Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä, mies puhui mun asioista mun vanhemmille
26.12.2014 |
On ollut tässä aika mieli maassa, tai siis pahastikin, oon vakavasti masentunut ja on tää masennus jo kroonistunutkin. Tilanne on aika paha siinä mielessä että harkitsen todella itsemurhaa. Mutta käyn terapiassa ja olen hoitosuhteessa, että siinä mielessä yritän ainakin jotain. Olen nyt seurustellut melko vakavasti reilu 2 v, asutaan yhdessä ja kihloista puhetta. Olen 29 ja mies 27.
Mun ongelmat johtuu aika paljon mun lapsuudenkodista. Mun vanhemmat ei koskaan oikein ole ymmärtänyt mikä mua oikein vaivaa jne. Äiti tunnekylmä, ei kykene empatiaan ja isä alkoon menevä henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen. Nyt mun mies on mennyt niille(+mun pikkusiskolle) puhumaan tästä mun tilanteesta. Olen aivan vitun vihainen. En oikein tiiä onko mulla oikeutta olla vihainen. Mitä mieltä? En jaksais ketään enkä mitään. Nyt mun pitää kuunnella noita vanhempia ja pikkusiskoa ja sitä kuinka niin saakelin "huolissaan" ne on, se vaan huonontaa mun oloa, vittu kun en jaksais. Vittu kun vituttaa.
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 00:35"]
Miehen tarkoitusperä kuitenkin lienee ollut hyvä.. Riippuen tosin siitä, kuinka paljon tietää masennuksesi vakavuudesta/siihen johtaneista kotioloista. Halunnut kertoa lähipiirillesi ja jakaa huolen muiden kanssa. Mutta eikö toisaalta ole kiva, että perhe on huolestunut? Vaikka se ahdistaakin, kun saa koko ajan vakuutella, että kaikki on ok/parempaan päin, vaikka ei olisikaan, kun ei jaksa käsitellä asiaa enempää.
[/quote]
Kiitos mielipiteestä. Kai mäkin ajattelen samoin. Mietin että ei tolla miehelläkään helppoa ole, että kohtuutonta vaatia sitä kantamaan kaikkea yksin. Siltikin tuntuu että tässä tuli joku kiila meidän väliin nyt. En tiiä. Toisaalta kai ihan hyvä että on jotain tunteita vaikkakin nyt vihaisuutta sitten. Ettei ole ihan täysin välinpitämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 00:46"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 00:35"]
Miehen tarkoitusperä kuitenkin lienee ollut hyvä.. Riippuen tosin siitä, kuinka paljon tietää masennuksesi vakavuudesta/siihen johtaneista kotioloista. Halunnut kertoa lähipiirillesi ja jakaa huolen muiden kanssa. Mutta eikö toisaalta ole kiva, että perhe on huolestunut? Vaikka se ahdistaakin, kun saa koko ajan vakuutella, että kaikki on ok/parempaan päin, vaikka ei olisikaan, kun ei jaksa käsitellä asiaa enempää.
[/quote]
Kiitos mielipiteestä. Kai mäkin ajattelen samoin. Mietin että ei tolla miehelläkään helppoa ole, että kohtuutonta vaatia sitä kantamaan kaikkea yksin. Siltikin tuntuu että tässä tuli joku kiila meidän väliin nyt. En tiiä. Toisaalta kai ihan hyvä että on jotain tunteita vaikkakin nyt vihaisuutta sitten. Ettei ole ihan täysin välinpitämätön.
[/quote]
Tosiaan, kuten aiemmin sanoin, paljon riippuu siitä, miten paljon miehesi tietää tilanteestasi. Mahdollisesti ajatellut, että vaikka hän ei voi vetää sinua suosta, ehkä koko lähipiiri yhdessä voi. Ja yleensä kai ongelmiin auttaa puhuminen, ja mitä useampi läheinen asioista tietää, sitä enemmän siitä oikeasta sisimmästään voi puhua. Toivottavasti tilanteesi helpottaa ajan myötä.
Miehen tarkoitusperä kuitenkin lienee ollut hyvä.. Riippuen tosin siitä, kuinka paljon tietää masennuksesi vakavuudesta/siihen johtaneista kotioloista. Halunnut kertoa lähipiirillesi ja jakaa huolen muiden kanssa. Mutta eikö toisaalta ole kiva, että perhe on huolestunut? Vaikka se ahdistaakin, kun saa koko ajan vakuutella, että kaikki on ok/parempaan päin, vaikka ei olisikaan, kun ei jaksa käsitellä asiaa enempää.