Eikö kukaan pelkää lastentekoa - raskautta ja sitä synnytystilaisuutta

Pelkäsin noin 23 vuotiaaksi asti. 25 vuotiaana olisin tahtonut äidiksi. Sain esikoisen 29 vuotiaana.

Pelostaan voi kasvaa ja kypsyä pois. Pelkoaan kannattaa tarkastella ja etsiä sille ratkaisua. Jossain vaiheessa vain tuli varmuus, että kyllä minäkin, kun sukulaisenikin ovat siitä (synnytyksestä) selvinneet.

Raskauteni ja synnytykseni sujuivat hyvin. Imettämiseni sujui paremmin kuin  äidilläni, vaikka siinä juuri kohtasinkin yllättäviä ongelmia, jotka sain onneksi ratkaistua.

3 x äiti

"Synnytystilaisuus" :D Ihana :D

Mä en pelännyt ennen kuin sain lapsen, käteen jäi synnytyspelko ja ihana lapsi. :)

Kyllä molempia. Tai sairaalaa lähinnä. Mutta en aio hankkia lapsia.

Synnytin viime torstaina, kokemus oli kivusta huolimatta aivan mahtava, jo seuraavana päivänä sanoin kaverille että voisin synnyttää uudelleen heti nyt :D raskaana sen sijaan en halua olla enää ikinä :/ se oli kamalaa!

Pelkään, en aio ikinä synnyttää alateitse. Olen 25 ja ollut tätä mieltä viimeiset 10v, joten vaikea kuvitella että mieli muuttuisi. Myös unettomat yöt pelottaa ja se väsymys ja mitä tekisi parisuhteelle jne.

Pelkäsin itsekin nuorena noita molempia. Nyt kahden lapsen äitinä ja 20 vuotta vanhempana tiedän, että ne on sellainen sekuntin osuus siitä kaikesta mikä on tulossa sen synnytyksen jälkeen.

En tiedä onko tämä palsta ihan oikea paikka etsiä synnytyspelkoisia, mutta täällä kirjoittelee yksi. Raskauden ja synnytyksen pelko oli suurin, mutta ei ainoa, syy siihen että päätin jäädä lapsettomaksi. Onneksi ei enää tarvitse pelätä - olen nyt 49 v. enkä ole harrastanut seksiä yli kymmeneen vuoteen.

Tottakai pelkäsin.. Synnytys ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan kovaa hommaa. Kyllä sen kuitenkin kesti, mutta itse koen, että yhtään en turhaan pelännyt.