henkinenväkivalta
Tuosta linkistä nämä kohdat sopii...
Häpeän takia välttelet ystäviäsi ja sukulaisia etkä halua kertoa heille totuutta puolisosi käytöksestä.
Puoliso on pomo ja odottaa sinun noudattavan hänen ohjeitaan ja määräyksiään.
Joudut olemaan varuillasi: opit huomioimaan puolisosi mielialanvaihtelut ja elämään niiden mukaan. Teet kaikkesi, ettei puolisosi suutu.
Puolisosi uhkailee sinua tai läheisiäsi.
Joudut opettamaan lapset olemaan häiritsemättä ja ärsyttämättä.
Puolison lupaukset eivät pidä ja väkivalta toistuu.
Puolisosi ei näe itsessään mitään vikaa. Hän syyttää sinua väkivaltaisesta käytöksestään.
Selittelet itsellesi, että kyllä väkivalta sitten loppuu, kun lapset kasvaa tai talo on valmis tai puolison työstressi vähenee.
Vähättelet väkivaltaa ja selittelet, ettei puolisosi teosta jäänyt jälkiäkään.
Huomaat, että väkivaltaisesta elämästä on tullut ”tavallista elämäänne” parempine ja huonompine jaksoineen.
Et enää huolehdi itsestäsi.
Samaan aikaan toivot ja pelkäät, että joku puuttuisi elämäänne.
Olet huolissasi lastesi hyvinvoinnista, turvallisuudesta tai tapahtumien vaikutuksista lapsiin.
Puolisosi on käyttäytynyt väkivaltaisesti aikaisemmissa suhteissaan. Hänen lapsuudenperheessään on ollut väkivaltaa.
Puoliso tekee sinut itsestään riippuvaiseksi esimerkiksi taloudellisesti.
Puoliso nimittelee sinua, pilailee kustannuksellasi
Suhteen alku on hyvin tunnepitoinen ja etenee nopeasti vakavaksi. Puoliso todistelee, että vain sinä voit tehdä hänet onnelliseksi eikä hän voi elää ilman sinua.
Puoliso on omistushaluinen, vaativa ja mustasukkainen. Hän syyttää sinua flirttailusta, jos joku esimerkiksi katsoo sinua kaupassa.
Puoliso on hyvin erilainen silloin, kun muita on paikalla. Läheisesi pitävät häntä täydellisenä, mutta sinä olet varuillasi.
Ei helvetti miksi minä olen tässä tilanteessa.
Nyt mies suuttui todella pikku asiasta, huusi, syytteli, uhkaili 3 tuntia. Kun ei saanut tahtoaan läpi. Lopuksi ennen kuin lähti töihin halasi ja pyysi anteeksi, että käyttäytyi typerästi.
Jotenkin tuon riidan aikana, voimistuin koko ajan, olin päättänyt mielessä, että nyt riitti. Hän ei ole koskaan pyytänyt anteeksi sanojaan, tämä oli eka kerta. Se vei taas tuon voiman ja päättäväisyyden. Joku ääni päässä sanoo että ei sano tunteella vaan sen takia että huomasi etten antanut yhtään periksi ja ettei hänellä ollut valtaa.
Auttakaa minua pysymään nyt päätöksessä erota.
Eniten minua taitaa estää häpeä tästä. Sitten toisena eron toteuttaminen, vaikea muuttaa tosta vain pois, koska pelkään että asunnosta kaikki mitä en kerralla vie pois hän hävittää. Miten saan sovittua mitään lasten asioita hänen kanssaan. Enkä voi ottaa eroa puheeksi lasten aikana, koska pelkään että käyttää heitä pelinappuloina.
Kiitos kaikista asiallisista vastauksista etukäteen jo. Minun on jotenkin vaikea nyt pukea ajatuksiani sanoiksi.
Olisi kiva lukea neuvoja, kokemuksia ym.
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:41"]
Kiitos ihanasta vastauksessa. Nyt olisi todella helppoa antaa asian olla vaan, kunnes tulee taas uusi riita. Pää on kipeä ja ahdistunut olo kun mietin eron toteuttamista
[/quote]
Helpoin tie varmasti on olla tekemättä mitään ja ajatella, että asiat paranevat itsestään. Voimia sinulle kulkea sitä vaikeampaa reittiä, josta on enemmän apua.
