En osaa olla kateellinen!

Olen pitkäaikaistyötön, ja mahdollisuudet työllistyä vapailla markkinoilla lähellä nollaa. Tuttavaperheellä on velaton rt-asunto, miehellä vakituinen työsuhde jossa on käytännössä (mutta vain käytännössä) täydet tunnit, avovaimo ja lapsi, sekä ok-talo ja siihen 30 vuoden laina.

Sitten miinuksiin. Miehellä on alkoholiongelma ja vetää ilmeisesti kaljaa ja lääkkeitä sekaisin. Nainen poltti (tupakkaa) koko raskausaikana. Kumpikaan ei ole koulutettu amista ja lukiota kummoisemmin. Molemmilla on työpaikat mutta huonoilla sopimuksilla (miehelle annetaan täydet tunnit, vaikka sopimuksessa on 50%, naisella ilmeisesti nollatuntisopimus määräaikaisena).

Periaatteessa näillä on elämä paremmassa kunnossa kun minulla tulee koskaan olemaan, mutta en vain osaa olla kateellinen. Näen heidän tilanteessa liikaa ongelmia. Vai onko ongelma loppunen lopuksi minussa?