Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälainen miniä olet?
21.03.2006 |
Kysytäänpäs vaihteeksi näin päin :-)
Mä olen kuulemma ihanneminiä: synnyttänyt kolme ihanaa lastenlasta, olen fiksu ja ystävällinen, kasvatan lapsia tiukasti, mutta rakastavasti, otan muut huomioon ja rakastan miestäni ja pidän hyvää huolta hänestä.
Helposti tähän ei olla tultu: Kyllä me molemmat " kolisteltiin sarvia" alkuvaiheessa. Minä olin 21 v ja anoppi 43 v. Minä olin perheen ensimmäinen miniäkokelas ja anoppi perheensä ainoa naispuolinen jäsen. Pieniä sammakoita tuli päästeltyä suista etenkin esikoisen syntyessä. Molemmat hakivat omaa rooliaan - toinen mummina ja toinen äitinä. Nyt 16 v myöhemin asiat ovat hyvin :-)
Kommentit (7)
Olen anopin kanssa paljon tekemisissä ja hän rakastaa lapsiamme (3kpl). Kehuu usein lastenhoitoani, kokkaamistani ja leipomistani.
Appiukko taas otti nokkiinsa, kun naimisiin mennessä mies ottikin minun sukunimeni. On varmaan sitä mieltä, että pakotin/huijasin miehen siihen. Anoppi ja appi ovat eronneet ja olen koko ajan ollut ns anopin puolella. Siitä olen kuitenkin pitänyt kiinni, että lapset ovat yhteydessä pappaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä meilläkin 16 vuoden päästä sujuu paremmin ;)
Nyt on vain pitänyt repiä mies äidistään irti ja hakata raja-aitoja. Ehkä joku vuosi vähän tasoittuukin tästä..
Ei johdu minusta, vaan anopista, joka hylkäsi lapsensa 40 vuotta sitten!
Mutta en vain ole koskaan pitänyt anopistani, vaikka hänessä ei olekaan mitään suoranaista " vikaa" .
On vain niiin täysin erilainen kuin minä!
Samoin mieheni lapsuus on vaikuttanut anoppikuvan muodostumiseen. Siis se, mitä hän on kertonut lapsuudestaan ja äitinsä käytöksestä!
Esim. pahaa oloa ei saanut ilmaista, ikävistä asioista ei saanut puhua...
Minä taas haluan, että läheiseni pystyvät kertomaan minulle kaiken! Joten ihmetyttää suuresti, että joku äiti ei halua auttaa lastaan, jos tällä on (henkisesti) paha olo!!
Miehen sisaruksista osa tehnyt huonoja valintoja puolisoiden suhteen, joten mun pisteet nousseet siinä sivussa. Mun arvoni on normaliuudessa. :) Ollaan tehty kaikki ns. perinteisesti, seurustelu-kihlat-naimisiin-lapsi (-lisää lapsia?), joten vanhanaikaiset appivanhemmat ovat tykänneet. Tulen kyllä hyvin toimeen heidän kanssaan, vaikka arvomaailmamme ovat osittain aika erilaiset. Ymmärrämme pysyä keskusteluissa tiettyjen alueiden ulkopuolella. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali aikuinen nainen mä olen=)
Vähän leikkisä ja huumorilla höystetty vaan;-)
Alue: Aihe vapaa
mieheni vanhemmat eivät ole halunneet edes nähdä lapsiamme. Olen nähnyt heidät viimeksi 10 vuotta sitten.