Kotona yhden lapsen kanssa 3-vuotiaaksi, mitä lusmuilua!

Riippuu vähän mitä työtä tekee normaalisti. Toimistotyötä tehdessä tuntuu olevansa lomalla verrattuna kotona oloon.

Minusta erittäin hyvä syy. Miksi pitäisikään vastata muuta työntekoa? Vaikka äiti viihtyisi kotona lapsen kouluikään asti, sehän on vain hyvä asia, jos taloudellisesti siihen pystyy ja kaikki ovat tyytyväisiä perheessä. Kyllä äitit yleensä virikkeitä lapselleen keksivät.

No ei tämä mitään hengailuakaan ole:)

Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole.

Olen ollut kolmen lapsen kanssa kolme vuotta kotona, tosin osa tuli toistensa perään. Se oli elämäni parasta aikaa. Lusmuilua joo, aivan ihanaa!! Jokaisen pitäisi saada kokea sama. Lusmuilu on parasta, mitä ihminen voi tehdä.

Mä olen kotona, vaikka lapset jo isoja. En koe tarpeelliseksi perustella kenellekään kotona olemistani. Mä tykkään olla kotona ja ainakin vielä rahat riittäneet, joten miksi en olisi? Ei se kenellekään muulle kuulu tai haittaa ketään muuta.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole.
[/quote]

Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain?

Töitä ne kotityötkin ovat:)

en en minä täällä lusmuile vaan ihan arkiaskareita tehdään lapsen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole.
[/quote]

Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain?
[/quote]
Vakuutus on olemassa ja erossa saa puolet. Lisäksi minä ainakin elän ihan omilla säästöilläni.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole. [/quote] Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain?

[/quote]

vakuutukset, pääomatulot, omaisuus. Eipä muuta tarvita.

Yleensä kotirouvat eivät ole mitään ihan köyhää porukkaa eli eivät elä kädestä suuhun. Useinmiten omaisuutta kertynyt ja miehen palkka sen verran iso, että siitäkin jää säästöön.

Jos mun mies kuolisi, niin ensin katsoisin saanko vakuutuksesta jotain. Sen jälkeen mökki myyntiin ja vaikka silloin olis huono aika, niin siitä saisin ihan kivasti rahaa.

Mulle tulis tiukkaa henkisesti miehen kuolema.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole. [/quote] Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain?

[/quote]

Minulla on sijoitusvakuutuksia ja miehellä tietenkin henkivakuutus hyväkseni. Outoa että moni kuvittelee, että kotirouvalla ei olisi taloudellista turvaa, järjestelykysymys se vain on.

Ap, onko sulle elämä pelkkää työtä? Miten arvotat elämässäsi läheiset ihmissuhteet?  Onko sun elämän arvo siinä, että sulla pitää aina olla rankkaa? Jos sun käsitys elämästä on se, että aina pitää puurtaa, etkä koskaan edes salaisissa unelmissasi kaipaa aikaa jolloin saisit itse päättää miten päiväsi vietät, niin onnittelut. Olet täydellinen yhteiskunnan koneiston osanen. Useimmat meistä eivät ole. Elämä on elämistä varten, rakastamista ja kokemista varten, ja aika usein myös pitkään nukkumista, kainalokkain köllimistä ja ja hauskanpitoakin varten. :)

Minulle tämä lapsi ei ole itsestäänselvyys, olen lottovoittaja kun saan asua suomessa ja kasvattaa itse lastani 3 vuotiaaksi. Ehdin olla työssä 40+ vuotta, kotona olen 3 vuotta. Arvaa onko kiire töihin, ja miksi olisikaan. Sain lapsen. Maailman parasta työtä.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole. [/quote] Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain?

[/quote]

Näihin kysymyksiin jos tietäisit vastaukset, olisit itsekin kotona, eiks niin? :) Nyt olet p.a., ja harmittaa kun on pakko käydä töissä ja antaa vieraan kasvattaa lapsesi.

