Keksikää joku mitä vikaa tuossa miehessä on?!
Olen siis tavannut täydellisen miehen. Komea, kohtelias, mukava, herkkä, hyvässä työssä. Älykäs kuin mikä, matemaattisesti lahjakas ja osaa hoitaa kodin käytännön asioita (korjata elektroniikkaa, koota huonekaluja jne.). Osaa kokata, siivoaa jälkensä, pesee itse pyykkinsä ja kohtelee minua kunnioittaen. Minussa sanoo viehtyneensä älyyni ja persoonaani. Kehuu minua kauniiksi melkein päivittäin ja lahjoo silloin tällöin, tekee asioita vuokseni kuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä. Huomaavainen ja kokeilunhaluinen sängyssä. Sellainen lutunen pehmeä jätti, tarpeeksi vahva puolustaakseen itseään ja minua jos oikeasti tosipaikka tulee, muttei silti ole tippaakaan väkivaltainen tai väkivaltaan viehtynyt. Omistautunut minulle, ei juurikaan mustasukkainen paitsi sellaisella suloisella tavalla. Mukautuva ja hyväksyvä ellei kyse ole jostain hänelle todella tärkeästä, silloin heittäytyy pässinpääksi eli ei sinänsä ole miellyttämishaluinen ellei näe sitä harmittomaksi. En keksi mitään mikä hänessä olisi vialla, jotenkin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta ja epäilyttää. Ainoa särö on hänen menneisyytensä, lapsena todistanut äitinsä parisuhdeväkivaltaa (raiskauksia jne.), isä häipyi kuvioista taaperona ja palasi vasta miehen teini-iässä. Hän oli masentuneena kaksi vuotta mutta palasi sitten kouluun ja sanoo nyt olevansa traumojensa yli, sai siis PTSD-diagnoosin.
Apua, kertokaa mulle mikä mättää! Ollaan muutamassa yhteen ja mietin että voiko miehestä paljastua täysi takiainen tai muuta?
Kommentit (27)
Hyvältä vaikuttaa, mutta moni mies alussa esittää täydellistä. Aika näyttää sen, mikä hän on miehiään, mutta voi hän olla kultakimpalekin. Tarkkaile miehen käyttäytymistä, kun hän on äitinsä tai sukulaistensa luona kylässä ja toisaalta kun hän on ystäviensä lähellä. Puhuuko mies muista ihmisistä pahaa selän takana? Miten hän reagoi ristiriitaisissa tai stressaavissa tilanteissa? Onko hän impulsiivinen tai äkkipikainen? Jos mies puhuu (huumorinkin varjolla) muista ihmisistä ikävään tai halveksivaan sävyyn, voi se kavaltaa ikäviä piirteitä, jotka ilmenevät vasta myöhemmin. Mihin miehen aiemmat suhteet päättyivät? Noista voi hieman päätellä henkilön luonnetta enemmän.
Miten kauan olet ollut hänen kanssaan ja miten paljon ja miten pitkiä suhteita hänellä on takanaan? Jos hänellä on avioeroja, niin silloin hälytyskellojen pitäisi soida. Jos on lapsia, niin hälytyskellojen pitäisi soida vielä kovempaa.
Ollaan oltu yhdessä noin vuosi. Edellisiä suhteita muutamia, niistä yksi oli todella ikävä, nainen oli sairaalloisen mustasukkainen ja manipuloiva, kielsi mieheltä kaikki muut läheiset suhteet ja vieläkin ahdistelee toisinaan kärkkyen mahdollisuutta saada hänet takaisin, vaikka mies jätti hänet jo nelisen vuotta sitten. Kaksi muuta päättyivät aika rauhaisissa merkeissä, toinen oli teini-iässä kun tyttö ihastui toiseen ja toinen aikuisena kun tunteet vaan kuolivat. Hän on stressitilanteissa yleensä hieman kireä ja turhautunut muttei mitenkään aggressiivinen tai hyökkäävä, lähinnä kurtistelee kulmiaan itsekseen ja yrittää saada stressin aiheet hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Ei ole lainkaan impulsiivinen, suhteessa minä olen se joka saa äkkinäisiä ideoita ja raahaa miehen mukaan spontaaneihin juttuihin, tätäkin mies pitää viehättävänä. Hän itse pitää suunnitelmallisuudesta. Pientä uhrikompleksia on, tykkää kertoa tarinoita, jossa häntä kohtaan on tehty vääryyttä, ei tosin mitenkään erityisen paljoa. On pari kertaa harmistunut johonkuhun ja valittanut muiden käytöksestä minulle, mutta antaessani objektiivisen mielipiteeni tilanteesta hän aina näkee myös omat virheensä. Ei avioeroja eikä lapsia.
Ap
Ja tosiaan äitinsä kanssa ei ole kovasti väleissä, joutui laittamaan välit poikki muutamia vuosia sitten äidin ollessa henkisesti hyvin epävakaa säilyttääkseen oman mielenterveytensä. Lähettää syntymäpäivisin kukkia ja ovat tavanneet pari kertaa, mutta välit ovat kipeät. Tosin nyt aikoo jouluksi mennä äitinsä luokse puhuttuamme aiheesta.
Ap
Hän oli masentuneena kaksi vuotta mutta palasi sitten kouluun ja sanoo nyt olevansa traumojensa yli, sai siis PTSD-diagnoosin.
Avaatko tätä vähän, koska sai diagnoosin, miksi?
