Lue keskustelun säännöt.
Isä ei tuonut lasta tapaamiseen :(
14.12.2014 |
Yksi lapsistani asuu isänsä kanssa, ja asioiden hoito hänen kanssaan on ollut haasteellista. Mikään ei hoidu, asioita ei voi suunnitella jne. Niinpä olemme nyt suositusten mukaisesti sopineet kaikille lapsille tarkat tapaamisajat sos.toimistossa. Päivät on sovittu kellonaikoineen epäsäännöllisen vuorotyöni vuoksi. Ennen tätä isä ei tavannut muita lapsiaan kuukausiin ja minä en koskaan tiennyt etukäteen milloin näen isällään asuvaa lasta.
Nyt minun luonani asuvat lapset ovat käyneet isällään sovitusti kolme kertaa, tosin eilen isä toi heidät yllättäen etuajassa koska on kuulemma omia menoja. Tänään pojan piti tulla luokseni, mutta ei ole näkynyt eikä kuulunut. Puhelimeen ei vastata. Ovat ilmeisesti jossain reissussa. Surettaa, en ole nähnyt lastani kahteen viikkoon ja ikävä on valtava. Edes tarkat sopimukset eivät näköjään auta, asiat eivät suju kuten pitäisi. Taas ahdistaa miten jatkossa menee.
Mitä voin tehdä? Ilmoitan kyllä sos.toimistoon huomenna.
Kommentit (4)
Ota se sika takaisin niin ei ole ongelmaa. t ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkoselle kiitos sympatiasta. :) On vielä muutenkin "haavat auki" tilanteesta jossa en näe omaa lastani päivittäin, epätietoisuus tapaamisista ei ainakaan auta. Minunkin exäni kiukkuilee ja laittelee epäasiallista viestiä jos asiat ei mene hänen toiveensa mukaisesti. Kerran soitti yllättäen iltakymmeneltä että tule nyt hakemaan lapsi, hän lähtee mökkeilemään jonkun kaverinsa kanssa. Olin jo nukkumassa ennen aamuvuoroon lähtöä, ja miehen kommentti oli "pakko sitten jättää yksin kun ei oma äiti halua ottaa".
Miten voi olla aikuiselle ihmiselle niin ylivoimaista elää "suunnitelmallisesti", aina muut joutuvat reagoimaan yhden mielihalujen mukaan. Jos jollakulla on vinkkejä tms. tilanteen parantamiseksi niin otan kiitollisena vastaan. Lapsen muuttaminen luokseni ei taida olla toteutettavissa, hän on 12v täyttänyt ja halusi muuttaa isän mukana. Vuoroviikot eivät käytännön syistä onnistu. Toivoisin vain näkeväni lasta joka viikko ja voivani luottaa sovittuun. Alkaa jo jännittämään jättääkö taas kohta muita lapsiaan tapaamatta. Kuinkahan kauan tuo vapauden huuma ja menojalan vipatus teinin ajatusmaailmoineen yleensä eron jälkeen kestää...?
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:51"]
Kakkoselle kiitos sympatiasta. :) On vielä muutenkin "haavat auki" tilanteesta jossa en näe omaa lastani päivittäin, epätietoisuus tapaamisista ei ainakaan auta. Minunkin exäni kiukkuilee ja laittelee epäasiallista viestiä jos asiat ei mene hänen toiveensa mukaisesti. Kerran soitti yllättäen iltakymmeneltä että tule nyt hakemaan lapsi, hän lähtee mökkeilemään jonkun kaverinsa kanssa. Olin jo nukkumassa ennen aamuvuoroon lähtöä, ja miehen kommentti oli "pakko sitten jättää yksin kun ei oma äiti halua ottaa".
Miten voi olla aikuiselle ihmiselle niin ylivoimaista elää "suunnitelmallisesti", aina muut joutuvat reagoimaan yhden mielihalujen mukaan. Jos jollakulla on vinkkejä tms. tilanteen parantamiseksi niin otan kiitollisena vastaan. Lapsen muuttaminen luokseni ei taida olla toteutettavissa, hän on 12v täyttänyt ja halusi muuttaa isän mukana. Vuoroviikot eivät käytännön syistä onnistu. Toivoisin vain näkeväni lasta joka viikko ja voivani luottaa sovittuun. Alkaa jo jännittämään jättääkö taas kohta muita lapsiaan tapaamatta. Kuinkahan kauan tuo vapauden huuma ja menojalan vipatus teinin ajatusmaailmoineen yleensä eron jälkeen kestää...?
[/quote]
Kuulostaa aivan eksältäni. Käsittämätöntä että aikuinen ihminen tai ylipäätään kukaan ihminen voi olla noin ilkeä, itsekäs ja vaikea, suorastaan vittumainen. Minun eksäni kaikenlisäksi syyttää että kohdistan häneen henkistä väkivaltaa, mikä on täysin tuulesta temmattua. Hänelle henkinen väkivalta on sitä, että en suostu hänen yllätyksellisiin suunnitelmanmuutoksiin ja anna tavata lasta milloin vain randomisti, vaan pyrin noudattamaan sopimusta (koska muu meidän välillä ei todellakaan toimi, menee vain minun pomputteluksi).
Täällä myös haavat auki ja paraneminen hidastuu, kun toinen ei osaa henkisesti päästää irti, vaan tekee kaikkensa tehdäkseen elämästäni vaikeaa ja ahdistavaa. :(
Yksi vinkki on kyllä, joka on tässä tilanteessa jo auttanutkin: lastensuojeluun ilmoitus, jos eksän toiminta vahingoittaa lasta, esim. peruuntuneet tapaamiset toistuvasti ovat tällainen syy. Reilusti vaan kova kovaa vastaan ja palautusta maan pinnalle, säännöllinen tapaamisrytmi ja sovituista asioista kiinnipitäminen on lapsen turvallisuudentunteelle ensisijaisen tärkeää ja ne sitovat sopimuksen molempia osapuolia lapsen edun vuoksi! Kuten myös se on tärkeää, että lapsella on kaksi vanhempaa, jotka ovat henkisesti vakaita ja levänneitä. Jatkuvaa ahdistelemista ja asioiden vaikeaksi tekemistä ei tarvitse eikä pidä sietää! Rankkaa tämä on, mutta minä en enää anna eksän hyppiä silmille.
-2
Mulla on samantyylisiä ongelmia lapseni etäisän kanssa. Meillä vaan lapsi on melkein aina minulla. Isä ilmoittaa ettei ota lasta (tarkasti sosiaalitoimen kanssa) sovittuun tapaamiseen. Joudun tekemään kaikki suunnitelmat uusiksi. Sitten yllättäen isä keksii jonkun uuden tapaamisajan ja jos se ei sovi minulle, niin olen kauhea ämmä ja sietäisin kuolla. Tunnen tuskasi. :(