Selviääkö erosta koskaan?

Selviää,. jos vain haluaa.

Selviää. Tulee päivä jolloin hymyilet taas.

Kyllä selviää, mutta se pitää ensin surra pois, ei pakottaa itseään tolpilleen. Se on yhden elämänvaiheen "kuolema".

Toivotan paljon voimia vaikeaan tilanteeseen

Toinen erostä kärsivä kysyy, että miten se ero surraan pois? En taida osata, kun vaan kaipaan ja oon vihanen.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:03"]

Toinen erostä kärsivä kysyy, että miten se ero surraan pois? En taida osata, kun vaan kaipaan ja oon vihanen.

[/quote]

http://www.suhdesoppa.fi/avioero/eron-viisi-vaihetta/

Lue tuo ja etsi esim. kirjoja aiheesta miten päästä asioista yli, helpotat omaa elämääsi ja edistät ylitse pääsemistä :)

Minulla samat tunteet. Olen ison perheen isä. Vaimo löysi uuden miehen. Toiseksi jäin. Vaimoni on ollut elämäni suurin rakkaus. Nyt on jäljellä vain ikävä, viha, katkeruus ja pieni toivo.

ap.

Tähän ketjuun ilmestyikin joku katkera ja vihan täyttämä alapeukuttamaan joka vastauksen...voimia sinullekin, kuka sitten mahdat ollakaan.

Tämä nyt ei ole sama asia mutta kun mieheni rakastui toiseen naiseen. 50 villitys oli kai kyseessä. Osa minusta kuoli..vaikka saatiin asiat puhuttua ja jatketaan yhteiselämää..vaikea on unohtaa suurta lpukkausta. En tiedä mikä olisi ollut viisasta..Hän halusi erota minusta ehkä se olisi ollut viisasta..kyllä sinä selviät!

Eroon auttaa vain aika. Itse surin eroa "aktiivisesti" kolmisen vuotta, eli itkin aina humalassa, kaipasin, olin vihainen, lähettelin noloja tekstareita, turrutin pahaa oloa viinaan ja en osannut puhua kavereille oikein muusta, kamalaa. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa, tuli uusia kumppaneita ja nykyisen kanssa tiedän, millaista on olla onnellinen. Erosta aikaa 9 vuotta, ja tosiaan vasta noin 3v. erosta aloin tajuta että hei, niin oli oikeasti parempi.

Hirveästi tsemppiä sinulle! Yritä tehdä itsellesi mukavia asioita ja tosiaan surra surusi ulos.