Turvakodeissa on avopalvelu joka olisi sinulle juuri oikea paikka mennä puhumaan.Soita heti lähimpään turvakotiin ja kysy.
Onko Joni jo jättänyt Tuksun ja koiralpaset? Ei jäänyt koiravahdiksi?
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:42"]
Onko Joni jo jättänyt Tuksun ja koiralpaset? Ei jäänyt koiravahdiksi?
[/quote]
Väärä ketju. Ensi kerralla laasit päähän, kun kirjoitat.
Jätä se paskakasa. Sun elämä paranee 150% samantien. Tuollasta säälittävää, munatonta luuseria ei kukaan nainen elämäänsä tarvitse.
Mä elin monta vuotta suhteessa diagnoosin jälkeenpäin saaneen narsistin kanssa. Väkivaltaa, hallitsemista. Pelkäsin ja häpesin, syytin itseäni siitä että narsku petti, hakkasi, piti salasuhteita ja alisti mua kaikin tavoin. Äitini kuoleman jälkeen ivasi häntä ja yllytti minua tekemään itsemurhan. Kun yritin ekaa kertaa lähteä siitä paskasta niin kirjoitti itsemurhakirjeen ja puhui mut ympäri. Typerä ämmä olin kun menin takaisin. Muutama kuukausi parempaa ja sama helvetti jatkui. Valehteli minusta paskaa ympäriinsä, pikkuhiljaa menetin kaiken.
Viimeinen niitti tuli kun oikeasti kasasin itseni ja lähdin, se hullu tuli asuntooni ja pisti kaiken paskaksi. Silloin nousin sitä vastaan.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:14"]Jätä se paskakasa. Sun elämä paranee 150% samantien. Tuollasta säälittävää, munatonta luuseria ei kukaan nainen elämäänsä tarvitse. [/quote]
Olen mies ja kokenut saman.
"kymmenen viime vuoden aikana kolmasosa perhesurmista on naisten tekemiä.
Naisen harjoittamasta väkivallasta ei juurikaan puhuta. Naisen väkivaltaisuus on tabu, johon viranomaistenkin on vaikea suhtautua asiallisesti.
Naisten väkivaltaisuus on monimuotoista fyysisestä pahoinpitelystä henkiseen raakuuteen, jossa keinovalikoimat ovat myös laajat. Ja kun julmat sanat tai nyrkki ei enää riitä, avuksi otetaan puukko, sakset tai jopa silitysrauta."
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/naiseuden_pimea_puoli_78279.html#media=78120
Näet kaiken uusin silmin, kun huomaat, ettei häpeä ole sinun vaan hänen. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, vaan hän on toiminut väärin. Se ei ole sinun häpeäsi. Ymmärrän, että nolottaa että olet pysynyt liitossa pitkään ja sietänyt miehesi käytöstä, mutta parempi lähteä myöhään kuin ei milloinkaan. Lähtöpäätöksestä voit olla vain ja ainoastaan ylpeä. Kun itse toimit fiksusti, sinulla on kaikki viranomaiset ja läheiset puolellasi, kun sovitte erosta ja lasten asioista. Et ole yksin.<3
Kiitos vastauksista. Soitan tuonne turvataloon, toivon että puhuminen selkeyttää ajatuksia, kun nyt kaikki tuntuu vaikealta. Täytyy vain pitää itseä niskasta kiinni, ettei jää odottamaan sitä parempaa aikaa.
Ota mukaasi kaikki pankkiasiakirjat, -tunnukset, henkkarit yms. Onko sinulla työpaikkaa? Jos on, voit piilottaa tavaroitasi työpaikalle. Vaatteet, kirjat yms. voit hankkia sitten kaupasta kun sinulla on asunto jossa asua. Jos et saa jotain tiliasiakirjoja ulos talosta, lopetat vanhan tilisi ja avaat uuden. Muistathan että avioeroon et tarvitse toisen suostumusta, se tulee voimaan kun sinä haet sitä ensin.
Varoituksen sanana: sinua tullaan syyllistämään. Oma äitisikin saattaa huokaista kuinka helpolla nykynuoret eroaa. Älä hae tukea muilta, luota siihen että pärjäät itse. (Hyvä tietysti on, jos saat joltain tukea. Mutta jos et saa, älä anna sen kaataa itseäsi.)
