Lue keskustelun säännöt.
Onko keski-ikäinen nainen yhteiskunnassa arvotonta biojätettä?
04.12.2014 |
Olen itse 37-vuotias nainen ja alkaa väsyttää tämä vanhuus ja surkeus sekä ihmisten hyljeksyntä vanhoja naisia kohtaan. Olen naimisissa itserakkaan ja rahanahneen sekä pihin miehen kanssa. Olin uneksinut erosta jo vähän ennen kuin menimme yhteen, mutta menin lapsen vuoksi hänen kanssaan liittoon. Olen hiljattain ottanut yhteyttä melkein viisikymppiseen exääni, joka on myöskin ehtinyt mennä liittoon tahollaan ja huomaan, että exäni ei enää haluaisi ottaa minua takaisin, vaikka hän lähetteleekin seksuaalisesti latautuneita ja flirttailevia viestejä. Olin jo alkanut ihastua häneen uudelleen, mutta huomaan, että se kaikki onkin hänelle vain leikkiä, sillä hän on itse ilmeisesti hieman onnellisempi puolisonsa kanssa kuin mitä itse olen.
Nyt olen tässä laskeskellut, että pitäisi jaksaa olla vielä noin 16 vuotta naimisissa, niin nuorinkin lapsista olisi täysi-ikäinen ja voisin siis erota. Avioliittoni vuoksi olen joutunut luopumaan vapaudestani päättää omista rahoistani, enkä enää pääse matkustamaan ja joudun menemään anoppilaan kaikiksi juhlapyhiksi ja kesälomiksi vastoin tahtoani. Mies päättää myös suuren osan lasten kasvatuksesta ja mielestäni mieheni on monessa asiassa aivan hakoteillä, mutta hän ei arvosta mielipiteitäni lainkaan, joten ignoroi neuvoni täysin. Voi kunpa pääsisin vapauteen avioliitostani ja saisin olla onnellinen. Mutta en enää voi saada raskausarpineni ketään miestä. Olin nuorempana ihan hyvännäköinen, vaikka luulin olevani vastenmielinen. Nyt tajuan, että olin vain väärässä. Miksi en pitänyt rimaa korkeammalla miesvalintojeni osalta? Nyt olen kiikissä tässä liitossa, enkä pääse tästä minnekään ennen kuin lapset täyttävät 18 vuotta ja sitten olenkin jo oikeasti ikäloppu.
Toisaalta nyt olen jo liian vanha saadakseni ketään muuta ja joutuisin plastiikkakirurgille pulittamaan vuosipalkkani verran, jotta musta saisi kohtuullisen näköisen. Työpaikallanikin urani eteneminen on jo tyssännyt, sillä olen liian vanha ja ruma dynaamista uraa ajatellen. Tekisi mieli muuttaa jonnekin aivan muualle pois ikärasistisesta Suomesta ja aloittaa uusi, onnellinen elämä. Olen niin surullinen siitä, että synnyin naiseksi, sillä koen olevani näin vanhana täysin arvoton. Kunpa olisin nuorena tajunnut silloisen arvoni ja valinnut toisin. Takokaa nuoret naiset rautaa vielä kun rauta on kuuma - tämän ikäisenä ei ole enää kivaa katua virheitään ja elämätöntä elämää! Itse olin nuorena kotona yksikseni viihtyvä nörtti ja nuoruuteni valui hiekkaan - nyt olen vain kuin käytetty märkä rätti. My bad. :(
Kommentit (14)
Vastaus kysymykseen: ei toki, paitsi seksuaalisen haluttavuuden kannalta. Naisen parhaat vuodet on 15-30. Koita elää itsellesi äläkä miehen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon kysymykseen vastaus; Kyllä on.
Ei tosiaankaan. Työelämässä arvostetaan naisia, joilla ei enää lisääntymisuhkaa, lapsesi ja läheiset vsnhuksesi tarvitsevat sinua, voit auttaa monia. Vanhat naiset ja isoäidit on yheiskunnan selkäranka, hoitavat lapsenlapset ja hyväksyvät ehdoitta , ovat horjumattomia ja vakaita
Ihan oikeasti, ei seksibimbona oleminen ole naisen suurin elämäntehtävä.
Ei kannata tissutella, se saa mielen matalaksi, nuoremmankin.
Ei todellakaan.
