Kyllästyin olemaan ystävyyssuhteiden aktiivinen osapuoli.

Tiedän tunteen! Facebookissakin kun ihan yleisesti kyselen tulisko joku käymään tai lähtiskö joku mun kans johonkin, kukaan ei vastaa. Olenkin ajatellut poistaa sieltä koko profiilin ja katsotaanpa kuinka moni "ystävä" kyselee sen jälkeen kuulumisia. Eipä tuota nykyäänkää kukaan kysele. Aina kun kysyn joltakin että mitä kuuluu, vastaillaan jotain ympäri pyöreää ja ei ikinä kysytä takaisin. Mistä sitä sais uusia kavereita? :D

Mulla on aika lailla sama. Olen tänä vuonna vähitellen opetellut, että kaikkiin konsertteihin, elokuviin, tapahtumiin voi mennä yksin. Jotenkin nolo olo kyllä on silloin, kun joku puolituttu sitten törmää siihen.

Kahvilaan kynnys on korkea. Huomenna aion toteuttaa senkin. Haaveilen tabletista "suojakilveksi", luontevampaa istua kahvilassa yksin, mutta pelkään, että se lisää mun nettiriippuvuutta. 

Mulla kyllä on se, että ne ihmiset ei enää vastanneet mun menoehdotuksiin, vaikka ennen meillä on aina ollut kivaa. Näin, että lukivat facesta yksityisviestit, mutta jättivät vastaamatta. Kurjaa, luulin niitä fiksummiksi. :(

Samoin olen tehnyt. Ennen aina käytiin kylässä, mutta kukaan ei tullut ikinä meille. Lopetettiin kyläilyt kun alkoi tuntua että tyrkytetään itseämme toisille. Soittelin ihmisille mutta kukaan ei soittanut takaisin. No, oikeastaan on kivempi näin. Paria hyvää ystävää on, mutta parasta on olla oman perheen kanssa. Että ei v*ttu väkisin. Pettymys on myös sukulaiset. Meidän pitäis aina matkustaa kotiseudulle ja kyläillä siellä kaikkien luona, mutta kukaan ei viitsisi tulla käymään täällä, parin sadan kilometrin päässä. Ikinä. Oon sitte vähentänyt kotiseudulla käynninkin kertaan vuodessa. Oon yrittänyt myös ehdottaa että kun mennään kotiseudulla käymään niin ihmiset tulis samaan paikkaan kerralla niin näkis monia. Ei passaa, jokaisen luona on käytävä erikseen. Ei sitten käydä kuin parin luona. En jaksa enää sitä että vapaat menee tuntiaikataululla talosta toiseen juostessa. Lapsetkin kiukuttelee ja väsyy. Ollaan sitte yksin perkele!

Sama mulla. Olen yrittänyt olla itse aktiivinen, kysynyt nähtäisiinkö jne. Vastauksia kyllä saan, eli 'meidän pitäis nähdä', 'joo ilmoittelen kun tiedän koska oon vapaana', jne. Ja sitten ei mitään kuitenkaan :) En jaksa kyllä tuollaista pelleilyä enää yhtään keneltäkään 'kaverilta', olen sitten mieluummin yksin.

5 jatkaa: Jotenkin harmittaa, että miksi ihmiset sitten itsekin on aktiivisia välillä ja ehdottavat menoja (jotka ei sitten koskaan toteudu) jos kerta mun seura ei kiinnosta? Ei mua oikeasti kiinnosta puhua näkemisistä vaan lämpimikseni jossain facebookissa, haluaisin oikeasti tavata ja käydä vaikka kahvilla. Nyt kun ei edes seurustele niin yksinhän tässä joutuu käymään baareissa ja shoppailemassa...aika kurjaa.

Tiedän. Pari sellaista sattunut kohdalle. Eräänkin kohdalla mulle tuli lopulta tosi vaivaantunut olo ja tunsin että suorastaan tyrkytän seuraani hänelle väkisin, vaikka hän itse puhui tapaamisista ja tekemisistä. Nimenomaan puhui. Kyllä se loukkasi, kun lopulta tajusin hänen puhuvan lämpimikseen. Ja jos tapaaminen tai joku suunnitelma toteutui, se toteutui siksi kun minä järjestin sen (siis ne hänenkin ehdottamat ideat joiden eteen ei muuten itse tehnyt juuri mitään, ilmeisesti riittävä panos häneltä mielestään oli ideoiden puolivillainen ilmaanheittely). Ei vastavuoroisuutta. En halua olla sellaisen kaveri jolla ei ole mulle aikaa ja ketä ei selvästikään kiinnosta seurani. Niin ja oli vielä aina myöhässä joka paikasta, pahimmillaan 1,5 tuntia. Paha se on yksin rakentaa mitään ystävyyttä kun ei se onnistu.