Jokaisen kannattaisi nuorena aikuisena oppia asumaan yksin

Olen viime aikoina auttanut yhtä kaveriani (n. 30-v.), joka on eroamassa avopuolisostaan. Tulee häntä katsellessa mieleen, että olisi ollut hyvä, jos hän olisi opetellut asumaan itsekseen ennen yhteenmuuttoa. Muutti siis suoraan kotoa poikaystävänsä kanssa yhteen. Nyt kun suhde on ohi, tuntuu hänestä varmaan tavallista enemmän siltä, että on jäänyt aivan tyhjän päälle.

Olen auttanut ystävääni paljon ihan käytännön asioissa (uuden asunnon järjestäminen yms.) ja ollut myös ihan seurana iltaisin, kun yksinäisyys on häntä ahdistanut. Toivon, ettei hän hyppää uuteen (huonoon) suhteeseen pian vain siksi, ettei hän kertomansa mukaan osaa asua yksin.