Nyt loppui tämä haahuilu ja kitkuttelu!

Täytän tässä kuussa 28-vuotta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen valmistunut amiksesta. Asunut ja ollut töissä ulkomailla eripituisia pätkiä neljä vuotta (tällä hetkellä olen Australiassa working holidaylla). Välillä olen ollut töissä, josta olen tosiaan saanut ihan kohtuullista palkkaa ja elämä on ollut tyydyttävää. Tämä tosin ei Suomessa. Olen ostanut asunnon Helsingistä hyvältä paikalta, läheltä keskustaa ja siellä se on ollut jo reilut pari vuotta. Tarkoituksena ei ole sitä myydä vielä ihan lähiaikoina.

Mutta nyt tökkii. Olen totaalisen kyllästynyt tähän kituuttamiseen ja elämässä haahuiluun. Toiveena oli aina päästä ulkomaille asumaan. No se toive on täytetty, eikä tämä nyt niin kummallista ole. Toiseksi, halusin parantaa englannin taitoani. No, sekin on vähän petraantunut, mutta lisää pitää vielä paljon kehittää. 

Vielä on kuitenkin muutama unelma, jotka ovat jääneet harmittamaan. Ensiksi se, että en mennyt lukioon peruskoulun jälkeen. Yritin käydä iltalukiota amiksen kanssa samaan aikaan ja vaikka muut aikaneet menivätkin hyvin, englannin takia jouduin lopettamaan. Toisaalta, olen koko ajan halunnut opiskella jotain lisää ja päästä yliopistoon. Nyt päätin, että paluu Suomeen kevääksi ja hakua kouluun. Lykkäisin koulu (jos ja kun pääsen) ja kävisin lukion kursseja vuoden-puolitoista. Sitten opiskelisin itselleni uuden ammatin. Tämän jälkeen voisin taas lähteä ulkomaille, jos vielä innostusta löytyy. Valitettavasti Suomen tilanne ei näytä tulevaisuuden kannalta hyvältä. 

Ei jotenkin kiinnostaisi palata Suomeen, mutta kuitenkin olisin valmis pakottamaan itseni koulun takia. Olen vain niin totaalisen kyllästynyt tähän kituuttamiseen, kimppakämpissä asumiseen, sotkuisiin, jaettuihin keittiöihin ja kylppäreihin. Raha ei tee onnelliseksi juu, mutta varmaan jokainen joka on niukalla budjetilla elänyt, osaa arvostaa rahaa. En toivo itsestäni miljonääriä, enkä huippujohtajaa, kumpaankaan niistä minusta ei ole, mutta jotain muuta kuin tämä keittiöala. Pelkään vain, että olen liian vanha, kun valmistun. Olisin ehkä jotain 34-35 vuotta. Olen asian miettinyt niin, että jos ei löydy töitä valmistuttuani, aina voin palata tähän nykyiseen ammattiini ja mennä vaikka Norjaan/Sveitsiin töihin (jossa olenkin ollut) ja ansaita kohtuullisen elintason.

Joo, eipä tässä oikein ollut mitään järkevää ydintä tässä postauksessa, Mutta vihdoinkin sain kirjoitettua ja puhettua sanoiksi ajatuksia, jotka ovat pyörineet niin monta vuotta päässä.