Keksikää joku mitä vikaa tuossa miehessä on?!
Olen siis tavannut täydellisen miehen. Komea, kohtelias, mukava, herkkä, hyvässä työssä. Älykäs kuin mikä, matemaattisesti lahjakas ja osaa hoitaa kodin käytännön asioita (korjata elektroniikkaa, koota huonekaluja jne.). Osaa kokata, siivoaa jälkensä, pesee itse pyykkinsä ja kohtelee minua kunnioittaen. Minussa sanoo viehtyneensä älyyni ja persoonaani. Kehuu minua kauniiksi melkein päivittäin ja lahjoo silloin tällöin, tekee asioita vuokseni kuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä. Huomaavainen ja kokeilunhaluinen sängyssä. Sellainen lutunen pehmeä jätti, tarpeeksi vahva puolustaakseen itseään ja minua jos oikeasti tosipaikka tulee, muttei silti ole tippaakaan väkivaltainen tai väkivaltaan viehtynyt. Omistautunut minulle, ei juurikaan mustasukkainen paitsi sellaisella suloisella tavalla. Mukautuva ja hyväksyvä ellei kyse ole jostain hänelle todella tärkeästä, silloin heittäytyy pässinpääksi eli ei sinänsä ole miellyttämishaluinen ellei näe sitä harmittomaksi. En keksi mitään mikä hänessä olisi vialla, jotenkin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta ja epäilyttää. Ainoa särö on hänen menneisyytensä, lapsena todistanut äitinsä parisuhdeväkivaltaa (raiskauksia jne.), isä häipyi kuvioista taaperona ja palasi vasta miehen teini-iässä. Hän oli masentuneena kaksi vuotta mutta palasi sitten kouluun ja sanoo nyt olevansa traumojensa yli, sai siis PTSD-diagnoosin.
Apua, kertokaa mulle mikä mättää! Ollaan muutamassa yhteen ja mietin että voiko miehestä paljastua täysi takiainen tai muuta?
Kommentit (27)
Pitääkö sitä analysoida noin tarkkaan? Näkee sitten 5 tai 10 vuoden päästä.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 11:45"]Voi vittu, miesvihaajalehmä löytänyt miehen, ja silti siinä on pakko olla jotain vikaa.
Mites ne ap:n huonot puolet? Ainakin se että on täysi kusipää. Ei mulla muuta.
[/quote] lol. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 02:47"]Olen siis tavannut täydellisen miehen. Komea, kohtelias, mukava, herkkä, hyvässä työssä. Älykäs kuin mikä, matemaattisesti lahjakas ja osaa hoitaa kodin käytännön asioita (korjata elektroniikkaa, koota huonekaluja jne.). Osaa kokata, siivoaa jälkensä, pesee itse pyykkinsä ja kohtelee minua kunnioittaen. Minussa sanoo viehtyneensä älyyni ja persoonaani. Kehuu minua kauniiksi melkein päivittäin ja lahjoo silloin tällöin, tekee asioita vuokseni kuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä. Huomaavainen ja kokeilunhaluinen sängyssä. Sellainen lutunen pehmeä jätti, tarpeeksi vahva puolustaakseen itseään ja minua jos oikeasti tosipaikka tulee, muttei silti ole tippaakaan väkivaltainen tai väkivaltaan viehtynyt. Omistautunut minulle, ei juurikaan mustasukkainen paitsi sellaisella suloisella tavalla. Mukautuva ja hyväksyvä ellei kyse ole jostain hänelle todella tärkeästä, silloin heittäytyy pässinpääksi eli ei sinänsä ole miellyttämishaluinen ellei näe sitä harmittomaksi. En keksi mitään mikä hänessä olisi vialla, jotenkin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta ja epäilyttää. Ainoa särö on hänen menneisyytensä, lapsena todistanut äitinsä parisuhdeväkivaltaa (raiskauksia jne.), isä häipyi kuvioista taaperona ja palasi vasta miehen teini-iässä. Hän oli masentuneena kaksi vuotta mutta palasi sitten kouluun ja sanoo nyt olevansa traumojensa yli, sai siis PTSD-diagnoosin.
Apua, kertokaa mulle mikä mättää! Ollaan muutamassa yhteen ja mietin että voiko miehestä paljastua täysi takiainen tai muuta?
[/quote]
Itselläni on samanlainen tausta. 14v parisuhteen jälkeen vaimo kertoo olevansa päivä päivältä tyytyväisempi. En toki ole mikään täydellisyys, enkä edes kuvittele, mutta väittäisin että kovalla yrityksellä pääsee pitkälle myös parisuhteessa. Sanoisin noilla lähtötiedoilla: jatkoon.
Katopa tuosta viereisestä linkista V&W 17.11. alkaen ja mee ittees.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 02:47"]
Olen siis tavannut täydellisen miehen. Komea, kohtelias, mukava, herkkä, hyvässä työssä. Älykäs kuin mikä, matemaattisesti lahjakas ja osaa hoitaa kodin käytännön asioita (korjata elektroniikkaa, koota huonekaluja jne.). Osaa kokata, siivoaa jälkensä, pesee itse pyykkinsä ja kohtelee minua kunnioittaen. Minussa sanoo viehtyneensä älyyni ja persoonaani. Kehuu minua kauniiksi melkein päivittäin ja lahjoo silloin tällöin, tekee asioita vuokseni kuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä. Huomaavainen ja kokeilunhaluinen sängyssä. Sellainen lutunen pehmeä jätti, tarpeeksi vahva puolustaakseen itseään ja minua jos oikeasti tosipaikka tulee, muttei silti ole tippaakaan väkivaltainen tai väkivaltaan viehtynyt. Omistautunut minulle, ei juurikaan mustasukkainen paitsi sellaisella suloisella tavalla. Mukautuva ja hyväksyvä ellei kyse ole jostain hänelle todella tärkeästä, silloin heittäytyy pässinpääksi eli ei sinänsä ole miellyttämishaluinen ellei näe sitä harmittomaksi. En keksi mitään mikä hänessä olisi vialla, jotenkin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta ja epäilyttää. Ainoa särö on hänen menneisyytensä, lapsena todistanut äitinsä parisuhdeväkivaltaa (raiskauksia jne.), isä häipyi kuvioista taaperona ja palasi vasta miehen teini-iässä. Hän oli masentuneena kaksi vuotta mutta palasi sitten kouluun ja sanoo nyt olevansa traumojensa yli, sai siis PTSD-diagnoosin.
Apua, kertokaa mulle mikä mättää! Ollaan muutamassa yhteen ja mietin että voiko miehestä paljastua täysi takiainen tai muuta?
[/quote]
Ei sitä vikaa tarvitse väkisin etsiä. Minullakin on tuollainen mies, josta en löytänyt mitään vikaa ensimmäiseen 3 vuoteen. Hän oli vain yksinkertaisen täydellinen. Sitten kun yhdessä on pitkään, perustaa perheen ja asuu saman katon alla, niin kyllä niitä vikoja alkaa löytyä täydellisestäkin kumppanista :) Siksi yhteen kannattaa mennä vain täydellisen kanssa :D
oliko se isä taapero ku lähti vetämään :D:D:D:D:D
Voi vittu, miesvihaajalehmä löytänyt miehen, ja silti siinä on pakko olla jotain vikaa.
Mites ne ap:n huonot puolet? Ainakin se että on täysi kusipää. Ei mulla muuta.