Vastasiko oma synnytyksesi äitisi synnytystä?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:18"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:13"]Ei ja hyvä niin. Äitini mielestä en ole synnyttänyt koska mulle on sektio tehty. Kuten toiselle siskolleni. Nuorin onkin superäiti kun alatiesynnyttäjä kuten äiti. En haluakaan kokea sitä autuutta mitä ne kaksi, ennenaikojaan vanhentuneita, paikat ilmeisesti pahasti kärsineet ja parhaimpana, arvostelemassa hyvin kylmästi ja ilkeästi muiden äitiyttä kun kokevat olevansa niin loistavia (not).
[/quote]

Äitin tyttö selvästi ;)
[/quote]

Siskoni aivan varmasti. En pidä ihmisistä jotka oikeuttavat häijyytensä arvostelemalla toisia. Muiden alatiesynnytykset kun ei kiinnosta mua millään lailla.

Kyllä. Omalla äidilläni oli aikoinaan sama tilanne (vain 4cm aukesi) ja synnyin hätäsektiolla. Itselläni lääkkeillä paikat lopulta aukesi, mutta vauva ei laskeutunut tarpeeksi alas, eli meikäläisellä takana 2 hankalaa imukuppisynnytystä. Sama ruumiinrakenne kuin äidilläni. Häntäluun rakenne ja kudosvastus ilmeisesti ainakin osasyynä.

Niin minulle aikanaan sanottiin, että tulee samanlainen synnytys kuin äipällä, mutta oliskin tullut: äidillä meni joka kerta ekasta supparista 2 h siihen, kun vauva oli ulkona.

Äitini synnytti kaksoset hätäsektiolla, omat kaksi lastani ovat kuitenkin tulleet alakautta reilu vuoden välillä joten ei voi verrata edes. Ensimmäiseni oli käynnistys joka kesti kolme päivää, mutta "kolmelta sormelta" aukesin täyteen mittaan sitten alta puoleen tuntiin ja ponnistusvaihe kesti alle 10min imukuppeineen (napanuora oli mennyt kaulan ympärille siinä hötäkässä). Toinen tuli luonnollisesti, sairaalassa olin auki 6cm mutta kalvojen puhkaisun jälkeen aukesi taas alle tuntiin täyteen mittaan. Ponnistusvaihe taas alle 10min, tällä kertaa kokonaan itse ponnistettuna. Eli omatkin synnytykset ovat osittain olleet hyvin erilaisia, toinen pitkä mutta rauhallisemmissa tunnelmissa ja toinen nopea ja raju. Ensimmäisessä olin tyyni ja hiljainen (vaikka toki välillä tosi kipeä) ja toisessa huusin kun aikaa teurastettais. Mutta molemmista kuitenkin hyvä fiilis jäänyt :) Siskollani molemmat tulleet ilman käynnistelyjä, aika normaaleja synnytyksiä, ei mitään aivan kamalan pitkiä. Yhteistä meillä molemmilla on ollut lyhyet ponnistusvaiheet ja hyvin onnistunut ponnistaminen, muistaakseni siskollanikin tuota 10 minuutin luokkaa. "Sotavammojen" ja toipumisen suhteen on ollut isoja eroja ihan raskauskohtaisesti ja raskaudet itsessään kaikilla kolmella ollut hyvin erilaisia. Näistä omaan tahtiin maailmaan tulleista kaksi on syntynyt LA:n tienoilla melko tarkasti ja toinen siskon lapsista taas venähti LA:n yli. En usko että voi kauheasti päätellä muuta kuin esimerkiksi lantion rakenteissa jne voi olla perinnöllisiä eroja. Mieheni suvussa on jouduttu sektioimaan ja imukuppeilemaan ahtaamman lantion takia ainakin kahdessa polvessa.

Aikaa = sikaa

Jep, nopea ja suht helppo, tulivat molemmat ennen la niinkuin äidillänikin ; )

Ei vastannut. Äidillä oli hankalammat synnytykset. Mä oonkin tullut enemmän isäni puolelle ja synnytykseni muistuttivat hyvin paljon isän äidin eli mummoni synnytyksiä. Nopea, ripeä ja hiljainen "itseensäkäpertyvä" synnyttäjä olin. (Tätä en olisi ennalta osannut ikinä arvata)

Ei, mulla oli paljon nopeammat kuin äidilläni.

Aivan erilaiset. Äidille tehty molemmissa eppari ja muutenkin ollut niin kivuliaat synnytykset että sen takia meitä lapsia on vain kaksi. Itsellä kans kaksi synnytystä takana, molemmista selvitty vain parilla 1. asteen repeämällä ja pelkällä ilokaasulla. Lääkärikin sitä sanoi kun ihmettelin, että jokaisen synnytys on aina omanlaisensa eikä mitenkään verrattavissa jonkun toisen (edes sen äidin) synnytykseen.

Ei turhan paljoa kannata uskoa äitisi höpinöitä. Saat pian jonkun psykologisen blokin synnytystä kohtaan eikä se sitten onnistu siitä syystä. Jokainen synnytys on erilainen, myös samalla henkilöllä.

Ei.

Me kaikki neljä lasta olemme syntyneet sektiolla. Minä sekä kolme siskoani ollaan kaikki synnytytetty alakautta ilman ongelmia.

Ei ja hyvä niin. Äitini mielestä en ole synnyttänyt koska mulle on sektio tehty. Kuten toiselle siskolleni. Nuorin onkin superäiti kun alatiesynnyttäjä kuten äiti. En haluakaan kokea sitä autuutta mitä ne kaksi, ennenaikojaan vanhentuneita, paikat ilmeisesti pahasti kärsineet ja parhaimpana, arvostelemassa hyvin kylmästi ja ilkeästi muiden äitiyttä kun kokevat olevansa niin loistavia (not).

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:13"]Ei ja hyvä niin. Äitini mielestä en ole synnyttänyt koska mulle on sektio tehty. Kuten toiselle siskolleni. Nuorin onkin superäiti kun alatiesynnyttäjä kuten äiti. En haluakaan kokea sitä autuutta mitä ne kaksi, ennenaikojaan vanhentuneita, paikat ilmeisesti pahasti kärsineet ja parhaimpana, arvostelemassa hyvin kylmästi ja ilkeästi muiden äitiyttä kun kokevat olevansa niin loistavia (not).
[/quote]

Äitin tyttö selvästi ;)

Mulla ei ole mitään tietoa äitini synnytyksistä (3), eikä siskojeni. Eipä ole tullut koskaan juteltua ja eipä nyt kiinnostakaan.

No jonkun verran joo muistuttaa, samoin isoäitien synnytykset, myös serkuilla ollut aika paljon samanlaisia kokemuksia, siis helpot melko nopeat synnytykset eikä hillittömän tuskallista. Lähipiirissä on myös keskenään sisarukset, joilla synnytykset sektiolla kuten omalla äidilläänkin kapean lantion tms. takia. Sellainen minusta ihan ymmärrettävästi perinnöllistä ja voi näkyä päällepäinkin sirossa rakenteessa tms.

Voihan se kohdunsuun huono avautuminenkin olla varmasti perinnöllinen vika jossain määrin (ei tietysti kovin monen sukupolven ajalta koska eihän siitä tilanteesta ainakaan jälkikasvu selviäisi ilman nykyisen kaltaista lääketiedettä), mutta tulee mieleen että entisaikojen synnytysolosuhteet on voineet edesauttaa sitä avautumisen pysähtymistä. On pelottanut, on käsketty paikoilleen sänkyyn jne. Kipulääkkeet ja rauhallinen ympäristö, luottavainen olo voi tehdä valtavan eron.