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 03:24"]
Hän oli masentuneena kaksi vuotta mutta palasi sitten kouluun ja sanoo nyt olevansa traumojensa yli, sai siis PTSD-diagnoosin.
Avaatko tätä vähän, koska sai diagnoosin, miksi?
[/quote] Sai diagnoosin ilmeisesti parikymppisenä. Hän eli siis varhaislapsuutensa aina 12. ikävuoteen asti siten, että äitinsä miesystävä oli väkivaltainen, raiskasi äitiään ja kertoi näistä yksityiskohtaisesti miehelle. Mies joutui oikeuteen teoistaan ja sai tuomion, mutta ilmeisesti ilmaisi jonkinlaista halua kostaa, joten miehen ja äitinsä henkilötiedot olivat salaisia. Pärjäsi hyvin lukion ja pääsi yliopistoon ja 1. yliopistovuoden jälkeen alkoi oireilla ja lopulta masentui niin kovin, että jäi koulusta pois kahdeksi vuodeksi ja diagnoosiksi lapsuuden elinoloista johtuvan posttraumaattisen stressioireyhtymän. Näihin aikoihin hän myöskin katkaisi välit äitiinsä, joka oli henkisesti hyvin epävakaa ja niin takertuva, että mies ei pystynyt elämään omaa elämäänsä ollenkaan, jäi siis jatkuvasti äidin traumojen varjoon. Ovat tavanneet nyt muutaman kerran, mutteivat vieläkään ole läheisiä. Äiti on nyt parempaan päin, uusissa naimisissa, tosin sairaseläkkeellä mielenterveysongelmien kanssa. Mies onnistui kuntoutumaan ja jatkoi opiskelujaan kahden vuoden päästä, ja sanoo olevansa nyt traumojensa yli, ainoastaan suhde äitiin on vielä kipeä mutta yrittää paikkailla sitä nyt kun pöly on päässyt kunnolla laskeutumaan.
Ap
Voipi olla että on vaan oikeasti kultakimpale. Muuta yhteen ja katso mitä käy, ainahan voi muuttaa poiskin jos ei onnistu
Voipi olla että on vaan oikeasti kultakimpale. Muuta yhteen ja katso mitä käy, ainahan voi muuttaa poiskin jos ei onnistu
Epäilyttävän puhtoinen mies sanon minä
Toisen aarre on toisen...
Mies voi olla kultakimpale jouduttuaan kasvamaan vähän erilailla. Hänestä voi paljastua muita arkea häiritseviä asioita myöhemmin, mutta niinhän meistä kaikista. Ikinä ei voi tietää.
Vaikuttaako mies siltä, että hänen kanssaan voisi selvitä vaikeistakin asioista yhdessä läpi? Jos vastasit kyllä, nappaa itsellesi ja yritä olla miehen arvoinen itsekin.
Kuulostaa siltä, että ei mitään vikaa, miksi pitäisi olla? Miehellä on ollut vaikeita kokemuksia, hän on potenut niitä ja parantunut. Arpia tietysti aina jää mutta tavallaan kuuluukin jäädä. Eikä hän tunnu olevan mikään pässinpää (= tyhmä, tollo), vaikka ap niin kirjoittaakin.
Ei kai mies mene epävakaan äitinsä luo jouluksi vain miellyttääkseen sinua, ap? Tuolla taustalla osoittaa suurisydämisyyttä jo se, että hän muistaa äitiään merkkipäivinä, muuten ei mun mielestä tarvitsisi olla tekemisissä.
Miksi miehessä pitäisi olla joku vika? Että häntä voisi muuttaa, niinkö? Ei mies ole mikään reformi- tai kasvatusprojekti, vaan elämänkumppani. :)
Seuraavaksi pitää keksiä miksi ap pelkää epäonnistumista suhteessa niin paljon, että yrittää keksiä miehessä vikaa johon voisi vedota, ettei tarvitsisi muuttaa yhteen. Jos on epäonnistumisia ja kriisejä menneisyydessä, kannattaa ottaa miehestä oppia miten niistä pääsee yli ja eteenpäin.
Hyvää elämää teille :)
Miksi odotat jotain ikävää tapahtuvaksi? Miksi et osaa nauttia jos olet tavannut ihanan ihmisen? Ehkä sinun pitäisi ottaa joku avoimesti juoppo, väkivaltainen petturi niin ei tarvitsisi jännittää mitä sieltä persoonasta ajan saatossa paljastuu.
Kaikissa on omat vikansa, joko kestät ne tai sitten et.
Tiedän yhden vastaavan, jossa isä teki lopulta itsarin. Poika löysi isänsä hirttäytyneenä. Poika joutui myöhemmin psykoosiin.
Ottakaa kunnon kännit niin johan oikea luonnepaljastuu.
Onko tämä ihan oikeaa keskustelua vai provo? Tätäkö naiset jauhaa kun miehiä ei ole paikalla? Ei tarvi paljon ihmetellä miksi ne ei halua sitoutua vaan pelaa mieluummin änäriä.. kuka kaipaa ristikseen tällmmöistä vainoharhaisuutta?
Älä stressaa. Luultavasti mies on oikeasti vain kultainen. Mä voin ottaa jos sulle ei kelpaa :P
Voi olla traumojensa takia tossukka, miesroolin malli puuttunut elämästä ja pelkää päätyvänsä äitinsä pahoinpitelijän kaltaiseksi, joten näkee paljon vaivaa ollakseen erilainen. Veikkaan, että on pidemmän päälle aika koiranpentumainen mies.