Lue keskustelun säännöt.
Olenko lian kiinni lapsissani? Kaksi alle 1,5-vuotiasta kotona.
02.01.2015 |
Olen viimeisen puolen vuoden aikana käynyt kaupassa pari kertaa aivan yksin, päässyt kerran kampaajalle kahdeksi tunniksi, muuten päässyt pois kotoa alle kymmenen kertaa 1-1,5 tunniksi kerrallaan.
Muutenkaan en ole jaksanut lähteä lasten kanssa käymään oikein missään. Ollaan vaan oltu kotona.
Jaksaisitko itse näin?
Kommentit (10)
Sain lapsia 7 vuodessa 5.
Aina ollaan liikenteessä ja käyn monta kertaa viikossa itsekseni asioilla. Tykkään!
Kuopus on taapero. Käyn siis kaikkien kanssa, osan kanssa tai jokaisen kanssa kaksin. Suosittelen varsinkin tätä että menet toisen lapsen kanssa kahdestaan, näin hän saa kokonaan sinun huomiosi yksin.
Ja ota omaa aikaa, kerran viikossa. Jos et muuten tähän pysty niin perhetyö tai lapsenvahti muutamaksi tunniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisin ehkä olemaan näin tiiviisti kiinni lapsissa (viimeiset 8kk oon ollutkin miltei näin kiinni vauvassa), mutta en kyllä pystyisi vaan hengaamaan kaikkia päiviä kotona. Ulkoilu ja ihmisten ilmoilla käyminen on mulle kotiäitinä välttämätöntä, jo muutama päivä täysin neljän seinän sisällä vaikkapa flunssien vuoksi, ja pää tuntuu hajoavan.
Riippuu lapsista. Jos kovin vaativia ja itkuisia en jaksaisi. Jos helppoja saattaisin jaksaa. Toki omat harrastukset ja työnteko olisi pitänyt lopettaa, en tiedä olisiko minusta siihen.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:08"]
Yh vai parisuhteessa kysyy nro 3.
[/quote]
Parisuhteessa, lasten isä mukana perhe-elämässä puolet kuukaudesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:10"]
Pystyisin ehkä olemaan näin tiiviisti kiinni lapsissa (viimeiset 8kk oon ollutkin miltei näin kiinni vauvassa), mutta en kyllä pystyisi vaan hengaamaan kaikkia päiviä kotona. Ulkoilu ja ihmisten ilmoilla käyminen on mulle kotiäitinä välttämätöntä, jo muutama päivä täysin neljän seinän sisällä vaikkapa flunssien vuoksi, ja pää tuntuu hajoavan.
[/quote]
Olen siis täysin kiinni lapsissa 24h/vrk. Sosiaalinen elämäni on lähes täysin nollassa. Ihmisten ilmoilla käydään tosi harvoin. Joskus mennyt kolmekin viikkoa että en ole kotoa jaksanut lähteä minnekään, eli en ole käynyt edes kaupassa.
Nyt tänä vuonna yritän elvyttää sosiaalisia suhteita ja tuppautua käymään ihmisten luona kylässä. Meillä käy ehkä noin kerran viikossa joku kylässä. Anoppi piipahtaa pikaisesti lähes päivittäin.
Ap
En. Sekoaisin ja olisin surullinen. Tunnen itseni hyvin ja tiedn sen, että suruuntuessani ikäänkuin lamaannun. Se ei olisi lapsillekaan hyväksi. En jaksaisi huolehtia heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis kaikki nyt on mitä sinä tahdot.
Jos olet tyytyväinen nykytilanteeseen niin mikäs siinä. Enemmän se haittaa jos koitat miettiä miten pitäisi olla ja tehdä niin se on huono ja väsyttää enemmän.
Jos kaipaat ystäviä niin kutsu kylään? Tai pyydä jotakuta tulemaan avuksesi ja pääsisit vaikka uimaan? Lapsien kummit tai joku ystäväsi?
Kyllä muutos kannattaa jos muutosta kaipaa. ;)
3
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:26"]
En. Sekoaisin ja olisin surullinen. Tunnen itseni hyvin ja tiedn sen, että suruuntuessani ikäänkuin lamaannun. Se ei olisi lapsillekaan hyväksi. En jaksaisi huolehtia heistä.
[/quote]
Mulla ei ole oikein vaihtoehtoja. Asutaan sen ihan maalla, kauppaan matkaa puoli tuntia, kavereita ei kovin paljon asuinpaikkakunnallamme. Siksi roikun vaan illat täällä netissä heti kun saan lapset nukkumaan :(
Ap
Sinulla on kaksi pientä lasta, jotka ovat pieniä vaan "hetken". Kyllä kerkiät myöhemminkin saada omaa aikaa.