Naisen kysymys teille naiset? Mitä ihmettä?

Pidättekö itsekään feikkaajista tai ihmisistä jotka yrittävät liikaa, tai eivät vain ole jutussa täysillä mukana? Ihan oikeasti? 

Mitä itse tekisitte jos joku tulisi sanomaan, että te ette saa enää nähdä ystäviänne, teillä ei olisi enää ketään juttukaveria, jäisitte yksin, tai vaihtoehtoisesti teidän ainoa vaihtoehtonne on hankkiutua borneolaisen sademetsäheimon pariin tekemään tuttavuutta ilman yhteistä kieltä tai kulttuuria. Ihan oikeasti, tämä olisi vaihtoehtonne kun teillä olisi hätä tai tarvitsisitte olkapäätä....

Ovatko miehet mielestänne jotain Neanderthaleja joilla ei ole mitään itsehillintää tai pidättyvyyttä kun nainen miesporukassa muuttuu teidän silmissänne hutsahtavaksi vampiksi ja oleskelusta ja juttelusta tulee seksiviritteistä vkiehnäämistä? Väheksyttekö todella miehiä noin?

*******************

Miksi kyselen näitä outoja kysymyksiä? Koska tältä minusta tuntuu! 

Minulla on teidän kanssa oikeasti yhteistä yhtä paljon kuin tuolla borneolaisella sademetsäheimolla. Kuriositeettina menisin katsomaan millaista väkeä he olisivat, mutta muuten taitaisi syvällisyydet jäädä väliin. En ymmärrä teitä ja jopa pelkään teitä. Olette usein tehnyt elämästäni he**iä. Yritän minä vaikka mitä, mutta emme puhu samaa kieltä.

Jos teitä ei kerran kiinnosta moottoripyörät, remontointi, kalastus tai erätouhut, miksi minun pitäisi tulla aina teidän pöytään tuijotettavaksi ja pilkattavaksi? Miksi tieten tahtoen olisin se "lesbomainen (anteeksi ko. vähemmistö...) pyrkyri, joka on outo, liian ronski tai suorapuheinen ja luulee olevansa parempi"? Sekään ei käy jos olen vain hiljaa joukossanne. Sekin on teistä outoa. 

Haluanko kuulla juoruina jälkikäteen miten en yritä tosissani tulla naisten kanssa toimeen, olen saanut reiden kautta työpaikkani ja olen ilmeisesti maannut puolet paikkakuntani miehistä? Miten yrittämäni naismaiset puheenaiheet muuttuvat "tyrkyksi" joka haluaa jotain. Itseksenikään en voi olla, koska luulen olevani parempi. 

Miksi näette sen järkyttävänä uhkana jos minä, poikatyttö, haluan viettää aikaa ystävien kanssa jotka sattuvat olemaan miehiä? Minäkin tarvitsen tukea ja ystävää? Tahdon jutella myös yhteisistä harrastuksista. Miksi se on heti jotain likaista tai seksuaalissävytteistä?

Miksi tulisin teidän luo, kun te olette niin julmia, ilkeitä, kostonhimoisia ? Miksi minun pitää tehdä niinkun te vaaditte vain siksi, että täytän ulkoiset naisen tunnusmerkit? Miksi väitätte etten yritä, vaikka olen koittanut ihan kaikkeni? Tehnyt niin jo kolmatta vuosikymmentä.

Miksi sanotte muka hyvää hyvyyttänne, että vika ei ole ulkonäössäni, vaikka annatte vanhempien, rumempien, miesmäisten naisten olla rauhassa? Miksi minä olen silmätikkunne, vaikka olen yrittänyt tulla teidän kanssa toimeen tosissani, auttanut teitä, kuunnellut teitä, tukenut kriiseissä ja tiedätte satavarmasti miten vanhanaikainen olen arvomaailmaltani?

Miksi kertoisin teille enää mitään, kun se hetken mielijohteesta tai väärästä sanasta saattaa aloittaa sodan tai eeppisen juoruilun satuttamismielessä? Haluaisin vaikka olla rauhassa töissäni, mutta sielläkin olette tulleet huutamaan minulle koska "näytän ylimieliseltä". En voi olla läsnä, pois silmistä tai näkymätönkään. Mitä te haluatte?

Jos ensimmäinen mieleen tuleva asia on mitä tuo tuolla valittaa, karmea suttura, tiedän tuon ihmistyypin, pelottava akka tms., pyydän teitä hetken miettimään noita kolmea kysymystä jolla aloitin juttuni. Ihan hetken vain....