en saanut apua masenukseen ja ahdistukseen
Kävin siis joskus syksyllä lääkärissä puhumassa masentuneisuudestani ja sosiaalistentilanteiden pelosta. Lääkäri antoi vaan lääke reseptin ja pyysi käymään uudelleen kuukauden kuluttua. Näimme sitten kuukauden kuluttua ja lääkeannosta nostettiin. Seuraava tapaaminen sovittiin nyt joulukuulle. Nyt kävin taas ja lääkäri kirjoitti reseptin vuodeksi eteenpäin ja sanoi että tavataan sitten vuoden kuluttua.
Lääkäri ei edes ehdottanut mitään terapiaa, lääkkeitä vaan vaikka joka kerran sanoin, että ei ne kauheasti ole auttaneet :( en itsekään uskaltanut kysyä että pääsisinkö juttelemaan ammattiauttajan kanssa, mutta mielestäni lääkärin olisi pitänyt ehdottaa sellaista.
mitä mieltä te olette? saako apua? ja miten?
Kommentit (9)
Tämä on sellainen asia, että pitää itse avata suunsa :( lääkkeitä ne ekana tyrkkää, mikä on mielestäni tosi huono juttu :/
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 10:25"]
en itsekään uskaltanut kysyä että pääsisinkö juttelemaan ammattiauttajan kanssa, mutta mielestäni lääkärin olisi pitänyt ehdottaa sellaista.
mitä mieltä te olette? saako apua? ja miten?
[/quote]
Miksi et uskaltanut kysyä keskusteluapua? Varaa uusi aika ja PYYDÄ keskusteluapua. Tai mene yksityisesti jos rahat riittää. Ei lääkärit ole ajatustenlukijoita
Niin, mutta älä suostu. Mullekin joskus tyrkytettiin lääkkeitä enkä syönyt.
Valitettavasti tuollaista se on. Itse sairastin yli 10 vuotta masennusta ja paniikkihäiriötä, enkä koskaan saanut muuta kuin lääkereseptejä. Kun taas yksi lääke ei auttanut, vaihdettiin toiseen. Ja joka vaihdon aikana oli kovat vieroitusoireet entisistä ja totutteluoireet uusiin. Lopulta söin kovia neuroleptejä, jotka turruttivat niin zombieksi ettei tuskaa ja ahdistusta juuri ollut, mutta en myöskään ollut mitenkään toimintakykyinen elämässäni. Siinä vaiheessa kun psykiatrin ehdotus oli eläkkeelle hakeminen, sisuunnuin ja päätin että EI, en tahdo. Heitin kaikki lääkkeet menemään ja lopulta toivuin itse ongelmistani. Toipumisvaihe oli kyllä järjettömän raskas ja sisälsi mm. yhden itsemurhayrityksen epätoivon järkyttävimpinä hetkinä...
Silti vaikka olen juo vuosia ollut lääkkeetön ja hyvinvoiva, niin harmittaa että esim. terapiaa ei koskaan suositeltu minulle. Lääkäri laittoi psykiatrille, että voidaan arvioida asia, ja psykiatri sanoi, että minun masennukseni on selvästi pelkästään biologisperäistä, enkä hyötyisi terapiasta. Oikeat lääkkeet kun löytyy niin sitten piti elämän lähteä kulkemaan. Ei niitä oikeita lääkkeitä vaan koskaan löytynyt.
Näinhän se juuri on. Lääkärit ei oikeasti välitä ihmisistä(poikkeuksia on varmuudella), vaan ovat lääketeollisuuden ostamia ja kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Masennuslääkkeet ovat aina erittäin huono ratkaisu, joiden käyttöä ei missään nimessä pidä aloittaa.
Tässä eräs tutkimus.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=12354
Masennus ei ole mikään kemiallinen tai rakenteellinen vika ihmisessä, jota pitäisi korjata lääkkeillä. Masennus ei ole epänormaalia. Kuka tahansa ihminen voi masentua.
Masennukseen on lääke. Se on lohdutus. Ihmistenkin lohdutus voi auttaa, mutta ei läheskään aina, koska ihminen ei voi ymmärtää toista tarpeeksi syvästi.
Jumala ymmärtää, tietää ja tuntee meidät läpikotaisin. Vain Jeesus voi lohduttaa siten, että sä tulet lohdutetuksi.
Masennus on henkivalta, ei sairaus ja jos tahtoo päästä siitä eroon, niin siihen ei ole kuin yksi lääke. Jeesus Kristus. Se on tie ulos masennuksesta. Muista rukoilla!
J-P
Jättäisittekö te myös syövässä kemoterapian ottamatta ja diabeteksessä insuliinipiikit pistämättä?
Mikä lääkäri? Älä suostu tommoseen.
Vaihda lääkäriä.