Olen oppinut täältä, että ystävät eivät jaksa kuunnella.
Nyt olen sitten hiljalleen valinnut strategian, etten puhu asioistani enää muille. En voi sanoa, että se olisi tuonut hyvää mieltä, mutta ainakaan en
kuormita ketään
pakota ketään olevaan likasankona
pakota ketään olemaan vastentahtoisena terapeuttina
enkä etenkään joudu kantamaan energiasyöpön liikanimeä.
Yksinäinen, sitä minä olen, enemmän kuin koskaan, mutta vielä suurempi kauhistus on, että vedän muut mukanani lokaan.
Kommentit (3)
Kannattaa muistaa että tuolla tavoin voi ystävyys kuihtua pintapuoliseksi. Vastavuoroisuus ja kohtuus on avainsanoja tässä, voi ystäville puhua myös negatiivisiä juttujakin kunhan muistaa nuo avainsanat.
Monesti ne vuodattajat ovat itse semmoisia että itse eivät kuuntele. Muille on kiva jakaa huolia, mutta kukaan ei jaksa kuunnella toisten huolia. Kohtuus on tosiaan tärkeää.
Mulla on vähän sama tunne. Elämässä on ollut liikaa tragediaa, kaverit ei kestä sitä. En voi mitään sille että elämä ei oo auvoa ja onnea koko ajan. Mutta enää en puhu muille asioistani.