Nuorempana sen sijaan oli sellainen olo, että on arvoton riistaeläin. Ulkonäöstä huomauteltiin jatkuvasti, lässytettiin siitä kuinka "kyllä sitten pian saat lapsia, kun biologinen kellosi raksuttaa", sellaista ihmeellistä holhoavuutta ja lässyttämistä ja jatkuvaa länkyttämistä. Myös asiaa "naiset sitä ja naiset tätä" jaksettiin jankuttaa. Jos jonkun mielestä "naiset tykkäävät shoppailla", heidän mielestään se automaattisesti tarkoitti sitä, että myös minä. (not)
Nykyään kukaan ei tule jankuttamaan, lässyttämään tai jakamaan omia ennakkoluulojaan. On hyvä työ, rahaa, lapset (pikkulapsiaika enää pelkkä muisto), vapaus ja seksiäkin saa toisin kuin nuorena (minut laskettiin "palvottavien" joukkoon, ei "huorien" joten minulle ei annettu)
Tämä on ihan loistava ikä. Toisaalta, niin makaa kuin petaa. Itselleni nyt tulin pedanneeksi tällaisen pedin ja hyvä niin, varsinkin tässä hedelmienkorjausvaiheessa =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole. Eikä paskaan liittoon kannata lasten takia jäädä, lapset pärjää kyllä vaikka ero tulisikin, usein paremmin kuin perheessä jossa ollaan yhdessä kyllä saman katon alla mutta ilmapiiri on koko ajan kireä ja vaikea.
En kyllä myös ymmärrä tuollaista ihmisarvon näkemistä noin paljon miesten huomion tai "saamisen" kautta. Itse olen 40 ja tiedän että saisin kyllä miehiä jos haluaisin, vaikken ole erityisen kauniskaan. Taviksiahan ne useimmat miehetkin vaan on, eikä heillä ole varaa mitään missiä vaatia. Ja varsinkin keski-ikäisissä miehissä suuri osa on jo vähän kypsempiä, niin ettei ulkonäkö ole niin valtavan keskeistä, tärkeämpää on että toisen kanssa on hyvä ja rento olla yhdessä.
Minä olen kuitenkin valinnut olla ottamatta enää ainakaan vakituista miestä, ja tykkään elää sinkkuna. Joskus voin tilapäissuhteen piristykseksi ottaa jos haluan, mutta ei mitään avioliittoja tai sitoutumisia enää kiitos. Viihdyn todella hyvin yksikseni, täydellisessä riippumattomuudessa ja vapaudessa. Ei ihmisen arvo mistään parisuhteesta ole kiinni.
Itse en koe olevani liian vanha myöskään työelämässä, olen arvostettu kokenut asiantuntija jonka näkemyksiä arvostetaan. Työnantaja arvostaa sitä myös palkassa.
Korkki kiinni.
Sinun arvosi ei ole enää sinun ulkonäössäsi. Mutta irti tuosta liitosta, keski-ikäiset naiset pitää tämän yhteiskunnan toiminnassa! Tiedätkö, että esim. kulttuuripalveluja käyttää eniten juuri keski-ikäiset NAISET. Kukaan ei varmaankaan halua tunnustaa tekevänsä kokeilevaa teatteria kurpille, mutta niin se vaan on.
Jos käyt palkkatyössä, sinulla ON ostovoimaa ja sitä kautta vaikutusvaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37-vuotiaana ikäloppu vanhus? Joku on mielessä pielessä. Tietysti ainakin tuo huono suhde, jossa ei siinäkään ole mikään pakko roikkua.
"Avioliittoni vuoksi olen joutunut luopumaan vapaudestani päättää omista rahoistani, enkä enää pääse matkustamaan ja joudun menemään anoppilaan kaikiksi juhlapyhiksi ja kesälomiksi vastoin tahtoani." -Tätä en tajua ollenkaan. Mikä vaivaa naisia jotka suostuu tällaiseen? No huono itsetunto, tietysti, mutta minkä takia niitä omia rahoja muka ei saa käyttää? Mies pakottanut yhteiseen tiliin? Voi voi, ei ikinä tuollaista! Onko hän takavarikoinut passisi? Anoppilaan, tai mihinkään muualle ei tarvitse mennä, ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja eroa. Uusi mies löytyy jos on löytyäkseen, ja ilmankin pärjää ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on hölmö nainen, joka osaa hakea kaikissa elämänvaiheissa syyt huonoon oloonsa itsensä ulkopuolelta, itsetuhoinen narsisti siis
Minä en ainakaan ole biojätettä vaan erittäin ok mutta minäpäs tykkäänkin itsestäni ja en elä sen mukaan mitä muut minusta ajattelee.
