Onko täällä muita kuusikymppisiä, jotka käyvät keikoilla ja "tyttöjen reissuilla" ja ottavat alkoholia

Juu käyn. Harmi vaan, nykyään menee toipumiseen sen verran, että onnistuu oikeastaan vain lomilla. Liian rankkaa viikonloppuna.

Ennen koronaa käytiin usein puolison kanssa kuuntelemassa live-musiikkia. Tarjosin hänelle myös pari reissua ulkomaille mielimusiikkiaan kuulemaan. Enemmän se oli hänen juttunsa kuin minun ja koronan jälkeen se on jäänyt.

En harrasta tyttöjen reissuja mutta yksin matkustelen. Alkoholia käytän, viimeksi pääsiäisenä käytiin puolison kanssa terassilla ja kotona kuluu alkoholia sekä jano- että ruokajuomana. Humalaan en itseäni juo.

Reissut tullaan tekemään ilman alkoholia . Minä ainakin - en tarvitse sitä. Mutta leikkimieli on mukana - ainakin usein.

Minä hoidan tämän nykyään niin, että "pääpäivä" on aina perjantai ja lauantai ja sunnuntai levätään.

Biletättekö oman ikäisten kanssa vai mielummin nuorempien?

Keikoilla käyn joskus, mutta alkoholin käyttöni on vähentynyt todella paljon. 

Olen huomannut, että uni häiriintyy, seuraavana päivänä on mieliala matala ja toipumiseen menee koko seuraava päivä. Eikä alkoholi ole edes hyvää, ja se vanhentaa naamaa ja lihottaa varsinkin keskivartaloa. Enkä jaksa kuunnella kännisiä. 

Eli 1-2 annosta illassa korkeintaan käytän, jos on sopivaa seuraa, mutta aina ei sitäkään. Hauskaa voi olla kokonaan ilman alkoholiakin. 

Käyn keikoilla ja matkoilla ja juon alkoholia, kunnolla sitten kun juon, mutta yksin, ei mulla mitään kavereita ole. Enkä haluaisikaan, tykkään olla itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Biletättekö oman ikäisten kanssa vai mielummin nuorempien?

Minun reissu- ja keikkakaverit ovat kymmenisen vuotta nuorempia. Eroa ei onneksi vielä huomaa missään.

Meillä on "tyttökerhomme", jonka kanssa käymme silloin tällöin skumpalla. Olemme liki tai hieman yli 70-vuotiaita. Muutama tekee vielä työkeikkoja ja yksi urheilee puolitosissaan. Olemme tavanneet 70-luvulla samassa opiskelija-asunnossa.

Minäkin! Ei elämä lopu vaikka 6-kympoinen lähestyy. Edelleen teen duunia ja opiskelen ja päivitän osaamistani.

Käyn keikoilla, museoissa ja muissa tapahtumissa. Päälle lounaat ja viinit, mutta maltillisesti.

Joskus, tosi harvoin, nollaan kunnolla, silloin voi olla huterampi olo seuraavan päivän.

Kuudenkympin ja kuoleman välimaastossa tyttöjen illat ovat vähentyneet huomattavasti.

Joskus mennään tyttöjen kanssa hautausmaalle kävelylle ja bongaillaan saman ikäluokan ihmisten hautoja ja festareilla käyntien tilalle ovat tulleet hautajaisissa tapahtuvat tapaamiset ja tutut virret, jotka osataan jo ulkoa.

Rane kavereineen hoitaa hommat mun kotona. Tuovat pullot tullessaan.

Juu, kyllä useamman kerran vuodessa tulee käytyä. Ei sentään enää joka kuukausi. Yleensä illanistujaisissa jonkun kotona, keikalla, mökkireissulla tai festareilla. Kaverit ovat nuorempia kun minä ja heiltä saa energiaa ja virtaa. Tuntee itsensäkin 10 vuotta nuoremmaksi. Tosin sitten on kyllä viikon verran ihan poikki tämmöisten jälkeen, vaikka alkoholimäärät ovat vain murto-osa entisestä.