Oonko mä ihan sairas?Mun mielessä pyörii jatkuvasti sellaisia

-nousisin elokuvissa seisomaan ja alkaisin loikkia selkänojia pitkin

-menisin työpaikkaruokalassa jonkun vain nimeltä tuntemani ihmisen eteen ja alkaisin huutaa hänen nimeään epätoivoinen hullun kiilto silmissäni

-nousisin ruokalassa seisomaan pöydälle ja strippaisin

kärsit pakkoajatuksista, siihen voi liittyä paniikkihäiriötä mutta ei välttämättä. Pakkoajatukset ovat vaarattomia, mutta itselle hämmentäviä ja ahdistavia. Niitä ei tarvitse pelätä, eikä kyseessä ole se, että olisit tulossa hulluksi. Parhaiten niistä pääsee, kun vaan toteaa, että jaahas näitä taas ja koettaa olla välittämättä. Niihin voi hakea myös apua lääkäriltä.

myös minulla noita :D

Joskus ihan kauhulla ajattelen, että mitä jos " vahingossa" toteutankin niitä. En vaan pystyisi estämään....

Huihui.

Ei välttämättä. Haistan tässä pakonomaisen tarpeen diagnosoida kaiken normista poikkeavan.



Oletko miettinyt, AP, että jotkut ihmiset saattavat " vaistota" asenteesi, vaikka eivät varsinaista ajatusta tietysti voi mitenkään lukea.



On ihmisiä, joissa on jotain mistä ei saa kiinni, ja joiden silmistä, pienistä eleistä, sekunnin murto-osan reaktioista voi vaistota, miten taustalla on aivan muuta kuin mistä puhutaan.



Itseäni vituttaa kaiken maailman jonoissa hidastelijat. Tekisi mieli pökätä kaupassa kärryllä perseeseen tai antaa autolla valoissa hiukkasen pökkäämällä vauhtia. Joskus jonkun ihmisen ulosanti ärsyttää niin, että tekisi mieli antaa litsari.

Kyllä mäkin saatoin asiakaspalvelussa työskennellessäni ajatella, että " sais toikin joskus kunnon panon niin ei tarttis täällä känistä" etc.



Ja kyllä sitä joskus pohtii, että " saakohan toi koskaan kunnolla takaapäin.." :)



Kaipa se on ihan normaalia niin kauan kuin tommoset ajatukset vaan käväsee päässä eikä jää sinne pyörimään.