Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne ihan tyhmästi perusteltu miehelleni? OV
28.03.2006 |
Kun haluaisin toisen lapsen tähän perään (esikoinen 1v10kk) ja perustelin miehelleni sitä sillä, että haluan nyt hetken olla vielä kotona ja sitten kun molemmat lapset ovat tarpeeksi vanhoja->tarhaan ja mä voin sitten aloittaa työuran oikein kunnolla ja alkaa elää myös omaa elämää. Tajuaako kukaan, mitä ajan takaa perusteluillani?
Muita plussia olisi lasten lyhyt ikäero->paremmin tulevat juttuun, ja eipä tarvitse sitten myöhemmin alkaa enää asuntolainojen aikaan miettimään, että koska on varaa ja että onko varaa jäädä pientä hoitamaan kotihoidon tuella...
Kommentteja???
Kommentit (13)
pitkääkin ikäeroa on helppo perustella: esikoinen auttaa hoidossa, menee mahd kouluun kun olet vielä vauvan kanssa kotona, ei tarvitse siis ip-hoitoa, leikit sujuu sujuvasti , ei ole niin paljon tappeluita, ei tarvitse itse vahtia kahta pientä ja vaihdella vaippoja tai vahtia pottakeikkoja , toinen on jo omatoiminen pukemisessa ja kaikessa jne. Eli molemmissa on hyvät ja huonot puolet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite en kyllä niin pitkään odottaisi ap:n sijassa. Etenkin jos susta tuntuu, että haluat toisen tähän perään.
Miksi mies vastustaa?
Vai miksi tarvii miettiä perusteluja?
Siis kun tuli vain mieleeni, että jos miestä pitää puhua ympäri, niin en jaksa uskoa, että nää lapsilähtöiset perustelut on kovin tehokkaita. Mut joka tapauksessa kannattaa ehkä muotoilla asiat niin, että miten miehelle itselleen olisi hyödyllistä juuri se pienehkö ikäero.
Lapset kannattaa tehdä niin että on leikkikaveri omasta takaa, meillä viisi lasta saatuna kahdessa " sarjassa" . Kolme ensimmäista puolentoista vuoden välein ja sitten vajaan 10 vuoden tauko ja sitten kaksi lasta 2 v ikäerolla. Toimii hoienosti, isot hoitaa mielellään pienempiä ja kaikilla on seuraa.
Meillä tämä esikoinen on jo päiväkuiva ja tekee tarpeensa pottaan, että ei tarvitsisi vaipparumbaa tehdä kahden kanssa.
Jostain syystä mies luulee, että joko minä en lasten kanssa pärjää (mistä itse olen tasan varma, että pärjään!) tai sitten hän on niin mukavuudenhaluinen, että ei vielä halua toista pientä. Mutta mä taas haluaisin " 2 kärpästä yhdellä iskulla" eli kun nyt olen kotona niin voin ja haluankin toisen hoitaa. Haluaisin nähdä, kun lapset leikkivät keskenään ja olen itse lapsuudessani ollut veljeni kanssa ku paita ja peppu (hän on 2 v mua nuorempi) ja toisillemme olimme turvana kun mentiin hoitoon jne. Taloudellinen tilanteemme vain paranisi kun kotihoidon tuelta siirtyisi äp-rahaan, mikä on palkkani mukainen... Tämmöiset nyt tuli mieleeni...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan siis yhtä mieltä siitä, että lapset voisivat tulla kun ollaan nuoria jotta jää sitten omaakin kaksinkeskeistä aikaa... Mutta vielä en ole lupaa saanut yritykseen... Ap
Siis tämä kaikki sillä edellytyksellä, että parisuhteenne on kunnossa. Rakastaahan miehesi sinua? Haluaako hän sinun kanssasi vielä lisää lapsia? Onko kyse pelkästään ajoituksesta vai jostakin muustakin? Keskustelkaa kunnolla!
Suhdetta pelastamaan ja korjaamaanhan lasta ei kannata tehdä. Se ei koskaan onnistu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No: vanhempien osaa helpottaa älyttömästi, kun lapsille on toisistaan leikkiseuraa. Ei tarvi itse sitten yleensä lattia istua missään barbileikeissä. Toki kiva joskus puuhata jotakin vaikka koko perhe yhdessä.
Lomareissuilla yms. lapset viihtyvät, kun on kaveri omasta takaa.
Meillä tuo lasten elämä on niin älyttömän iloista, kun yhdessä pelleilevät ja hulluttelevat. Yksinäisen lapsen elämä olisi paljon vakavampaa.
Onko miehelläsi itsellä sisaruksia? Mitkä ovat olleet ikäerot?
Miehellä on 2 vanhempaa sisarusta, sisko ja veli. Nuorempi on häntä 3v vanhempi ja vanhempi on 5v vanhempi. Nuoremman kanssa ovat ihan läheisissä väleissä, vanhempi on niin erakkolonne, ettei välitä yhteydenpidosta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siksi hän aiemmin kieltäytyi suoraan ajatuksesta toisesta lapsesta kun tämä esikoinen on aika vilkas. Sanoi, että ei kestäisi kahta tuommoista täystuholaista... Mua pojan vilkkaus ei haittaa. Lapsi tutkii elinympäristöään oppiakseen... Ja luulen, että se tuhoaminen helpottaisi jos olisi kaveri kotona... Voisivat leikkiä, eikä olis tarvetta penkoa kaappeja ja hyllyjä jne... Ap
meillä mies nimenomaan halusi lapset melko peräjälkeen (ikäeroa 2 v 2 kk): vauva-ajat olivat nopeammin ohi ja elämä muuttuisi vauvaperheen arjesta lapsiperheen arkeen. Odottaa jo sitä että lapset vielä hiukan kasvavat ja päästään yhdessä retkeilemään yms. Jos esikoinen on 4-5 v. ja sitten tulee vauva niin kaikki pitää aloittaa taas alusta.
On itsellekin helpompaa kun asiat ovat vielä muistissa ja elämä ei ole liiaksi helpottunut esikoisen jälkeen - samaan putkeen vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin kotona. Päivääkään emme ole katuneet pientä ikäeroa. Lapset leikkivät (ja tappelevat) yhdessä. Mielestämme kahden pienen kanssa pääsee helpommalla kuin ainokaisen.
Mäkin (mekin) haluttiin lapset pienehköllä ikäerolla. 2 v 4 kk tuli. Ja ollaan tosi tosi tyytyväisiä!
Ihanaa seurata, kun lapsilla on niin hauskaa yhdessä. Rakastavat toisiaan valtavasti. Ja toivottavasti ovat yhteyksissä ja läheisiä koko loppuelämänsä.
Ei tarvi ite paljon niiden kanssa leikkiä..
Ja kertarytinä siinäkin hyvä, että nyt kun lapset ovat isommat (6v ja 4v), niin on jo tosi helppoa tehdä yhdessä vaikka mitä. Mennä teatteriin, konserttiin, retkille jne.
Kolmatta ei jaksettu samaan putkeen, kun olis ollu liian rankkaa. Mutta nyt sitä ollaankin jo niin mukavuudenhaluisia, ettei enää jakseta. Meillä lapset valvotti kyllä öisin aika pitkään jne.