Olen 45v. ja elän oikein hyvää elämää ja jos terveys säilyy niin en usko että fiilikset tästä huononee vaan paranee kun pian lapsetkin ovat jo aikuisia.
Tosin en odota että säilyn ikinuoren näköisenä enkä jaksa ottaa paineita parista lisäkilostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ongelmasi kuulostavat eniten olevan oman pääsi sisällä ja parisuhteessasi, ei iässäsi. Sinun on alettava pitää puoliaisi suhteessa dominoivaan mieheen!
Miksi ylipäätään pysyt avioliitossa, jossa lähinnä laskeskelet päiviä siihen, kun voit erota? Luuletko, että lapset eivät huomaa sitä, että liittonne on rakkaudeton?
Eroa hyvä ihminen! Kyllä keski-ikäisissä miehissäkin löytyy vapaita, heillä on vähän samoja ongelmia kuin keski-ikäisillä naisilla, eli seksuaalisessa mielessä alkaa muuttua "näkymättömäksi"!
Mutta näkymättömyys ei tarkoita, etteikö samanikäiset tai vanhemmat miehet noteeraa, jos olisit itsevarmempi ja osaisit ottaa tilasi. Itse asiassa itse olen huomannut, että olen monen miehen mielestä ilmeisesti helpommin lähestyttävä kuin parikymppisenä - miehet tykkäävät jutella kanssani ja moni heistä osaa arvostaa huumorintajua ja luontevaa keskustelua.
Ja hui - jopa ilman miestä voi vallan hyvin elää! Saisitpahan riidattoman arjen ja vapauden itsellesi ja lapsillesi, ilman tuollaista kotidespoottia.
Mitä tulee naisten asemaan työmarkkinoilla, niin kyllä, keski-ikä on paha juttu. Moni tässä ketjussa iloitsee olevansa hyvässä duunissa ja palkalla, mutta tosiasia on, että jos yt iskee, se iskee herkemmin keski-ikäiseen tai eläkeikää lähenevään naiseen, ei mieheen.
Tästä oli muuten viime sunnuntain Hesarissa ihan loistava kirjoitus, jonka kehotan kaikkia lukemaan.
Toisin sanoen fakta on, että ikä on rasite. Ja sukupuoli myös, varsinkin yhdistettynä ikään.
Mitä tulee itsearvostukseen ja ulkonäköön, niin 37-vuotiaalla on moni asia vielä aika hyvin. Päälle nelikymppisenä alkaa iho roikkua ihan toisella tavalla ja hormonimuutokset iskevät niin, että painoa karttuu aiempaa herkemmin. Kannattaa tuossa vaihessa alkaa pitää huolta ulkonäöstään, liki viisikymppisenä alkaa olla myöhäistä, jos on antanut kilojen karttua ja naaman jättänyt hoitamatta.
Se tietysti on selvää, että ulkonäkö rupsahtaa vähitellen, mutta hei: se on edessä ihan kaikilla. Ja vaikka "markkina-arvosi" seksuaalisesti laskee, se ei vie ihmisarvoasi. Ikävää, jos sinusta tuntuu siltä, että se on mennyttä, voisit miettiä, missä määrin tuo on seurausta miehesi mitätöivästä asenteesta ja korjaantuisiko olosi erosta.
-47-v.-
Mjoo, ei sitä kiistää voi, että ei se ulkonäkö iän myötä parane, eikä myöskään asema työmarkkinoilla. Mutta so what? Elämässä on niin paljon muutakin arvokasta kuin lihatiskillä kilpailu tai urakiito. Sulla on ap vielä pieniä lapsia, terveyttä ja työtäkin kaiketi. Jätä se nyrpeä ja komenteleva mies, ja elä omaa elämääsi.
Ny kultaseni nukkumaan. Sinä olet juuri sopivan ikäinen, parhaat vuodet on vasta edessä.
Elämää ei saa rakentaa vain miesten varaan. Sinun on otettava itse vastuu itsestäsi.