Lue keskustelun säännöt.
Elämä(ni) on...
03.01.2015 |
...Työntekoa arkipäivisin plus tietty kotihommat päälle, äitinä oloa, siivoamista, ruoanlaittoa, pyykinpesua, murkkulasten kännykkäriippuvuudesta ratkuttamista, puutteessa olemista (ed kerta viimetoukokuussa), peliajoista vääntämistä, ruokakaupassa käymistä, miehen kanssa sanansäilän heiluttamista, asuntolainan maksamista, sen miettimistä ostaisko tän n.20-40€ hintaisen vaatteen tai kosmetiikkatuotteen ja yleensä en osta kun löytyyhän sitä "parempiakin rahareikiä kuin oma napa" jne.
Oikeasti, tätäkö tämä on hamaan hautaan asti? Toki nuo murkut kasvaa ja muutaman vuoden päästä lentävät ehkä pesästäkin, noh saattaa siihen mennä n.8-9v mutta silti.
Tiedän tämänkin päivän sisällön jo etukäteen, aamupalat on syöty, nyt mies wc-isrunnollaan, sitten murkut haluaakin jo pelata aamun kännyköinnin jälk, me lähdetään samaan ruokakauppaan kuin aina, sieltä kotiin, lounaan tekoa, olemista, vääntöä lisäpeliajasta, päivällisen tekoa, jotakin ehkä pyykkejä tms eli hommia joita kukaan muu perheessä ei "näe" eikä huomaa ja ihmettelevät kun minä vedän säänn pultit kun "eihän se voi olla homma eikä mikään sanoa asiasta" eli ts olen se käynnistävä voima kaikessa, huokaus. Sitten iltapalaa ja murkut menee petiin, valvotaan miehen kanssa parikolme tuntia ja nukkumaan, kuin sisko ja sen veli. Surullisinta se että mies on tuolla vuoikausien haluttomuudellaan aiheuttanut nyt sen, että minua jotenkin inhottaa jo ajatuskin siitä että alkaisi kosketella, pitäköön tunkkinsa, tiedän nimittin useamman vuoden kokemuksesta että se olisi taas 1-3 seksikertaa kunnes alkaisi taas kuukausien selibaatti.
Ihmeellisä pelkoajatuksiakin ruvennut pörräämään päässä, mietin eri sairauksia ja tulevaa matkaa jossa lentokone voi pudota tai matkakohteessa tapahtua jotain ja minä paskamutsi vein lapseni sinne yms. Alkaakai kostautumaan elämäni ikävät kokemukset lapsuudesta alkaen, saattohoitamiskokemukset jne.
Väsyttää:''(
Kommentit (12)
Totta turiset 2 mutta kun olen jotenkin niin saamaton, tuossakin mielessä. Pitäisi ja olisi hyvä sitä ja tätä, jokin urheilullinen harrastus olisi rod tarpeen, mutta en vain saa itsestäni sitä aikaiseksi, en mitenkään. Ja se ahdistaa ja vituttaa vielä entisestään ja lisää! Vähn sama juttu kuin tuo kellarin siivous, en saa sitä aikaiseksi, mutta eipä saa perheessä kukaan muukaan. Monia muita juttuja saan aikaiseksi mitä kodinhoitoon yms tulee, vaikka sitten pakottamalla itseni mutta kaikkeen en ole taipunut. Kellariin en koske, ja jos mies ei sitä hoida niin täyttyköön roinasta vaikka niin ettei ovi mene kiinni, kaukana ei ole sekään. Pitäis ruveta sinne ruokakauppareissulle valmistautumaan mutta evvk, aina samat ryysytkin päälle ja vaikka niissäkin olis mitä niin mies ei koskaan mitään huomaa, ei saa kuullaksensa mitään kivaa. Sitä se on kun on kumppanina ihminen jota ei tippaakaan kiinnosta vaatteet ja joka on naamaani iänkaiken katsellut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on kiskoilla seisova lehmä, johon K-juna osuu.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 09:51"]
Elämä on kiskoilla seisova lehmä, johon K-juna osuu.
