Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Eli mieheni vanhemmilla on maatila. Mies haluaisi jäädä jatkamaan tilaa ehkä n. 3 vuoden päästä. Paikka jossa maatila on, on tuppukylä, 50 km kauppaan ja kouluun, naapureita ei ole. Meillä on lapsi, joka menee kouluun 5 vuoden päästä. Ei huvittaisi laittaa joka päivä bussin kyytiin, 100 km päivässä koulumatka. Entiiä mitä teen. Ahistaa ku mieheni isä kokoajan painostaa/pakottaa tänne. Vaikka olen sanonut, että en oikein viihdy siellä.
Kommentit (18)
Sen verran iso asia, että sinun pitäisi perusteellisesti puhua miehesi kanssa ja tehkääkin päätös yhdessä...
Ei tuu mitään tuosta 100 km per päivä koulumatkasta. Saatikka kulkea töihin. Koittakaa huviksenne ensin itse miltä se tuntuu, lasta en laittaisi tuollaista matkaa kulkemaan
Missä kunnassa on 50 km matkaa lähimpään kouluun ja kauppaan?
kotikoulu ja teette enemmän lapsia? ainakin tuossa on aikaa vielä miettiä miten voisit viihtyä siellä, itse voi luoda pienellä paikalla monenlaista
Olen jutellut mieheni kanssa asiasta. Hän on sitä mieltä että ei 50 km matka ole paha. Olen sanonut että eihän lapsella olisi täällä edes kavereita, eipä hän sano siihen mitään. Minun mielestäni pitäis aatella muutaki ku tilan jatkamista. Miehelle taas jatkaminen tuntuu tärkeimmältä. Ap
Lappi on maakunta jossa asun itsekin ja juuri siksi ihmettelin. Me asumme ihan keskellä ei mitään muttei alakoululaiset koulumatka onneksi ole tuota luokkaa.
Sanot miehelle ehdoksi että rakentaa teille tilalle uuden talon. Sitten pukkaatte vielä monta lasta kavereiksi.
50 kilometriä on liian paljon ekaluokkalaiselle sanoo sun mies mitä tahansa
Taitaa ap liioitella koulumatkasta, että saa palstalla hössöttäjä ämmät vauhtiin ja näyttää miehelleen mitä palstamammat on muutosta mieltä.
Onko eläintila?
Onhan niitäkin tiloja, joissa tilalliset asuvat eri paikassa, kuin missä varsinainen tila on.
ja niitäkin, joissa muu perhe asuu eri osoitteessa.
Juuri yhdet tutut ovat tekemässä sukupolvenvaihdos ja ostivat silti omakotitalon 50km päästä. Tilalla laittavat eläimet autoon ja jatkavat vain viljatilana.
Yhden lapsuudenkaverini äiti asui kaupungissa lapsien kanssa ja isä tilalla. Yhdessä olivat silti.
Olisiko sinulle siellä töitä vai olisitko töissä maatilalla?
Ei varmasti kannata suostua lähtemään, jos ajatuskin tuntuu pahalta. Maatilan pitäminen on sellaista hommaa, että siinä ei kärsi olla mitään hampaankolossa puolisioa kohtaan. Töitä on pakko tehdä yhdessä ja eläinten takia ei paljon lomailla. Jos kyseessä on vielä tuppukylä voi samanikäinen seurakin olla hankala löytää. Voit tulla hyvin katkeraksi miestä kohtaaan kun sinne pakotti, mutta mihinkään et oikein pääse.
Mitä siellä Lapissa edes kasvaa? Ei vilja ainakaan. Olisiko sitten lehmiä? Vai poroja?
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 12:37"]Missä kunnassa on 50 km matkaa lähimpään kouluun ja kauppaan?
[/quote]
Pudasjärvellä ainakin.
AP:n kannattaa miettiä myös omaa jaksamistaan, onko uudessa asuinpaikassa riittävästi tarjolla itseään kiinnostavaa tekemistä, sosiaalisia suhteita jne. Maatilan työt ei yleensä ole 8 - 16, vaan töitä tehdään aamuvarhaisesta iltaan. Joten todennäköisesti joutuisit viettämään paljon aikaa yksinäsi lapsen kanssa, kun puoliso on omissa töissään. Kesällä voi viettää aikaa ulkona ja tekemistä riittää enemmän, mut talvella voi olla aika ankeaa, etenkin jos ei ole tottunut pimeyteen ja hiljaisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 12:37"]Missä kunnassa on 50 km matkaa lähimpään kouluun ja kauppaan?
[/quote]
Pudasjärvellä ainakin.
[/quote]
No eikä ole
Joo lehmätila. Ei Lapissa kasva paljo mikään, vähän huonoa aluetta viljelyyn yms. Mun pitäis myös olla navetassa, eikä se kiinnosta. Ihmisetkin siellä ovat vanhempaa väkeä. Olemme käyneet monesti siellä, viime vuonna olimme useamman kuukauden auttamassa maatilan töissä. Koko ajan vaan vahvistuu tunne että sinne en halua. Mieheni isän kanssa en tule ollenkaan toimeen, ja he vieläpä aikoisivat rakentaa talon naapuriin, jos me sinne jäämme. Ap