Millaiset hautajaiset haluaisit itsellesi?

Pienimuotoiset, kauniit, tyylikkäät hautajaiset. Tuhkaus ja ruokailu kivassa ravintolassa lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken. Ei mustia vaatteita, virsiä, muistopuheita jne.



Toisaalta ajattelen niin, että kun minä olen poissa, on oikeastaan aivan sama miten hautaamiseni hoidetaan. Jos rakkaimpani saavat lohtua pitkän kaavan hautajaisista, maahan hautaamisesta, makaroonilaatikosta, karjalanpaistista ja virsistä seurakuntatalolla, niin se heille suotakoon. En varmaankaan tule koskaan esittämään toivomuksia hautaamiseni suhteen, se tuntuisi minusta itsekkäältä.

Minulla itselleni on kuoleman jälkeen ihan yks ja sama, miten minut haudataan. Minun kroppani ei kuitenkaan enää tunne tai näe mitään. Sen sijaan niillä ihmisillä (mies?, muut omaiset?), jotka surevat kuolemaani ja järjestävät hautajaiset saattavat kokea esimerkiksi polttohautauksen ahdistavana tai sen että tuhkat sirotellaan ilman tuhkauurnaa tai yleensä jokin asia voi ahdistaa heitä. Siksi he saavat järjestää mieleisensä hautajaiset, että saavat mielenrauhan itselleen, koska ovat järjestäneet minulle omasta mielestään hyvät hautajaiset.

tuhve:

Minulla itselleni on kuoleman jälkeen ihan yks ja sama, miten minut haudataan. Minun kroppani ei kuitenkaan enää tunne tai näe mitään. Sen sijaan niillä ihmisillä (mies?, muut omaiset?), jotka surevat kuolemaani ja järjestävät hautajaiset saattavat kokea esimerkiksi polttohautauksen ahdistavana tai sen että tuhkat sirotellaan ilman tuhkauurnaa tai yleensä jokin asia voi ahdistaa heitä. Siksi he saavat järjestää mieleisensä hautajaiset, että saavat mielenrauhan itselleen, koska ovat järjestäneet minulle omasta mielestään hyvät hautajaiset.

En pidä kovin korrektina, että rupeaisin määräämään, miten hautajaiset vietetään. Toisaalta ymmärrän, että joku haluaa tavallaan tehdä viimeisen palveluksen vainajalle. Esim. omien vanhempieni kohdalla pidän itsestäänselvänä, että hautajaiset ovat kuten he haluavat. Se vain tuntuu oikealta niin.



Mutta jos mies kysyisi, millaiset hautajaiset haluaisin, voisin ajatuksistani kertoa. Hautajaisista tulisi hyvin yksinkertaiset ja lyhyet. En haluaisi mitään kukka-asetelmia, vaan että niihin menevät rahat laitettaisi lasten tai lastenlasten koulutuksen tukemiseen. Jos nyt joku kukkia haluaa sinne tuoda, niin yksi tummanpunainen gerbera. Se on lempikukkani :) En tykkää värssyjen luvusta, joten sitäkään ei olisi. Ei myöskään adressien lukemista... Muistotilaisuudessa voisi kierrättää kirjaa, johon ihmiset kirjoittaisivat muistojaan minusta. Se olisi hieno lahja jälkipolville. Haluaisin tilaisuuden olevan muistutus siitä, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Kerrottaisi miten uskoin ja toivoin kuoleman jälkeen olevan. Kaikki simppeliä, yksinkertaista ja kaavoihin kangistumatonta.



Mutta joka hautajaiseni järjestää, saa itse päättää, miten tekee. Jos kaikkein parhaimmalta tuntuu olla järjestämättä mitään tilaisuuksia, niin se sopii minulle. Enhän minä siitä itse tiedä mitään.

Mutta sen tiedän, että haluan kyllä hautajaisista itselleni sopivat, eikä mitään sukulaisten miellyttämistä. Lähinnä tässä on siis kyse siitä, että itse olen ateisti, enkä siis halua mitään uskonnollista lähellekään hautajaisiani.



