Onko kenelläkään koskaan tullut ns aavistusta omasta kuolemasta

Täytyy varmaankin käydä juttelemassa tästä. Ei tää mukava tunne ole. Ja tosiaan tää alkoi voimakkaammin oikeastaan nyt kuunnellessani näitä naisia. Aiemmin on ollut myös vähän lievempänä, ja sen olen oikeastaan yhdistänyt siihen että pelkään että lapseni jää sitten yksin jos kuolen.
En kestä ollenkaan ihmisten puheita mistään sairauksista ym. Ja nyt sain kuunnella tätä koko joulun ajan.

Hyvin tuttu tunne ryyppyillan jälkeen aamulla.

Ei..

Veikkaan, että jos on, hän ei enää ole täällä kertomassa siitä...

Unessa kerran. Lentokone putosi mereen ja alkoi upota. Siinä tilanteessa mietin, että nyt minä sitten kuolen, sellainen sähköinen tunne kun oivalsi sen.

Onneksi oli vain unta, vaikkakin hyvin todentuntuista.

Mä sain aavistuksen syövän uusiutumisesta ja niinhän siinä sitten kävi. On ihan parannettavissa edelleen, mutta silti jotenkin _tiedän_ että tuun kuolemaan tähän.

niin lähinnä juuri kiinnostaakin, että onko tämmöisiä tunteita tullut kenellekään ilman syytä. Esim jos on ollut ahdistusta tms.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 18:47"] niin lähinnä juuri kiinnostaakin, että onko tämmöisiä tunteita tullut kenellekään ilman syytä. Esim jos on ollut ahdistusta tms.
[/quote]
On. Muutama eka paniikkikohtaus tuntui siltä. Nykyään onneks osaan suhtautua asiaan ja joskus ehdin ottaa lääkkeen jo ennen varsinaista kohtausta.

Olin nuoresta asti sitä mieltä etten elä kuin kolmekymppiseksi, no syöpä tuli vaan ei vienyt ja nyt tulee jo 40v täyteen. Kerrankin olen tyytyväinen, että olin väärässä.

Mulla on tällä hetkellä hieman ahdistunut olo, ja tuli siis tämmöinen olo. Enkä nyt oikein erota että onko tämä aavistus vai pelkoa..

Mulla on tullut, montakin kertaa. En siis kuollut.

Onko sulla ollut jotain ahdistusta tms?
Minä siis jouluna jouduin kuuntelemaan äitini ja äitipuoleni keskusteluita kuolemasta ja syövästä ja aivoinfarkteista ja ne jo pelkästään ahdistivat minua todella paljon. Plus on univelkaa todella reilusti ja stressiä melko paljon. Niin tässä mietin että johtuisiko sitten näistä tämä tunne.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 18:47"]

niin lähinnä juuri kiinnostaakin, että onko tämmöisiä tunteita tullut kenellekään ilman syytä. Esim jos on ollut ahdistusta tms.

[/quote]

Hei ap! Uskon toisaalta yliluonnolliseenkin, mutta psykiatrisen sairaanhoitajan työni kannalta voin sanoa, että kuolemantoiveet/halu/pelko/aavistukset on myös melko tavallinen oire ahdistus ja masennussairauksissa. Jos kärsit tällaisista sairauksista, kannattaa hakea siihen apua, ellet sitten ole jo avun piirissä. Tiedän lukuisia potilaita, joilla tämän tyyppiset oireet ovat hävinneet sitä myötä kun kokonaisvointi on parantunut. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 18:47"]

niin lähinnä juuri kiinnostaakin, että onko tämmöisiä tunteita tullut kenellekään ilman syytä. Esim jos on ollut ahdistusta tms.

Hei ap! Uskon toisaalta yliluonnolliseenkin, mutta psykiatrisen sairaanhoitajan työni kannalta voin sanoa, että kuolemantoiveet/halu/pelko/aavistukset on myös melko tavallinen oire ahdistus ja masennussairauksissa. Jos kärsit tällaisista sairauksista, kannattaa hakea siihen apua, ellet sitten ole jo avun piirissä. Tiedän lukuisia potilaita, joilla tämän tyyppiset oireet ovat hävinneet sitä myötä kun kokonaisvointi on parantunut. 

Tämä on vanha keskustelu enkä ole ap, mutta ahdistusfiilis ja depis ovat tuttuja. Ikää on kohta eläkeiän verran eikä kuolo ole vielä kohdalle osunut ahdistuksista huolimatta.

Näin viikatemiehen unessa ...et.

Varmaan monikin on sen ennustanut mutta ei ole päässyt takaisin kertomaan sitä jostain syystä.

Tuttu viestitteli siskolleen lomalta; tämä on niin ihana paikka että haluan elää ja kuolla täällä. Sisko hämmentyi viestistä, koska se ei sopinut lähettäjänä persoonaan. Oli elinvoimainen, terve nuori nainen. Ihmetteli puhetta kuolemasta.

No hukkui loman aikana altaaseen ja tuli sinkkiarkussa kotiin. :(

Joskus ihminen aavistaa, tiedostamatta asiaa.

Varmaankin sota-aikana ja muissa kriisiolosuhteissa kuten voimakkaassa luonnononnettomuudessa ihminen voi aavistella että kohta on loppu lähellä etenkin jos on sillä huonommalla puolella.

Mä olen nähnyt unia omasta kuolemastani ja ne on tuntuneet hyvin tosilta. Jos on ollut kipua, niin on sattunut ja jos on henki salpautunut niin olen herännyt tosissaan haukkomaan henkeä. Liekö uniapnea?

Kerran eräässä traumaattisessa tilanteessa mieleni pikakelasi siihen, kuinka mut löydetään jostain roskiksen vierestä kuolleena. Siitä lähtien olen miesten seurassa ollut hieman varautunut, ja esimerkiksi uusien miestuttavuuksien kohdalla jätän itsestäni DNA-todisteita sinne tänne miehen asuntoon. Ihan varmuuden vuoksi. Mutta nämä on järjettömiä pelkoja, jotka johtuvat tuosta tilanteesta.

Mulla tuli kerran, kun tt-kuvauksesta kotiin ajelin. Olin kauan sanonut, ettei kaikki ole niinkuin pitäisi. Lääkäreistä kaikki on hyvin. Ei mitään poikkeavaa. Vuosi meni ja taas, ei mitään. Runsaat kuukautiset on ihan normaalia jne. Tt-kuvassa ihan sattumalta, kun muuta asiaa tutkittiin, löytyi iso kasvain ja toinen sekä jotain kystia siellä täällä.

En ole kuollut vielä mutta se tunne oli