanhuksella on mahdollista saada asumistukea, mutta siihen vaikuttaa sekä tulot (=eläke) että varallisuus esim. omistusasunto.
Miten minusta tuntuu siltä ettei osa vastaajista ole lainkaan selvillä vanhustenhoidon nykytilanteesta. Juuri oli vähän aikaa sitten puhette äitini kanssa, että kun hän aloitti työuransa vanhainkodissa (tai no silloin se oli kunnalliskoti) niin asukkaat kävivät omatoimisesti retkellä läheisellä lammella. Nykyään kaikki asukkaat ovat sänkyyn hoidettavia, lähes täysin liikuntakyvyttömiä eikä kyseessä ole edes varsinainen sairasosasto. Tästä voi ehkä päätellä missä kunnossa kotihoidettavatkin ovat nykyään ja resursseja ei todellakaan tuhlata siivoamiseen vaan sen palvelun saa kukin ostaa yksityisiltä palveluntarjoajilta.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 14:41"]
Voihan sen kotihoidon järjestää ihan miten vain jos vanhuksella suinkin on siihen varaa. Tulee yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kun vanhus maksaa itse joka ainoasta kotona tai esim. palveluasumisyksikössä tarvitsemastaan tarvitsemastaan avusta ja palvelusta (esim. vuokra, lääkkeet, ateriapalvelu, turvapuhelin, kulunvalvonta, siivous, pyykinpesu jne.) sen sijaan, että hän asuisi pitkäaikaishoito-/laitospaikalla jonka maksu kattaa nämä samat avut ja palvelut.
Onko vanhuksen oikea paikka asua kotona, jos hän kaikista maksamistaan avuista ja palveluista huolimatta pelkää olla kotonaan, yksinäisenä ja turvattomana?
[/quote]
Laitoshoitoa puretaan kokoajan eikä sitä ole tarjolla muille kuin sairaille vanhuksille. Esim. tehostetussa palveluasumisesta vanhus maksaa suurimman osan itse, hoitotuki johon tarvitaan lausunto lääkäriltä tulee kaikille yhteiskunnalta ja vähä varaisella vanhuksella on mahdollista saada asumistukea, mutta siihen vaikuttaa sekä tulot (=eläke) että varallisuus esim. omistusasunto.
[/quote]
Tiedän kyllä. Valitettavasti tällä hetkellä kotiin saatavat ja tuotettavat avut ja palvelut eivät vain yksinkertaisesti kata sitä yksinäisyyttä, pelkotiloja ja turvattomuutta, jotka tosielämässä voivat ns. invalidisoida ja lamaannuttaa vanhuksen vähänkin omatoimisuuden ja toimintakyvyn, jotka olisivat olennaisia edellytyksiä kotona pärjäämiselle.
Minusta yhteiskunnan pitää naksaa yhtä paljon rikkaankin vanhuksen hoidosta. Mitä järkeä kenenkään olisi muuten säästää yhtään mitään. Olisi pakko myydä kaikki hyvissä ajoin ja antaa rahat perillisille. Kauheaa, että joutuisi tyhjätaskuksi sossupummiksi ryhtyä, ettei säästöt mene hoitoihin.
Sitäpaitsi rikas on niitä sossun tukia kustantanut toisin kuin köyhä.
Vanhus kokee kodiksi sen paikan, jossa on suuren osan elämäänsä viettänyt. Monella se on se iso perheasunto, johon muutettiin, kun lapset oli pieniä. Se on sittemmin jäänyt liian isoksi, kun lapset ovat lähteneet maailmalle ja puoliso kuoli. Jos siitä viedään johonkin yhden huoneen yksiöön, niin se ei ole sille vanhukselle enää se koti, jonka hän itse mieltää kodiksi.