Sen tiedän, että haluan polttohautauksen ja hienoa olisi, jos tuhka voitaisiin ripotella mereen, koska meri on minulle jollain tapaa läheinen asia. Muuta en ole miettinyt, tuhkaus, mereen ripottelu ja uskonnollisuuden puuttuminen ovat tärkeimmät asiat.



Jouduin aikoinaan puolustamaan pikkusiskoani hänen kuolemansa jälkeen, kun äitini halusi kaikki mahdolliset kristityt asiat hänen hautajaisiinsa. Siskoni oli eronnut kirkosta, eikä uskonut moisiin. Onneksi hän oli merkittänyt kirkonkirjoihin, ettei halunnut hautaansiunausta, muuten olisin joutunut ottamaan aika pahastikin yhteen äitini kanssa. Eli kyllä mielestäni kyse on myös vainajan ajatuksista ja toiveista, ovathan ne kuitenkin hänen hautajaisensa, joten mukavaa olisi, että ne olisivat myös hänen näköisensä, eivätkä kaikkien muiden.

kun nyt, hautajais varmaan yleiseen tapaan, maan poveen, polttohautaus on jotenkin vieras, ainakin mulle.

Muistotilaisuudessa haluan jonkun kertovan ettei kuolema ole ikuinen ero läheisistään jotka uskovat samoin Jeesukseen, saavat kerran kohdata kun Kuningas tulee hakemaan omansa. Siinä mielessä

kuolema ei ole " kamalaa" , kun on usko joka kantaa kuoleman rajan yli ja sitä rajaa ei tarvitse itse ylittää vaan sinulla on vierellä Jeesus, jolla on kaikki valata niin elämässä kuin kuolemassa.

Muistotilaisuuden en halua olla niinkään surullinen vaan iloita että olen päässyt jo voittajana perille taivaallisen Isän luo odottamaan tulevia rakkaita ja toivon että siinä tilaisuudessa joku voi antaa elämänsä Jeesukselle. Siinä voisi viettää pelastuskokouksen.

Olen tehnyt läheisilleni selväksi että haluan polttohautauksen. Minua inhottaa ihan hirveästi ajatus siitä, että minut lempattaisiin maahan ja sitten kaikenlaiset ötökät, madot yms. söisi minut. (Inhoan ja pelkään ötököitä) Olen sanonut että palaan haudan takaa kostamaan jos minua ei polttohaudata. Sen jälkeen on yksi lysti mitä tekevät, saavat työntää tuhkani vaikka vessasta alas.



Tietysti toivon että mitään tilaisuutta ei pidettäisi - olen ollut muutamissa hautajaisissa ja niissä on paikalla saapunut vainajan puolituttuja, jotka eivät ole tavanneet vainajaa pitkään aikaan eivätkä ole koskaan läheisiä olleetkaan. Ja sitten nämä tekopyhät ihmiset tulevat vollottamaan suurieleisesti ihan kuin olisivat todellakin menettäneet jotakin suurtakin. En haluaisi että omiin hautajaisiini tulisi jotain puolituttuja vollottamaan ja pilaamaan läheisteni tilaisuuden. Varsinkaan sellaiset ihmiset jotka eivät ole olleet tukenani vaikeimpina aikoinani.



Toivon myös että mitään uskonnollista ei tässä mahdollisessa tilaisuudessa harjotettaisi, se loukkaisi kovasti muistoani. Varsinkin jos puhuttaisiin tyyliin " Laura on nyt Isän luona" mikä olisi täysin elämänkatsomukseni vastaista. Varsinkin jos vielä lukisivat raamattua ja veisaisivat virsiä.



Pystyyköhän tästä tekemään ihan kirjallisen tahdon? Luulen että muistoni raiskataan muuten juuri edellä mainituilla tavoilla...

Eipä tuota ole tullut paljon ajatelleeksi. Ne, jotka jäävät jälkeen, varmaan miettivät, mikä heitä parhaiten lohduttaa. Hautajaisissani saa itkeä ja saa nauraa, ei tartte napata valiumia ;) Haluan polttohautauksen, tuhkat ehkä sirotellaan jonnekin.



Niin, ja elinluovutustestamentti kulkee lompakossa ja on läheisille tehty selväksi.