Lue keskustelun säännöt.
miten muut masentuneet äidit ovat tehneet tänään?
30.12.2014 |
Mietin vaan kuinka jaksaisin eteenpäin tarpoa tässä elämässä. Olen masenrunut, ahdistunut ja joskus tulee ( harvoin2x vuodessa ) paniikiihäiriö. Mulla on lapsia ja mies, tosin suhde ei ole mitekään paras mahdollinen. Asutaan paritalossa , käymme vakituisissa töissä eikä rahasta ole heti puutetta. Mua masentaa tää koti kun muutettiin puol vuotta sitten eikä se ole vieläkään sellainen kuin haluisin. Muuttolaatikoita on edelleen tyhjentämättä enkä ole jaksanut imuroida kuin 3kertaa koko aikana. Anoppi raahaa kirpputoreilta kaikkee krääsää ja jokapuolella on sen lahjoittamii tavaroita jotka ahdistaa mua(esim verhot olkkarissa) mua siis ahdistaa jo pelkän anopin näkeminenkin! Mies on nyt tehnyt ruokaa lapsille, hoitamut keittiön kuntoon joka päivä sekä välillä lapsetkin jos vaan makaan sängyssä. Mua ahdistaa kuvitella et tuleeko mun lapsista ollenkaan normaaleja , jaksanko kasvattaa heitä. Töissä on helpompaa kun on arki ja tää loma on yhtä helvettiä. Tänään käytiin kirjastossa, tein janssonin kiusauksen sekä luin yhden kirjan lapselle. Sen jälkeen pesin pyykkiä koneellisen ja oon vaan nettaillut ja mies on saanut hoitaa muksut.tunnen syyllisyyttä omasta olostani ja muille aiheuttamastani kärsimyksestä.Mitä muut masentuneet on tehneet tänään? Miten jaksaa huominen?
Kommentit (9)
Olen hoitanut lapsia koko päivän ja laitellut kolme ateriaa. Neljänne söimme ravintolassa samalla kun kävimme koko perheen voimin kauppakeskuksessa. Olen tiskannut, vaihtanut lapsille vaatteita ja vaippoja, siirrellyt tavaroita paikasta toiseen ja pohtinut, että pitäisi pyykätä. En ole saanut aikaiseksi. Kulkenut ikkunasta ikkunaan ja miettinyt, että tämän joulun laitoin huonommin kuin koskaan ennen. Toivonut, että vuoden päästä on ihan toisenlaista ja olen paljon reippaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti kommenteista. sulle kolmonen, mäkin mietin että tänä vuonna laitoin joulun huonommin kuin aikaisemmi, en tehnyt piparkakkujatai sitä piparkakkutaloa jonka aina itse suunnittelen ja teen, en tehnyt jouluruokia tai käynyt ostamassa jouluruokaa, vaan mies kävi kaupassa ja teki kaikki itse kaikki kinkunpaistosta ja kraavilohesta lähtien.Ehkä ensi joulu on erilainen, toivottavasti.
Onpa elämänne aikamoista suorittamista :O. En ole masentunut mutta en ole tehnyt puoliakaan mitä te.
Nukuin kolmeen asti ja sitten tein ruokaa. Loppu päivän leikin taaperon kanssa ja nyt katson elokuvaa.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:34"]
Onpa elämänne aikamoista suorittamista :O. En ole masentunut mutta en ole tehnyt puoliakaan mitä te.
[/quote]
Silloin täytyy tehdä ja nauttia kun jaksaa. Sitten on niitä päiviä ja viikkoja kun ei jaksa yhtään mitään. Silloin se on pelkkää sängyssä/sohvalla makaamista, jonkun nopean ruoan väsäämistä lapsille ja suihkussa itkemistä miehen työpäivän jälkeen. Ns. normaalina päivänä yritän olla mahd. aktiivinen, sillä tiedän että tämä on vain väliaikaista. Mulla ainakin masennus on tosi kausittaista. Välillä on pitkäkin hyvä kausi, ja sitten tulee taas huono kausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole masentunut,olen venäläinen :), äiti...noo käyttiin tänään kaupassa, ostimme perunoita,pakastemansikoita, rahkaa,leipää ja kalaa, huomenna on Uusi vuosi ja tarkoitus olla ystävien kanssa; ihan kiva, toosi ihanaa että on lunta ♡♡♡,kun sadussa :). Lapset tykkävät hirveesti :))).
5, niin se onkin. Tiedän itsekin, että yritän pitää itseäni jatkuvasti liikkeellä, olla ahkera, kehittyä ja kilpailla itseni kanssa. Tuntuu siltä, ettei riitä mihinkään ja vaikka tavoitteisiinsa yltäisikin, se ilo ei kestä kauaa. Kohta se tavoitetaso onkin vähimmäisvaatimus, josta ponnistetaan kohti yhä parempaa suoritusta. Eihän sellaista kukaan jaksa loputtomiin ja väsymys aiheuttaa masennusta, masennus huonompaa suoritusta ja se taas masentaa ja väsyttää.
Kierre asuu omassa vaativassa persoonassa, ajatuspoluissa ja sisäisissä "säännöissä", joista on vaikeata päästä eroon. Elämä on sellaista hiljaista taistelua itsensä kanssa kenenkään kuulematta oman ääneni kuiskauksia. "Kun mikään ei riitä". 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan niin on että vaikka kuinka masentaa niin kaiken on kumminkin pakko tehdä. Olen kahden lapsen yh ja tänään siivosin, käytiin leikkipuistossa, kaupassa, tein ruokaa, pyykkäsin pari koneellista ja maksoin laskut. Silti elämä on pelkkää paskaa aamustailtaan ja illasta aamuun. Mietin vaan miten kieroon ne lapset kasvaa kun äiti ei jaksa kun puolella korvalla kuunnella.
Mulla on ollut tänään harvinaisen hyvä päivä. Aamulla heräsin pirteänä, ja miehelläkin on vielä jouluomaa mikä on kiva. Laitettiin yhdessä lapsille ja itsellemme aamupalaa ja siivosin koko asunnon silläaikaa kun mies touhusi lasten kanssa. Sitten meille tuli vieraita, joille tarjottiin ruokaa ja kahvit. Kun vieraat iltapäivällä lähtivät, me mentiin kylään miehen veljelle. Siellä lapsilla on leikkiseuraa ja meillä aikuisilla hyvää juttuseuraa. Tultiin illansuussa kaupan kautta kotiin. Syötiin hyvä iltapala, käytiin kaikki yhdessä saunassa ja laitettiin lapset nukkumaan. Nyt mies tekee koneella jotain työjuttua ja mä olen tässä omalla koneellani. Harvinaisen kiva ja sosiaalinen päivä siis. Huomisestakin on tulossa kiva ja taas aika sosiaalinen, mutta viikonloppu todennäköisesti on vähän tylsä. Mies joutuu lähtemään perantaina työmatkalle jotan jään yksin lasten kanssa.