Sinulle kaikki on tosi helppoa, et pysähdy vaan seuraat omaa polkuasi.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:53"]
Ei helvetti miksi minä olen tässä tilanteessa.
[/quote]
Valitsit puutteellisilla kriteereillä ja tiedoilla elämänkumppanisi.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:53"]
Ei helvetti miksi minä olen tässä tilanteessa.
[/quote]
Valitsit puutteellisilla kriteereillä ja tiedoilla elämänkumppanisi.
[/quote]
Niinpä, silti tämä tuntuu niin epätodelliselta.
Mihin voisi mennä juttelemaan suoraan ilman soittamisia. En saa puhelimessa sanottua asiaani. Minulla vaihtelee mielessä pelko, ja varmuus koko ajan. Enkä tarkkaan tiedä mitä pelkään.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:53"]
Ei helvetti miksi minä olen tässä tilanteessa.
[/quote]
Valitsit puutteellisilla kriteereillä ja tiedoilla elämänkumppanisi.
[/quote]
Niinpä, silti tämä tuntuu niin epätodelliselta.
[/quote]
Ei sitä tarvitse kärsiä. Ei ole liian myöhäistä lopettaa piinaavaa suhdetta. Pidät vain pääsi, etkä anna jyrätä itseäsi. Muistelet miten sinua on sorrettu, jos alkaa tuntua että miehesi yllättäen onkin muuttunut. Kolmen tunnin huutaminen ja syyttely ei ole normaalin ihmisen käytöstä. Siinä on jo ihan tarpeeksi aihetta lähteä. Voimia ja mielenlujuutta sinulle!
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:28"]
Mihin voisi mennä juttelemaan suoraan ilman soittamisia. En saa puhelimessa sanottua asiaani. Minulla vaihtelee mielessä pelko, ja varmuus koko ajan. Enkä tarkkaan tiedä mitä pelkään.
[/quote]
Eikö sinulla ole vanhempia tai sisaruksia? Parasta ystävää? Mihin voit mennä juttelemaan riippuu vähän siitä missä asut. Jossain peräkorvessa ei välttämättä ole mitään. Kaupungeista löytyy apua hyvinkin.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:53"]
Ei helvetti miksi minä olen tässä tilanteessa.
[/quote]
Valitsit puutteellisilla kriteereillä ja tiedoilla elämänkumppanisi.
[/quote]
Niinpä, silti tämä tuntuu niin epätodelliselta.
[/quote]
Ei sitä tarvitse kärsiä. Ei ole liian myöhäistä lopettaa piinaavaa suhdetta. Pidät vain pääsi, etkä anna jyrätä itseäsi. Muistelet miten sinua on sorrettu, jos alkaa tuntua että miehesi yllättäen onkin muuttunut. Kolmen tunnin huutaminen ja syyttely ei ole normaalin ihmisen käytöstä. Siinä on jo ihan tarpeeksi aihetta lähteä. Voimia ja mielenlujuutta sinulle!
[/quote]
Kiitos ihanasta vastauksessa. Nyt olisi todella helppoa antaa asian olla vaan, kunnes tulee taas uusi riita. Pää on kipeä ja ahdistunut olo kun mietin eron toteuttamista
Ystäviä ei ole joille kertoisin. vanhemmmat ja sisko on, mutta en haluaisi heille puhua, ainakaan ennen kuin käsittelen itse asiaa, häpeä on vahva tunne.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:46"]
Ystäviä ei ole joille kertoisin. vanhemmmat ja sisko on, mutta en haluaisi heille puhua, ainakaan ennen kuin käsittelen itse asiaa, häpeä on vahva tunne.
[/quote]
Häpeä on vahva tunne, mutta se kuuluu pikemminkin miehellesi käytöksensä johdosta. Ei sinulla ole hävettävää siitä, että sinua pahoinpidellään henkisesti. Jos lähiomaisesi ovat edes jotakuinkin normaaleja ihmisiä, niin he ovat puolellasi ja tukevat sinua päätöksessäsi. Tärkeintä on, ettet jää aina odottamaan sitä seuraavaa riitaa. Jotkut odottelevat vuosikymmeniä, että toinen parantaisi tapansa. Et kai sitä halua?