Täs teil jouluevankeljumi turu murttel

 
 
Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See ol ensimmäine kert ja tapahtus sillon ku Quirinius ol seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokane oman kaupunkisses.
 
Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs seime, ku kortteris ei ollu heil tila.
 
Siäl ol paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil:
"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."
 
Ja siin samas ol enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:
"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta."
 
Ku enkelit ol menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti."
 
Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik ku kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.
 
Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik ol juur niin ko heil oli sanottu.

-ooo-