[/quote]
Ihanko itse tuon keksit? Kiitos, se oli kaunista.
ap
Miksei kukaan koskaan mitään kun kaikki aina vaan... Turha ruikuttaa, jos itse ei ole valmis tekemään mitään. Korjaa ne asiat, jotka vaativat korjaamista. Jos tekee mieli vaihtaa miestä ja sen myötä myös kellaria, niin eroa.
Kai tämä elämä vaan on tuollaista kuvailemaasi ainakin osittain. Sitä osaa varmaan arvostaa vasta sitten kun sen menettää. Kuitenkin kaikki on terveitä, on oma koti ja rahaa käydä siellä kaupassakin. Yritä keksiä jotain positiivista elämästä. Puhu miehen kanssa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa kuin että tsemppiä Ap. Luulen että ensisijaisesti kannattaisi korjata omaa sisäistä tyhjyyttä, esim käydä läpi nuo sun traumaattisen kokemukset vaikka ammattiapua kanssa. Toisekseen saada hankittua sitä sisältöä elämään, se että saisit juteltu jonkun kanssa voisi auttaa siinäkin. Sun elämä kuulostaa aika perusarjelta, mutta sen jälkeen sekin voisi tuntua paremmalta (koska olen sisäisesti paremmin voiva) ja sitten yrittäisit korjata arjessa mitä korjata voi. Suurin asia varmaan suhde mieheen.
Anna anteeksi kirjoitusvirheet, kirjoitan puhelimella. Halusin vielä sanoa että syy miksi ehdotan ammattiapua ei ole että olisit sairas vaan ennaltaehkäisy. Kuulostaa siltä kuin elämäsi ja sen tarkat väsyttävät sinua koko ajan entisestään. Ettei päälle putkahtaa varkain täysipainoinen masennus kun palat loppuun. Sitten asiat olisivat pahasti. -8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama tilanne, mutta vain yksi lapsi (erityislapsi).
Kaikki on mun harteilla. Niin kuin nro 2 sanoo, pitäisi keksiä itselleen harrastus, mutta mutta... Jos luen tms kotona, mulle huudetaan tuo sitä, auta, tee tätä, kato tätä jne. Ei rauhaa. Jos lähden kodin ulkopuolelle esim lenkille tms, soitetaan perään saanko ottaa sitä/tätä, saako x tulla meille, missä on sitä ja tätä jne. Puhumattakaan että kotityöt seisoo.
Joka lauantainen kohokohta on iänikuinen kauppareissu jossa ukko häviää ja pyörin ympyrää kuin idiootti kamat sylissä ja etsin. Niin, ja muuta kuin ruokaa siinä kaupassa ri voi katsoa.
Tylsää.
Sanoit "tulevaa matkaa", eli siis jotakin on odotettavissa. Anna niitten murkkujen pelata, kerran ne on jo pelaamisen makuun päässeet. Kyllä ne sit joskus tajuaa lopettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde lomalle ilman perhettä. Saat rentoutua ja perhekin ehkä oppii tekemään jotain tai ainakin arvostamaan tekemisiäsi.
Suhde ilman seksiä ei ole mikään suhde.Jos et halua erota hanki salarakas.Joku joka haluaa ja huomaa sinut.Alkaa taas elämä maistumaan!
Hanki itsellesi omaa elämänsisältöä. Harrasta. Laula, lue, kirjoita runoja tai novelleja, maalaa öljyväreillä, opettee soittamaan jotakin soitinta, tee käsitöitä tai opettele jokin kädentaito tai kieli. Opettele ompelemaan. Urheile, käy kävelyllä, tapaa ihmisiä. Harrasta kulttuuria käymällä kirjastossa, teatterissa. taidenäyttelyssä, elokuvassa, museoissa... Mikä ikinä kiinnostaakaan. Ryhdy johonkin vapaaehtoiseen auttamistyöhön tai innostu yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
Oivalla, että onnen avaimet ovat sinulla, eivät muiden takataskuissa. Olet varmaankin nelikymppinen ja pitäisi oivaltaa, että elämää on lapsien hoitamisen jälkeenkin. Silloin myös oivaltaa. että elinikä on rajalli en. Sinun itse pitää tehdä loppuelämästä mielekästä.