Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä olet alkanut odottamaan kuolemaa?
01.01.2015 |
Minkä ikäisenä olet kokenut, että elämä on jo ohi, mikään ei enää kannata, ei ole kummempia tulevaisuuden suunnitelmia enää mikään ei enää tunnu miltään ja elämä on muuttunut pelkäksi ajantapoksi ja kuoleman odotteluksi?
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:04"]
Sinä taas. Olit eilen tuota pohtimassa täällä.
[/quote]
sori jos aihetta on käsitelty jo aiemmin. voisitko linkittää tuohon aiempaan keskusteluun? En käynyt tällä palstalla eilen kuin nopeasti vilkaisemassa, joten keskustelu on mennyt ohi.
-ap
No mulla oli vasta 25 kun heräsin, että suuret suuntaviivat on nyt suunnilleen sitten tässä ja loppu on alamäkeä, voisin yhtä hyvin kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kun tulin emättimestä ulos. Siitä päivästä lähtien elämä lyhenee päivä päivältä.
Mä aloin ajatella ja toivoa kuolemaa 6-7v ikäisenä. Oon nyt 22v ja toivon edelleen että kuolisin. Itsemurhaa en pysty tekemään ja mikä olisi edes sellainen tapa jolla varmasti kuolisi? Lohduttaa se, että jonain päivänä minäkin lopulta kuolen, viimestään vanhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta isoisäni alkoi sitä ajattelemaan n. 92-vuotiaana. 90-vuotiaaksi meni ja eli vielä täysillä ja suunnitteli tulevaa, senkin jälkeen olisi, jos olisi kunto kestänyt. Noin vuotta ennen kuolemaa alkoi vasta ajattelemaan, että tämä elämä alkaisi olemaan kohta tässä.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:31"]
Mä aloin ajatella ja toivoa kuolemaa 6-7v ikäisenä. Oon nyt 22v ja toivon edelleen että kuolisin. Itsemurhaa en pysty tekemään ja mikä olisi edes sellainen tapa jolla varmasti kuolisi? Lohduttaa se, että jonain päivänä minäkin lopulta kuolen, viimestään vanhuuteen.
[/quote]
Tee sankaritekoja, rohkeita pelastustöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:40"]
9v. Aika surullista.
[/quote]
Tapahtuiko tuon ikäisenä jotain, mikä aiheutti luovuttamise elämän suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruumis kuolee, henki ei. Henki haluaa toteutua vain ruumiin kautta, jolloin se on mahdollista. Eläessään kuolemaa toivovat eivät tiedä, että kuoleman jälkeen haluavat palata. Epätoivoisesti.
37
Työpaikan vaihtamisen myötä. Moista työpaikkakiusaamista en ole ennen tavannut, se on vienyt elämänhaluni. Pois ois päästävä, mutten tiedä minne.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 19:19"]
Ruumis kuolee, henki ei. Henki haluaa toteutua vain ruumiin kautta, jolloin se on mahdollista. Eläessään kuolemaa toivovat eivät tiedä, että kuoleman jälkeen haluavat palata. Epätoivoisesti.
[/quote]
näinhän se on. Olen lukenut monia tarinoita ihmisistä, jotka ovat virallisesti kuolleet ja käväisseet tuolla puolen: siellä on paljon jengiä kuumeisesti odottamassa, että pääsee taas takas tänne fyysiseen olotilaan. :)
Just siitä syystä itsekään en enää mieti itsemurhaa, katellaa ja kärsitää tää nyt loppuun. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava aalto tuo mukanaan.
18-vuotiaana vakavan sairastumisen myötä. Tällä hetkellä olen terve, mutta pelkään jatkuvasti että sairaus uusiutuu.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 19:26"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 19:19"]
Ruumis kuolee, henki ei. Henki haluaa toteutua vain ruumiin kautta, jolloin se on mahdollista. Eläessään kuolemaa toivovat eivät tiedä, että kuoleman jälkeen haluavat palata. Epätoivoisesti.
[/quote]
näinhän se on. Olen lukenut monia tarinoita ihmisistä, jotka ovat virallisesti kuolleet ja käväisseet tuolla puolen: siellä on paljon jengiä kuumeisesti odottamassa, että pääsee taas takas tänne fyysiseen olotilaan. :)
Just siitä syystä itsekään en enää mieti itsemurhaa, katellaa ja kärsitää tää nyt loppuun. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava aalto tuo mukanaan.
[/quote]
Niin. Seuraava elämä voi olla vaikka pahempaa.
Muista sielunsuunnitelma.
Sinä taas. Olit eilen tuota pohtimassa täällä.