Oikeusvaltiossa luulisi jokaisella olevan oikeus päättää, onko työelämässä vai ei, jos siihen omat varat riittävät. Suurin osa kun tekee melko yksitoikkoista työtä, joka harvoin antaa tekijälleen yhtikäs mitään ja usein on vielä pelkää tehotonta paperin pyöritystä ja pakon sanelema juttu.

On ihan ok. jos esim. äiti hoitaa kotona alle 3-vuotiasta lasta, eikä siinä edes ole kysymys äidistä, vaan lapsen OIKEUDESTA (lakiin kirjoitettu) vanhempiensa hoivaa ja turvaa kotona. Ihan samalla tavalla, kuin sivistysvaltiot pitävät huolta muista heikompi osaisista esim. sairaista, vanhuksista jne. ja maksavat korvaukseksi omaishoitajatukea.

Yhteiskunnalle "lusmu"koti on usein kuitenkin  paljon kannattavampi, sillä kotihoidontuki on vain murto-osa kunnallisen päivähoidon kustannuksista, joka paikkakunnasta riippuen on n. 2000-2800 e/kk/alle 3v. ja ei liene ainuttakaan sivistysvaltiota, joissa ei tuettaisi lapsiperheitä ja Suomessa tuet ovat vain eu-maiden keskitasoa.

Ja olisi kiva tietää, kuinka Sinun mielestä pitäisi järjestää alle 3-vuotiaiden hoito vai meinasitko jättää heidät oman onnensa nojaan vai synnyttyään vauvaluukkuun?

En ole niin omaneuvoinen, että kuvittelen, että minä olen ainoa henkilö ottamaan lasteni kasvun omalle kontolleni. Päivähoitoon olen ollut erittäin tyytyväinen, on aivan ihanaa, että lapseni tapaavat mukavia tätejä, jotka näyttävät toisenlaista aikuisen mallia lapsilleni. En ole maailman napa, en edes omille lapsilleni.

Mammojen kotonaolo on yksi syy nykyisiin vaikeuksiin Anders Borgin mielestä.

"Suomalaiset naiset eivät tee riittävästi töitä. Tilanne on näin etenkin silloin, kun lapset ovat pieniä", sanoo Suomen taloudesta raporttia kirjoittava Ruotsin ex-valtiovarainministeri Anders Borg.

Borg viittaa hoitovapaajärjestelmään, jota ei muissa Pohjoismaissa tunneta. Tästä syystä myös pienten lasten äitien työssäkäynti on Suomessa muita Pohjoismaita vähäisempää."

Miksi suomalaismamma olisi pohjoismaisittain poikkeus. Juhana Vartiainen mm. on puhunut samasta asiasta.

"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole. [/quote]

Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain?"

Taloudellisesti ihan hyvin. Meillä oli vakuutukset kunnossa ja minulla oli yhteistä omaisuutta enemmän, näin mies halusi, koska hoidin kodin ja lapset hänen puolestaan ja se arvioitiin minulle ylimääräiseksi varallisuudeksi.

Ihmettelen tämän päivän naisten näkemystä perheen tasa-arvosta, moni tekee pitkää päivää työelämässä, lisäksi hoitavat vielä illalla kotityöt ja lapset ja näin tekevät lähes kaksin kertaisen työpäivän ja siitä huolimatta omaisuus jaetaan miehen kanssa puoliksi, vaikka tilastojen valossa naisten osuus kotitöistä ja lastenhoidosta on huomattavasti suurempi, kuin miehen, eikä sitä tasoiteta millään tavalla, ei ihme jos ollaan huollissaan kotirouvien perus-ja eläketurvasta, kun ymmärrys puuttuu omasta elämästä. 

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:30"]

Miten voi millään perustella itselleen, että se vastaa työssäkäyntiä tai on ylipäätään työntekoa?

[/quote]

Kuka sanoo, että sen täytyy vastata?