Kehunpa tässä lastemme päiväkoteja ja hoitajia

Olen vähän hämmästellen lukenut täältä mm. lto:n ja hoitajien kommentteja siitä, miten kamala paikka päiväkoti on lapsille, meluisa, riitaisa ja pelkkä säilytyspaikka. Vanhemmille sitten vakuutellaan muuta (miksi?), jotta totuus ei selviäisi.

En ymmärrä tällaisten ihmisten ammattiylpeyttä. Jos vuodesta toiseen teet työtä huonosti, mahdottomassa tilanteessa, niin miksi ihmeessä et saa suutasi auki esimiestesi suuntaan ja asiakkaiden suuntaan. Miksi vain mahdollistat tilanteen ja valitat anonyymisti? Uskon nimittäin, että niitä huonojakin päiväkoteja on olemassa. Olen itse tutustunut kolmen päiväkodin toimintaan ja olen ollut varsin tyytyväinen niihin kaikkiin. Jokaisessa on ollut ongelmansa, mutta olen kohtuullinen ihminen, kasvatusalalla itsekin enkä kuvittee mahdottomuuksia. Esim. samaan aikaan esikoisen kanssa oli tutustumassa toinen äiti päiväkotiin, hänelläkin esikoinen. Jo ensi minuuteista kiinnitin huomiota siihen, että äiti vietti joka sekunnin lapsensa kanssa, leikki, ojensi leluja, ohjasi ja pysyi vierellä joka sekunti. Oma lapseni leikki huoneen toisella laidalla lelujen kanssa, otti kontaktia muihin aikuisiin ja vain välillä vilkasii, että vielä siellä nurkassa seurasin tilannetta. Päivän päätteeksi tämä äiti kysyi hoitajalta, miten ihmeessä he pystyvät sitten huolehtimaan hänen lapsestaan, kun tämä on niin vilkas (ei se lapsi vilkas ollut vaan äiti kulki varjona perässä joka sekunti). Hoitaja tokaisi, että tarvittaessa suljetaan ovi ja kyllähän ne noista muista ryhmistä palauttavat ylimääräiset tänne. Äidin ilme oli sanoinkuvaamaton!

Jos odotukset ovat kovin epärealistiset ja kuvitellaan, että ne hoitajat ovat oikeasti korvaamassa äidit ja isät täydellisesti, mennään metsään. Lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ei tarkoita, että se lapsi määrää tahdin ja henkilökunta vikisee vaan että ikätasoon nähden lasta ohjataan ryhmän mukana toimimiseen. Ihan kelpo päiväkotilainen tuli tuostakin lapsesta ja äitinsä on ollut päiväkotiin niin tyytyväinen, että on laittanut sinne kaikki muutkin lapsensa.

Haluan oikaista muutamia yleisiä virheitä, joita jotkut (kotiäidit?) viljelevät päiväkodista. Toki puhun vain kolmen päiväkodin kokemuksella.

- hoitopäivät eivät ole kaikilla lapsilla pitkät. Vien ja haen lasta päiväokotiin hyvin vaihtelevasti, ja ennen puolta kahdeksaa ei ole ollut yhdessäkään päiväkodissa kuin 2-4 lasta koko päiväkodissa (noin 50 lasta). Aamiaiselle tulee noin puolet ja klo 8-9 suurin osa niin, että kun olen tuonut klo 8.40 niin eteisessä on yleensä ruuhkaa. Illalla haen vaihteleviin aikoihin, klo 15 lähtee yleensä lapseni ryhmästä säännöllisesti kolme lasta, muista ryhmistä myös muutama ja jo klo 15.30 päiväkodin pihalla on ruuhkaa. Klo 16 on haettu yli puolet ja klo 16.30 pihalla on yleensä muutama lapsi, viimeksi kaksi.  Puhutaan siis alle 5% lapsista, joilla on pitkä päivä eikä näistäkään tiedetä, mihin aikaan heidät on tuotu.

- meidän päiväkodissamme ei ole mitään kirkumista, meteliä, huutoa. Tuon ja haen vaihteleviin aikoihin enkä ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen, missä olisi ollut minkäänlaista kaaosta. Elokuussa lapset ovat kuulemma kesän jäjiltä kokeilevampia, mutta jo lokakuussa tilanne on ollut normaali. Meillä lapset leikkivät pienryhmissä. Yksi ryhmä nukkarissa, yksi päivähuoneessa ja yksi eteisaulassa. Lapsia on näissä ryhmissä 6-7 ja he ovat jakautuneet kahteen leikkiin. Osa pelaa lautapelejä tai piirtää, osa leikkii kotia, osa kauppaa, osa autoleikkiä, osa rakentelee legoilla tai magneeteilla. Yhtään kirkumista tai riehumista ei ole tullut vastaan, hoitajat ovat aina olleet hyväntuulisia ja iloisia, jopa niinä päivinä, kun ovat todenneet, että oli vilkkaita lapsia ja piti olla tänään tiukempi. Ulkona leikitään rajuja leikkejä, askartelut tehdään pienissä ryhmissä.

- se varhaiskasvatus on ihan peruskasvatusta, sitä, mitä tehdään kotonakin mutta niin, että otetaan huomioon muut, odotetaan vuoroa ja mennään toki ryhmän ehdoilla. Lapset pääsevät ottamaan ruokaa muutama lapsi kerrallaan, jaj toiset vielä leikkivät leikkejä nukkarissa. Koskaan ei yritetä viedä koko laumaa mihinkään vaan aina pienissä ryhmissä. Lapsia kannustetaan hyviin pöytätapoihin esimerkin voimin. Ei ole tönimistä (tästä monet jaksavat aina vängätä), mitä nyt joskus joku lapsi suuttuu ja häntä pitää rauhoitella, mutta näinhän nyt tapahtuu kodeissakin. Lapset ulkoilevat, syövät ja nukkuvat, leikkivät, laulavat ja askartelevat ja siinä sivussa oppivat toimimaan ryhmässä. En mitenkään voi allekirjoittaa väitettä että lapset ovat vain säilytyksessä melussa ja metelissä. Meidän päiväkodissamme on kahden hoitajankin lapset, joten aika hyvä päiväkoti on varmaan kyseessä.

Se, mitä itse toivoisin ajoittain lisää, olisi tietysti nämä vaativammat asiat kuten kynäotteen harjoittamista, palloleikkien treenausta (tätä päiväkodissa ei ole oikeastaan lainkaan paitsi pihapallo eskareilla jalkapallon potkimiseen), lapsen motoriikan seuraamista jne. mutta päiväkodissamme näitäkin toki seurataan, niitä vain harjoitetaan aika vähän. Lapseni käy toiminta- ja puheterapiassa ja ideaalitilanteessa lapsi saisi näitä terapioita päiväkodissa niin että esim. lto olisi mukana ja voisi ottaa vinkkejä terapeutilta suoraan.  En ole koskaan ymmärätnyt ajatusta siitä, että lapsi menee terapeutille täysin keinotekoiseen tilanteeseen, vaikka jo päiväkodissa pitäisi olla ammattitatoista henkilökuntaa terapeutin

Olen erityisen tyytyväinen päiväkodissamme siihen, että myös hankalia asioita tuodaan esille. Olen ollut niistä eri mieltä mutta aikuisina olemme kyenneet keskustelemaan asioista. En ymmärrä, minkälainen ihminen kykenee valehtelemaan vanhemmille kaiken olevan hyvin jos näin ei kuitenkaan ole. Ei ainakaan kovin ammattitaitoinen ihminen.